miltä vanheneminen tuntuu?

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:05"]Tuntuu siltä että noin puolet matkasta on kuljettu. Mietintöjä jatkuuko elämä kuoleman jälkeen vai onko tämä kaikki tässä, yhdessä ja ainoassa elämässä. Sukulaisten merkitys korostunut. Läheiset ihmiset ovat entistäkin rakkaimpia ja tärkeämpiä. Itse elän omannäköistä elämää enemmän kuin koskaan ennen. Vanhenemisesta huolimatta on hyvä olla juuri sellainen kuin on. On hienoa kun on löytänyt itsensä.
[/quote]
Niin ja ikää minulla on 39 vuotta.

Aika jänniä vastauksia. Huuli pyöreenä lueskelen kuinka 20 v voi tuntea itsensä liian vanhaksi!?!?!? No kaikki on suhteellista. Ei tämä varmaan lohduta mut mun toistaiseksi ns. parhaat vuodet kaikin puolin oli 30-40 v, joten teillä on toivoa nuoret ;) 

Ikä tuo itsevarmuutta ja uskaltaa jo tehdä mitä haluaa ja samalla nauttia elämästä uudella tavalla kun on sitä varmuutta. Tuossa iässä ulkonäkökin on vielä oikein hyvä joten ei huolta siitäkään. Tsemii teille 20-vuotiaat siis :D

Nyt olen 44 vuotias ja en koe että elämä ois kauheen hyvää millään tasolla juuri nyt. Jonkin tasoinen kriisi lienee meneillään, pakkoluopumista joistain vanhoista jutuista mistä tykkää, ei aina tunnu kivalta.

Toisaalta näen tulevaisuuden valoisana, että kaikenlaista kivaa voi olla vielä todellakin edessä, sekä ammattilisesti että parisuhdemielessä eli ei tässä vielä hautaan valmis ole tietenkään.

Jotenkin odotan sitä et sitkun on 50 v, elämässä on jo taas uusi vaihe ja on seesteisempää, siinä iässä ei taatusti tarvi enää kaivata mitään nuorempien juttuja, voi olla sinut sen iän kanssa. Se mistä tykään jo nyt on se että olen itsevarma, teen mitä haluan ja en enää jaksa välittää siitä mitä muut musta ajattelee. Tykkää jos tykkää, ei sillä ole väliä onnellisuuteni kannalta tai sen kannalta teenkö jotain vai en.

Ajattelin myös vanheta ns. luonnollisesti, kun katselen vanhempien ihmisten leikeltyjä naamoja en halua näyttää samalta. Ryppyjä mulla ei juuri ole mutta iho ei ole enää niin kimmoista ja jossain vaiheessa naama ja silmäluomet ehkä laskeutuu, sitä en mitenkään odota innolla.

Olen kait niin pinnallinen, että yksi suurin ongelma on ulkonäön rapistuminen: teininä näytin hirveältä, parikymppisenä olin muuten vain täysin huomaamaton miehille mutta jostain syystä n kolmekymppisenä miehet on ruvenneet kohtelemaan minua niin kuin olisin kaunis, ja se on yllättävän koukuttavaa (vaikka suurimman osan ajasta pidän itseäni joka tapauksessa ihan tavallisen tai toisinaan kamalan näköisenä). Onneksi en ole kuitenkaan mikään missi enkä sinänsä herätä erikoisempaa huomiota ulkonäöllä, tuntuisi varmaan vielä ahdistavammalta kun kerran nytkin olen huomionkipeä.

En tiedä koskeeko tämä vain tuntemani parikymppisiä, mutta useat heistä on jotenkin henkisesti 30-40- vuotiaita, hirveän konservatiivisia ja huolissaan kaikesta mahdollisesta. Voikohan se vaikuttaa siihen että jo kaksikymppinen pitää itseään vanhana. Harva tosin muutenkaan osaa olla nuorena nuori, eipä sitä itsekään osannut nuoruudestaan kunnolla nauttia- toisaalta elämästäkään on vaikea iloita täysin rinnoin kun tietää ettei se ikuisesti kestä kuten ei nuoruuskaan. 

Nosto.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 21:36"]

Mistä 50+ löytää elämäniloa?

[/quote]

Työstä, perheestä, parisuhteesta (seksistä), luonnosta, liikunnasta, matkustelusta, kirjoista, mielenrauhasta jne. Aivan samoista asioista, mitä nuorempana, mutta nyt pystyy lisäämään asioihin elämänkokemuksen. On vielä paljon asioita, mitä odottaa, mutta ei ole niin kärsimätön kuin nuorena.

Yksinäisyys on ainoa haittapuoli. Sukulaiset on kuolleet, lapsi muuttaa pois kotoa. Työn perässä on muutettu niin, että kaikki ystävät ja tuttavat on jääneet. Onneksi on vielä mies. T. nainen 58 v.

Olen 50 v. vaikka ei ole mitään sairautta, niin vanhenemisen huomaa. Siedän huonommin kylmyyttä ja hellettä, etenkin kylmyyttä. Nuorena pystyi väsyneenä nukkumaan 10 h putkeen. Nykyisin uni on katkonaista. Kädet ja jalat turpoavat rasituksesta helposti. Alkoholin sietokyky  on huono, tulee krapula pienestäkin määrästä, silloin harvoin kun olen alkoholia ottanut. Onneksi en ole koskaan tupakoinut, ihoni on ikäisiäni keskivertoa parempi. 

Rypyt harmittaa ja harmaat hiukset... Muutoin olen koko ajan enemmän tyytyväinen itseeni, varmempi itsestäni ja arvostan ulkonäköänikin enemmän kuin koskaan aiemmin.. Pidän itseäni jopa kauniina ja aika fiksuna. Usein olen jopa onnellinen siitä kuinka paljon enemmän tajuan maailmaa kuin nuorna. Mutta ne rypyt, harmaat ja...3 lapsen imetyksen jäljiltä rupsahtaneet tissit... No, ne on kärsittävö hintana tästä ihanuudesta.

N37

Ensimmäisenä sen huomaa kaiken palautumisen hidastumisena - ryyppääminen, valvominen, liikunta, vaativa tentti ja muu hermopaine, sosiaalisetkin tilanteet kuten vierailut,... niistä ei vain toivu kuten ennen hetkessä!

30+

ps. sairastuminen tuntuu katastrofilta ja toipuminen vie viikkoja ja esimerkiksi painonnousu on huomattavaa jo parin viikon pakkolevossa.

pps. ensimmäiset merkit n. 20-v., sitten 25-v. ja toden teolla n. 30-v.

aste asteelta rumenee niin se ei tunnu niin paljoa, noo tämä oli sitä rankempaa huumoria

Häh? AP:kin vanhenee koko ajan. Kysy vaan itteltäs.

Alkaa ahdistaa ja nyt tajuan et naama alkaa vanhentua... no täytyy pistää edea kroppa timmiksi kun siihen pystyy vaikuttamaan. 36 v.

Olen 54, mutta eipä sitä ikääntymistä tule juuri ajateltua. Sitten kun muistelee jotain entisiä juttuja, niin kauhistun kun huomaan että siitä on jo 30 vuotta! En ole koskaan ollut mikään kaunotar, ja tavallaan helpottaa kun ikä on tuonut jo oman panssarinsa arvostelua ja ulkonäköpaineita vastaan. Työssäni jaksan hyvin ja tiedän että kokemustani ja ammattitaitoani arvostetaan.

Ikääntymisen huonoja puolia ovat vartalon rupsahtaminen ja iltaunisuus. Ja ehkä sanon mielipiteeni kärkkäämmin kuin nuorempana. Enää en halua miellyttää muita ihmisiä niin kovasti. Omien lasten elämä huolettaa, kuinka he pärjäävät tässä maailmassa. Omien vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia, mutta pian koittanee aika jolloin heistäkin pitää huolehtia.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:34"]

Ikä 55 ja tuntuu todella hyvältä. En haluaisi missään nimessä olla nuorempi.

[/quote]Miksi ihmeessä rupsahtaneilla kurppanoilla on aina niin kiire hysteerisesti vakuutella, että heillä on paras ikä eivätkä vaihtaisi sitä mitenkään nuoremmaksi.....

[/quote] Oletko 15 vuotias?

Nuorena olin epävarma, pulska, tupakoiva tyllerö. Nyt 39 vuotiaana huomasn olevani kaunis, itsevarma, raitis ja hyväkuntoinen aktiivinen ja menevä nainen. Talous ja parisuhde kunnossa, lapsetkaan ri enää vauvoja. Paljon elämässä jo saavutettu ja paljon vielä näkemättä, kokematta. Elämäni parasta aikaa ihan varmasti!

Kurjalta :(

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 22:36"]

Yksinäisyys on ainoa haittapuoli. Sukulaiset on kuolleet, lapsi muuttaa pois kotoa. Työn perässä on muutettu niin, että kaikki ystävät ja tuttavat on jääneet. Onneksi on vielä mies. T. nainen 58 v.

[/quote]

Voihan sitä aina löytää uusiakin ystäviä vaikka 58 vuoden iässä. Harrastuksiin vaan ja uusia ihmissuhteita luomaan, jos koet yksinäisyyttä. Ei ole viisasta jäädä pelkästään miehen varaan. Liikkeelle vain reippaasti!

Henkisesti on paljon helpompaa. Olen tiedostanut ja käsitellyt lapsuuden traumat. Mutta vituttaa, etten tajunnuut niitä aiemmin, elämäni olisi mennyt toisella tavalla. Mutta se on vain hyväksyttävä, kuten myös geenilotossa saatujen kremppojen realisoituminen.