Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vauva tuli, riidoissa miehen kanssa
10.03.2015 |
Kävi klassisestI. 2 kk vauva ja ollaan alettu miehen kanssa riitelemään. Minä koen olevani sidottu lapseen ja purtavani kellon ympäri. Vauva valvottaa öisin ja minä hoidan yöheräilyt kun imetän ja mies käy töissä. Koitan parhaani mukaan ehtiä päivällä laittaa ruoan, siivota kotia ja ulkoilla koirien kanssa. Vauva ei nuku päivisin ja sitä pitää pitää kokoajan sylissä. Mies suuttuu jos pyydän sitä ennen töihin menoa auttamaan jotenkin ja muutenkin sitä pitää aina pyytää tekemään jotain. Olen valtavan kateellinen kun se voi kysymättä vaan lähteä treeneihin, kauppaan tms ja minun pitää suunnilleen viikkoa etukäteen alkaa valmistelemaan jos haluan vaikka salille.
Miten ihmeessä tässä pääsee tasapainoon? Kumpikaan ei oikein arvosta toisen panosta, mutta olen niin vihainen välillä kun hän ei ymmärrä. Pitäisikö vaan antaa olla ja lakata pyytämässä? lopettaa yrittäminen ja tehdä kaikki kotityöt vasta illalla? En jaksaisi riidellä mutta jotenkin yhteisen harmonian löytyminen on todella kaukana. Miehen mielestä "teen omia juttuja" kun käyn ruokakaupassa...
Kommentit (78)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:22"]
Jännää, että löydätte näitä paskamiehiä. Sitä en kylläl ymmärrä, että äidillä on kiire niihin omiin menoihinsa jo tässä vaiheessa kun vauva on vasta 2kk.
[/quote]
Ei kyse ole mistään paskamiehestä.
Tämä on tyypillinen ongelma ja se lähtee kasvamaan jo ihanensä pienestä pitäen. Tytöt nyt vaan yleensä kasvatetaan suhtautumaan vauvoihin tosi myönteisesti jo ihan pikkuisina. Tämä on satoa niistä vauvaleikeistä lapsena ja normaalista äidinvaistosta aikuisena.
Pojat taas vauvaleikkejä harvemmin harrastaa ja jäävät yleensä muutenkin hyvin etäisiksi pienistä lapsista. Näin myöhemmin saattavat omat lapset, erityisesti vauvat olla ahdistavia tai jopa pelottavia, näin myös vauvojen hoito sysätään helposti äidille ja isä lähtee töihin/harrastuksiin piiloon.
Kannattaa yrittää yhdessä tehdä isan ja vauvan kanssa asioita ja totuttaa isää tekemään niitä yksin. Yritä myös raihallisesti ja järkevästi selittää, että tarvitset ihan oikeasti aupua vauvan hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli käytännössä mies kuvitelli että sen elämä ei muutu mitenkään lapsen tultua? PAITSI että voi lopettaa kaikkien kotitöiden tekemisen.
Ainoa velvollisuus on käydä töissä. Melko helppoa, etten sanoisi. :)
Miehet on kyllä sellaisia opportunisteja että huhhei!! :D
(okei, ei kaikki, tiedän itsekin miehiä jotka ovat toimineet vastaavassa tilanteessa oikein/vastuullisesti....)
Älkää väittäkö, että noin se menee aina, ettei yksikään mies hoitaisi lapsia ja tekisi kotitöitä ihan oma-alotteisesti. Jos teillä on itsekkäät miehet, niin voivoi, mutta on niitä loistaviakin isiä olemassa.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:22"]
Jännää, että löydätte näitä paskamiehiä. Sitä en kylläl ymmärrä, että äidillä on kiire niihin omiin menoihinsa jo tässä vaiheessa kun vauva on vasta 2kk.
[/quote]
Ei kyse ole mistään paskamiehestä.
Tämä on tyypillinen ongelma ja se lähtee kasvamaan jo ihanensä pienestä pitäen. Tytöt nyt vaan yleensä kasvatetaan suhtautumaan vauvoihin tosi myönteisesti jo ihan pikkuisina. Tämä on satoa niistä vauvaleikeistä lapsena ja normaalista äidinvaistosta aikuisena.
Pojat taas vauvaleikkejä harvemmin harrastaa ja jäävät yleensä muutenkin hyvin etäisiksi pienistä lapsista. Näin myöhemmin saattavat omat lapset, erityisesti vauvat olla ahdistavia tai jopa pelottavia, näin myös vauvojen hoito sysätään helposti äidille ja isä lähtee töihin/harrastuksiin piiloon.
Kannattaa yrittää yhdessä tehdä isan ja vauvan kanssa asioita ja totuttaa isää tekemään niitä yksin. Yritä myös raihallisesti ja järkevästi selittää, että tarvitset ihan oikeasti aupua vauvan hoidossa.
[/quote]
No tämä ei kyllä pidä paikkansa. Olen itse nuori nainen joka ei ole kokenut olevansa tosi vauvamyönteinen ja olen kokenut pienet lapset todella etäisiksi eikä minulla ole luonnollista äidinvaistoa vieraita pieniä lapsia kohtaan. En osaa toimia lasten kanssa.
Sitten taas miesystäväni, lapseton hänkin, on todella luonnollinen lasten kanssa ja osaa toimia ja on avoin pienille lapsille. Hän on ollut koko ikänsä tekemisissä sukulaislasten kanssa, kaiken ikäisten, toisin kuin minä.
Eli on ihan tottumiskysymys eikä kasvatuskysymys. Ja se ei tarkoita mitään, koska ihminen on kykenevä oppimaan uutta halutessaan.
Toivoisin ettei lokeroitaisi noin, koska se ei vaan pidä paikkansa. :)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:14"]Kolmen lapsen kokemuksella; äiti hoitaa aina vauvan ja lapsen. Vaikka olisi sovittu mitä etukäteen ja puhuttu asioista, niin silti äiti hoitaa aina. Aina. Ja jättää omat menot menemättä. Kyllähän se vituttaa, mutta minkäs teet kun se lapsi on jo siinä.
[/quote]
Mä taas sanon kolmen lapsen kokemuksella että vastuu on alusta asti molemmilla tai sitten olen vain löytänyt kunnon miehen joka osaa ja haluaa olla isä lapsilleen.
Ikinä ei ole asiasta tarvinnut edes keskustella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en voisi kuvitella edes suostuvani siihen, että mies kävisi vain töissä! Päivällä mun tehtävä on olla lapsen/lasten kanssa ja kaikki ns. ylimääräinen on plussaa mitä teen. Illalla hoidetaan tasan yhtä paljon kotitöitä, tai niin, että mies hoitaa lapset ja mä teen muita kotitöitä. Esim. telkkaria ei kato kumpikaan ennen kun lapset nukkumassa. Teillä varmaan vielä hakusessa rutiinit, kun vauvakin niin pieni, mutta jos nyt otat kaiken tehtäväksesi, saat pitää saman asetelman ikuisesti tai kauhealla työllä saat muutoksen.
Mulla ei kyllä ollut noin pienen kanssa mitään kiirettä viettämään aikaa salille/ystävien kanssa, mutta jokainen meistä on erilainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut todellakaan, että mies olisi sen helpommalla päässyt kuin minäkään! ;)
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:46"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:22"]
Jännää, että löydätte näitä paskamiehiä. Sitä en kylläl ymmärrä, että äidillä on kiire niihin omiin menoihinsa jo tässä vaiheessa kun vauva on vasta 2kk.
[/quote]
Ei kyse ole mistään paskamiehestä.
Tämä on tyypillinen ongelma ja se lähtee kasvamaan jo ihanensä pienestä pitäen. Tytöt nyt vaan yleensä kasvatetaan suhtautumaan vauvoihin tosi myönteisesti jo ihan pikkuisina. Tämä on satoa niistä vauvaleikeistä lapsena ja normaalista äidinvaistosta aikuisena.
Pojat taas vauvaleikkejä harvemmin harrastaa ja jäävät yleensä muutenkin hyvin etäisiksi pienistä lapsista. Näin myöhemmin saattavat omat lapset, erityisesti vauvat olla ahdistavia tai jopa pelottavia, näin myös vauvojen hoito sysätään helposti äidille ja isä lähtee töihin/harrastuksiin piiloon.
Kannattaa yrittää yhdessä tehdä isan ja vauvan kanssa asioita ja totuttaa isää tekemään niitä yksin. Yritä myös raihallisesti ja järkevästi selittää, että tarvitset ihan oikeasti aupua vauvan hoidossa.
[/quote]
No tämä ei kyllä pidä paikkansa. Olen itse nuori nainen joka ei ole kokenut olevansa tosi vauvamyönteinen ja olen kokenut pienet lapset todella etäisiksi eikä minulla ole luonnollista äidinvaistoa vieraita pieniä lapsia kohtaan. En osaa toimia lasten kanssa.
Sitten taas miesystäväni, lapseton hänkin, on todella luonnollinen lasten kanssa ja osaa toimia ja on avoin pienille lapsille. Hän on ollut koko ikänsä tekemisissä sukulaislasten kanssa, kaiken ikäisten, toisin kuin minä.
Eli on ihan tottumiskysymys eikä kasvatuskysymys. Ja se ei tarkoita mitään, koska ihminen on kykenevä oppimaan uutta halutessaan.
Toivoisin ettei lokeroitaisi noin, koska se ei vaan pidä paikkansa. :)
[/quote]
Meilläkin juuri näin mutta silti ollaan tässä tilanteessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo yhteen muuttaessa tehnyt selväksi, kuinka paljon kotitöitä olen valmis tekemään. Ja sen verran olen kymmenen vuoden aikana tehnytkin. Turha olisi valittaa, kun olen asian ilmoittanut jo etukäteen.
Hölmöt naiset, eikö sitä vois elää sen hetkisen tilanteen ja fiiliksen mukaan? Tarviiko aina miettiä jotain ylimääräistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:22"]
Jännää, että löydätte näitä paskamiehiä. Sitä en kylläl ymmärrä, että äidillä on kiire niihin omiin menoihinsa jo tässä vaiheessa kun vauva on vasta 2kk.
[/quote]
Ei kyse ole mistään paskamiehestä.
Tämä on tyypillinen ongelma ja se lähtee kasvamaan jo ihanensä pienestä pitäen. Tytöt nyt vaan yleensä kasvatetaan suhtautumaan vauvoihin tosi myönteisesti jo ihan pikkuisina. Tämä on satoa niistä vauvaleikeistä lapsena ja normaalista äidinvaistosta aikuisena.
Pojat taas vauvaleikkejä harvemmin harrastaa ja jäävät yleensä muutenkin hyvin etäisiksi pienistä lapsista. Näin myöhemmin saattavat omat lapset, erityisesti vauvat olla ahdistavia tai jopa pelottavia, näin myös vauvojen hoito sysätään helposti äidille ja isä lähtee töihin/harrastuksiin piiloon.
Kannattaa yrittää yhdessä tehdä isan ja vauvan kanssa asioita ja totuttaa isää tekemään niitä yksin. Yritä myös raihallisesti ja järkevästi selittää, että tarvitset ihan oikeasti aupua vauvan hoidossa.
[/quote]
No tämä ei kyllä pidä paikkansa. Olen itse nuori nainen joka ei ole kokenut olevansa tosi vauvamyönteinen ja olen kokenut pienet lapset todella etäisiksi eikä minulla ole luonnollista äidinvaistoa vieraita pieniä lapsia kohtaan. En osaa toimia lasten kanssa.
Sitten taas miesystäväni, lapseton hänkin, on todella luonnollinen lasten kanssa ja osaa toimia ja on avoin pienille lapsille. Hän on ollut koko ikänsä tekemisissä sukulaislasten kanssa, kaiken ikäisten, toisin kuin minä.
Eli on ihan tottumiskysymys eikä kasvatuskysymys. Ja se ei tarkoita mitään, koska ihminen on kykenevä oppimaan uutta halutessaan.
Toivoisin ettei lokeroitaisi noin, koska se ei vaan pidä paikkansa. :)
[/quote]
Minulla on paljon sukulaislapsia, mutta en ole koskaan tottunut olemaan lasten kanssa. Parin kerran jälkeen ei enää pyydetty lastenvahdiksi, ja parempi niin. Sama juttu koirien kanssa: vaikka kuinka paljon viettäisin niiden kanssa aikaa, niin en vain "tajua" koiria tai niiden viehätystä.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:58"]
Hölmöt naiset, eikö sitä vois elää sen hetkisen tilanteen ja fiiliksen mukaan? Tarviiko aina miettiä jotain ylimääräistä!
[/quote]
Tämä asenne selittää aika hyvin, miksi jotkut miehet ovat yhdessä hetkessä ihan innoissaan lasten hankkimisesta ja sitten toisessa hetkessä se lapsiperhearki ei enää huvitakaan. Lapset ja vähämieliset suunnittelevat asioita fiiliksen mukaan, vastuulliset aikuiset tarkastelevat tosiasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:54"]Mä en voisi kuvitella edes suostuvani siihen, että mies kävisi vain töissä! Päivällä mun tehtävä on olla lapsen/lasten kanssa ja kaikki ns. ylimääräinen on plussaa mitä teen. Illalla hoidetaan tasan yhtä paljon kotitöitä, tai niin, että mies hoitaa lapset ja mä teen muita kotitöitä. Esim. telkkaria ei kato kumpikaan ennen kun lapset nukkumassa. Teillä varmaan vielä hakusessa rutiinit, kun vauvakin niin pieni, mutta jos nyt otat kaiken tehtäväksesi, saat pitää saman asetelman ikuisesti tai kauhealla työllä saat muutoksen.
Mulla ei kyllä ollut noin pienen kanssa mitään kiirettä viettämään aikaa salille/ystävien kanssa, mutta jokainen meistä on erilainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut todellakaan, että mies olisi sen helpommalla päässyt kuin minäkään! ;)
[/quote]
Juu mua harmittaa kyllä etten osaa olla ahdistumatta jos en saa tehdä ns omia juttuja. Se on varmaan osasyy tässä tilanteessa. Vauva on kyllä ihana ja on ihanaa olla sen kanssa, mutta silti... vaunulenkit on kyllä melkein omia juttuja kun vauva nukkuu. Mutta tämä mun mökkihöpertyminen oli tiedossa ennen vauvaakin. En minäkään ymmärrä miten joku ei pysty jättämään vauvaa hoitoon. Ap
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:14"]Kolmen lapsen kokemuksella; äiti hoitaa aina vauvan ja lapsen. Vaikka olisi sovittu mitä etukäteen ja puhuttu asioista, niin silti äiti hoitaa aina. Aina. Ja jättää omat menot menemättä. Kyllähän se vituttaa, mutta minkäs teet kun se lapsi on jo siinä.
[/quote]
Meillä näin ei ollut. Yhdessä lastenhoito ja kotityöt. Ei mieheni kuullut että vauvan kanssa pystyy siivoamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, meillä oli esikoisen kanssa sama tilanne, puhuttuamme/riideltyämme asiasta tarpeeksi sanoin miehelleni että minä en ole yh, en saa sinulta tarpeeksi tukea ja jos tämä jatkuu näin niin kohta minusta tulee yksinhuoltaja tälle lapselle. Mies älysi että olen tosissani, ja meillä vaativa vauva joka huusi aamusta iltaan 5 kuukautta putkeen. Mies ei ehtinyt samalla tavalla tottua ajatukseen vauvasta ja uusi tilanne ahdisti, ja hänestä tuntui että elämä loppuu siihen paikkaan kun vauva tulee ovesta sisään, meillä mies ei tiennyt kuinka olla vauvan kanssa kun vauva ei ota kontaktia. Nyt vauva isompi ja miehestäkin on kasvanut oikein hyvä isä. Tasavertaisesti ei mene onnen lahjat vieläkään, mutta päivä päivältä oppii
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:07"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:40"]Jotenki tuli semmoinen fiilis, että ei oo tämä mamma ihan hoksannu mitä se vauva vaatii? [/quote] No en ehkä ollutkaan. Tai kuvittelin jotenkin että voisimme jakaa vastuun tasaisemmin enkä olisi aina se joka jää vauvan kanssa. myönnän että minulle on kova paikka olla kotona ehtimättä tekemään mitään. Yöheräilyt tms on ihan ok, haluaisin vain jakaa jotenkin illalla vastuun. [/quote] Kyllä se vaan on niin on että kun lapsia tulee niin mies vaatii että nainen tekee kaiken yksin. Jos sanoo jotain siitä niin mies leimaa nalkuttavaksi akaksi. Sitten kun nainen upuu ja ei jaksa miehen kanssa sängyssä niin miehelle tulee oikeus käydä vieraissa. Sen jälkeen tulee ero. Nainen puurtaa yksinhuoltajana, mies haukkuu raha-ahneeksi huoraksi koska joutuu maksamaan 155e elarit ja lastaan mies tapaa joskus välillä jos ensin pystyy varmistamaan että se sopii ex-vaimon aikatauluun mahdollisimman huonosti. [/quote] JUST NÄIN!!!
[/quote]
Just näinkö? Täytyy varmaan ilmoittaa tolle omalle miehelle, että ollaan hoidettu tämä vanhemmuus ihan päin persettä. Pitää vissiin ottaa se ero ja alkaa niitä elareita mouruamaan.
Jos itse ryssit asiasi tekemällä lapsia jonkun lapamadon kanssa, niin turha yleistää kaikkiin.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 11:54"]Mä en voisi kuvitella edes suostuvani siihen, että mies kävisi vain töissä! Päivällä mun tehtävä on olla lapsen/lasten kanssa ja kaikki ns. ylimääräinen on plussaa mitä teen. Illalla hoidetaan tasan yhtä paljon kotitöitä, tai niin, että mies hoitaa lapset ja mä teen muita kotitöitä. Esim. telkkaria ei kato kumpikaan ennen kun lapset nukkumassa. Teillä varmaan vielä hakusessa rutiinit, kun vauvakin niin pieni, mutta jos nyt otat kaiken tehtäväksesi, saat pitää saman asetelman ikuisesti tai kauhealla työllä saat muutoksen.
Mulla ei kyllä ollut noin pienen kanssa mitään kiirettä viettämään aikaa salille/ystävien kanssa, mutta jokainen meistä on erilainen. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut todellakaan, että mies olisi sen helpommalla päässyt kuin minäkään! ;)
[/quote]
Juu mua harmittaa kyllä etten osaa olla ahdistumatta jos en saa tehdä ns omia juttuja. Se on varmaan osasyy tässä tilanteessa. Vauva on kyllä ihana ja on ihanaa olla sen kanssa, mutta silti... vaunulenkit on kyllä melkein omia juttuja kun vauva nukkuu. Mutta tämä mun mökkihöpertyminen oli tiedossa ennen vauvaakin. En minäkään ymmärrä miten joku ei pysty jättämään vauvaa hoitoon. Ap
[/quote]
En tarkoittanut, ettenkö olisi pysynyt jättämään vauvaa hoitoon. Isä oli ihan yhtä tasavertainen hoitaja kuin minäkin. Kävin siis kyllä ihan yksin kaupassa, kampaajalla jne. Älä ap vedä hernettä nekkuun, en lainkaan kritisoinut, että haluat olla ystäviesi kanssa ja kuntoilla. Tarkoitin siis sitä, että vaikka MULLA ei ollut halua vielä lähteä salille tms. sai isä silti tehdä yhtälailla kotitöitä ja lastenhoitoa. Yhtä hyvin äiti voi lähteä illaksi pois, kuin isäkin.
Mieheni ei ole mikään paskamies tai lapamato, päin vastoin. Tässä on nyt tosi negatiivinen kuva tullut hänestä. Luulen että hän ei vaan ymmärrä minua ja minä häntä. Tämä on varmaan aika tavallinen tilanne esikoisen syntymän jälkeen kun kaikki muuttuu ja yhtäkkiä pitäisi kasvaa äidiksi ja isäksi. Ongelma on varmasti myös minun syytäni... ei olla koskaan aiemmin riidelty tällä tavalla, enkä osaa olla ottamatta itseeni. Siinä saa sitten kivan kierteen aikaiseksi.
tuntuu että olen saanut teiltä ihan oikeaa vertaistukea :) paljon parempi mieli tuli.
Mun mies oli kotona, töistä tuli aina kiireellä olemaan vauvan kanssa. Kotona ollessa vaihtoi 100 % vaipoista, piti sylissä, hoiti ruokaa jääkaappiin ettei mun tarvinnut kokata. Siivous jäi minimiin molemmilta, ehti sitä myöhemminkin. MUTTA itse täysimetin, joten olin todella kiinni vauvassa. En voinut kauas kotoa lähteä, enkä kyllä halunnutkaan, läheinen kauppakeskus oli maksimi, sieltä hain imetysliivit ja muut.
Tajuan sen että vituttaa jos toinen menee menojaan eikä ilmoittele, ja vielä sovinistisesti väittää että naisen omaa aikaa on astinapesukoneen täyttö. Tuo on kerta kaikkisen raivostuttavaa eikä mairittelevaa kuvaa miehestä anna. Mutta sulla on pieni vauva, joka kasvaa kohisten. Muutaman kuukauden päästä on paljon suurempi, painavampi ja syö jo kohta soseitakin. Äidiksi tulo on aika repäisy, siihen liittyy myös tuskaa oman tilan menetyksestä, kun vauva on jatkuvasti lähellä. Tuohon pitää vaan totutella, vauva kasvaa ja se oma tila palautuu.
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 09:40"]Jotenki tuli semmoinen fiilis, että ei oo tämä mamma ihan hoksannu mitä se vauva vaatii?
[/quote]Päinvastoin,tuo mies ei ole tainnut hoksata
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="10.03.2015 klo 10:14"]
Kolmen lapsen kokemuksella; äiti hoitaa aina vauvan ja lapsen. Vaikka olisi sovittu mitä etukäteen ja puhuttu asioista, niin silti äiti hoitaa aina. Aina. Ja jättää omat menot menemättä. Kyllähän se vituttaa, mutta minkäs teet kun se lapsi on jo siinä.
[/quote]
Kolmen lapsen kokemuksella, mutta ilmeisesti vain yhden miehen? Kyllä miehissä on eroja, kun omaa lähipiiriä katsoo. Osa osallistuu PALJON ja luontevasti, ihan omasta halustaan, osa ei edes yritä/halua osallistua.