Jos on koko ikänsä kotiäiti eikä muuhun pysty
Kommentit (62)
Minä olen kotiäiti ja tulen olemaan niin kauan kuin kotonani lapsia asuu. Olen työkyvytön, eläkkeellä. Tunnen useammankin samassa tilanteessa olevan äidin. Kaikki sairaudet ja vammat ei näy ulospäin, eikä minustakaan päälisin puolin näe sitä, miksi olen kotona, varsinkaan sellainen henkilö joka ei tarkemmin arkeani seuraa.
Kyllä minä töihin mielelläni menisin, olen korkeasti koulutettukin, mutta kaikille ei tätä mahdollisuutta suoda. Onneksi on kuitenkin nämä lapset ja koen tekeväni jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä hoitaessani ja kasvattaessani heitä.
Tiedän kotiäidin, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän ei ole päivääkään tehnyt työtään psyykkisistä syistä, mutta huolehtii perheestään. Pienokainen on nyt 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
Herttaista.
En koe olevani luuseri. Kotona ollut nyt 25v ja tulen olemaan jatkossakin. Mies vaativassa työssä yrittäjänä. Maksanut tähän mennessä veroja tuhansien ihmisten edestä ja työllistänyt kymmeniä. Omalta osaltani olen tämän kaiken mahdollistanut pitämällä huolen kodistamme ja perheestämme. Mies on voinut kotona ollessaan keskittyä lapsiin ja onkin heidän kanssaan läheinen vaikka onkin ollut aina myös paljon töissä.
Kun aikanani täältä lähden, olen pelkästään tyytyväinen elettyyn elämääni. Sisäinen rauhani kertoo, että ratkaisu jäädä kotiin oli oikea.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kotiäidin, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän ei ole päivääkään tehnyt työtään psyykkisistä syistä, mutta huolehtii perheestään. Pienokainen on nyt 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
Herttaista.
Jos tulee toimeen taloudellisesti, mikäs siinä. Voisin kuvitella, että ihmiselle, joka on ollut nuorena niin eteenpäin pyrkivä, että on päässyt lääkikseen asti ja valmistunut sieltä, kotiäitiys ei ole riittävän haastavaa.
Minä taas olen syystä tai toisesta sairastanut masennusta ja yrittänyt elämässä monenlaista. Olen ollut monessa lyhyessä koulutuksessa ja koittanut etsiä paikkaani. Yrityksen puutteesta minua ei voi moittia. En ole sopeutunut / pystynyt täysipainoiseen työelämään. Lapset saatuani olen luontevasti löytänyt paikkani kotona. Onnittelen siitä, että kasvatan mallikansalaisia ja hyviä veronmaksajia, koska lapseni ovat erillaisia kuin minä.
Joskus olen miettinyt sijaisvanhemmuutta, mutta en usko, että minulla olisi voimia siihen.
Ei naisia haukuta luusereiksi minkään kotiäitiyden takia eikä muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotiäitinä ja hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä. Kotiäitinä oli vaativampaa.
Oikeasti? Minkälaisia erityisiä lapsia sinulla oikein sitten on ja kuinka paljon? Otan osaa.
Viisi tervettä, hyvin menestyvää lasta. Kaikki nukkuivat vauvana huonosti. Kaikkia imetin pitkään. Rima oli korkealla hoivassa, kasvatuksessa ja opetuksessa. Hyvin meni, kannatti.
Työelämässä olen kerennyt kotiöitivuosien jälkeen olla ihan riittävästi. Kaikista elämänvaiheista olen nauttinut.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kotiäidin, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän ei ole päivääkään tehnyt työtään psyykkisistä syistä, mutta huolehtii perheestään. Pienokainen on nyt 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
Herttaista.
Pitäähän lapsosista huolehtia, pukea, pestä ja laittaa eväät ja kurahousut mukaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kotiäidin, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän ei ole päivääkään tehnyt työtään psyykkisistä syistä, mutta huolehtii perheestään. Pienokainen on nyt 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
Herttaista.
Pitäähän lapsosista huolehtia, pukea, pestä ja laittaa eväät ja kurahousut mukaan. :D
Lapset ovat kyllä elämänmittainen projekti. Kyllä ihan aikuisetkin lapset tarvitsevat vanhempiaan aina välillä.
Sukupolvien verkko on minusta hienoa: vanhemmat auttavat lapsiaan ja lapset auttavat vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jäänyt kotiäidiksi ihan omilla rahoillani. Tai en ihan pelkästään. Teen muutakin pari tuntia päivässä. Lisäksi käyn joka päivä salilla tai muuta liikuntaa.
Yksinkertaisesti en koe, että olisin pystynyt yksin hoitamaan lapset ja työn. Työkin olisi minulle liian vaativaa sosiaalisten kuvioiden takia, ilman lapsia. Niinpä olen onnistunut monen mutkan kautta järjestämään niin, että olen kotiäiti koulussa käyville lapsilleni. Päästyöni on siis huolehtia lasteni hyvinvoinnista olemalla mahdollisimman paljon läsnä kotona.
Oikeastaan hauskaa, että voin tehdä mitä haluan ihan itsekseni. Ehkä sitten, kun lapset kasvavat, teen muutakin. Nyt elämä menee näin.Haluan, että lapsistani kasvaa terveitä, onnellista ja tasapainoisia. Voin seurata heidän etenemistään elämässä hyvillä mielin tietäen, että olen tarjonnut tasapainoisen ja hyvän kasvualustan. Toivon, että he siirtävät hyvää elämässä eteenpäin. Kasvattavat omat lapsensa hyvin ja tekevät muutenkin tärkeitä asioita elämässä. Minä olen tavallaan sen mahdollistaja, että lapseni voivat tehdä tärkeitä asioita elämässä. Näin toivon.
Tuota noin, kun lapseni olivat pieniä, tein kuuden tunnin työpäivää, eli lähdin ja tulin samaan aikaan heidän kanssaan. Kotityöt ja vastaavat ovat hoitaneet aina ongelmitta ja yhdessä olemme tehneet kaikkea, sillä aikaa on ollut.
Mies teki aikanaan pitkää päivää ja kävi vähintään kerran kuukaudessa työmatkoilla ulkomailla, mutta kotona ollessaan hän oli aina läsnä. Meillä oli siis oikein hyvin aikaa olla yhdessä, kaikki viikonloput ja arkisin se aika, mitä koulun jälkeen jäi. Enemmän aikaa ei eivät edes kotona olevat voi viettää lastensa kanssa, elleivät sitten pidä kotikoulua.
Lapsistani kaksi on jo aikuisia ja nuorinkin on iso teini. Meidän perheemme on upea ja vastaavanlaisia perheitä ei ole joka oksalla. Viihdymme todella hyvin perheenä yhdessä ja lasten ystävätkin ovat samanlaisia ihania tervehenkisiä nuoria ihmisiä. Myös molemmat isovanhemmat ovat perheellemme hyvin läheisiä ja vietämme paljon aikaa yhdessä.
Harrastamme yhdessä ja erikseen erilaisia mielekkäitä urheilulajeja ja opiskelut sujuvat lapsilla mallikkaasti. Myös minä olen onnellinen. Olen onnellinen perheestäni, kodistani ja hyvästä työpaikastani, joka on juuri minun näköinen. Näytän lapsilleni, että työn tekeminen on mukavaa ja antoisaa, jos niin haluaa. Näytän myös, että työn ja perhe-elämän voi yhdistää ongelmattomasti ja kun kaikki auttavat tekemällä oman osuutensa, niin kenenkään niskoille ei tule liian isoa taakkaa. Uskon, että lapsemme ovat saaneet kotoa todella hyvän alun elämälleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole Suomessa koko ikää kotiäiti, paitsi jos rikas mies. Työkkäri kyllä laittaa palkkatukitöihin esim. tarhassa on paljon työttömiä hoitamassa lapsia palkkatuella esim. yksi tuttu lähihoitaja.
Eivät kaikkia laita. Jos on esim vajaakuntoinen työtön, niin ihan hyvin saa olla kotiäitinä koko elämän.
Silloin on työtön, ei kotiäiti eikä kotirouva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotiäitinä ja hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä. Kotiäitinä oli vaativampaa.
Oikeasti? Minkälaisia erityisiä lapsia sinulla oikein sitten on ja kuinka paljon? Otan osaa.
Viisi tervettä, hyvin menestyvää lasta. Kaikki nukkuivat vauvana huonosti. Kaikkia imetin pitkään. Rima oli korkealla hoivassa, kasvatuksessa ja opetuksessa. Hyvin meni, kannatti.
Työelämässä olen kerennyt kotiöitivuosien jälkeen olla ihan riittävästi. Kaikista elämänvaiheista olen nauttinut.
No ethän sinä sitten ole ollut koko ikääsi kotiäitinä, jos olet nyt kerran töissä.
Vierailija kirjoitti:
En koe olevani luuseri. Kotona ollut nyt 25v ja tulen olemaan jatkossakin. Mies vaativassa työssä yrittäjänä. Maksanut tähän mennessä veroja tuhansien ihmisten edestä ja työllistänyt kymmeniä. Omalta osaltani olen tämän kaiken mahdollistanut pitämällä huolen kodistamme ja perheestämme. Mies on voinut kotona ollessaan keskittyä lapsiin ja onkin heidän kanssaan läheinen vaikka onkin ollut aina myös paljon töissä.
Kun aikanani täältä lähden, olen pelkästään tyytyväinen elettyyn elämääni. Sisäinen rauhani kertoo, että ratkaisu jäädä kotiin oli oikea.
Okei... ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kotiäidin, joka on koulutukseltaan hammaslääkäri. Hän ei ole päivääkään tehnyt työtään psyykkisistä syistä, mutta huolehtii perheestään. Pienokainen on nyt 24-vuotias ja opiskelee yliopistossa.
Herttaista.
Pitäähän lapsosista huolehtia, pukea, pestä ja laittaa eväät ja kurahousut mukaan. :D
Lapset ovat kyllä elämänmittainen projekti. Kyllä ihan aikuisetkin lapset tarvitsevat vanhempiaan aina välillä.
Sukupolvien verkko on minusta hienoa: vanhemmat auttavat lapsiaan ja lapset auttavat vanhempiaan.
Totta.
t. hammaslääkäriäippyli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jäänyt kotiäidiksi ihan omilla rahoillani. Tai en ihan pelkästään. Teen muutakin pari tuntia päivässä. Lisäksi käyn joka päivä salilla tai muuta liikuntaa.
Yksinkertaisesti en koe, että olisin pystynyt yksin hoitamaan lapset ja työn. Työkin olisi minulle liian vaativaa sosiaalisten kuvioiden takia, ilman lapsia. Niinpä olen onnistunut monen mutkan kautta järjestämään niin, että olen kotiäiti koulussa käyville lapsilleni. Päästyöni on siis huolehtia lasteni hyvinvoinnista olemalla mahdollisimman paljon läsnä kotona.
Oikeastaan hauskaa, että voin tehdä mitä haluan ihan itsekseni. Ehkä sitten, kun lapset kasvavat, teen muutakin. Nyt elämä menee näin.Haluan, että lapsistani kasvaa terveitä, onnellista ja tasapainoisia. Voin seurata heidän etenemistään elämässä hyvillä mielin tietäen, että olen tarjonnut tasapainoisen ja hyvän kasvualustan. Toivon, että he siirtävät hyvää elämässä eteenpäin. Kasvattavat omat lapsensa hyvin ja tekevät muutenkin tärkeitä asioita elämässä. Minä olen tavallaan sen mahdollistaja, että lapseni voivat tehdä tärkeitä asioita elämässä. Näin toivon.
Tuota noin, kun lapseni olivat pieniä, tein kuuden tunnin työpäivää, eli lähdin ja tulin samaan aikaan heidän kanssaan. Kotityöt ja vastaavat ovat hoitaneet aina ongelmitta ja yhdessä olemme tehneet kaikkea, sillä aikaa on ollut.
Mies teki aikanaan pitkää päivää ja kävi vähintään kerran kuukaudessa työmatkoilla ulkomailla, mutta kotona ollessaan hän oli aina läsnä. Meillä oli siis oikein hyvin aikaa olla yhdessä, kaikki viikonloput ja arkisin se aika, mitä koulun jälkeen jäi. Enemmän aikaa ei eivät edes kotona olevat voi viettää lastensa kanssa, elleivät sitten pidä kotikoulua.
Lapsistani kaksi on jo aikuisia ja nuorinkin on iso teini. Meidän perheemme on upea ja vastaavanlaisia perheitä ei ole joka oksalla. Viihdymme todella hyvin perheenä yhdessä ja lasten ystävätkin ovat samanlaisia ihania tervehenkisiä nuoria ihmisiä. Myös molemmat isovanhemmat ovat perheellemme hyvin läheisiä ja vietämme paljon aikaa yhdessä.
Harrastamme yhdessä ja erikseen erilaisia mielekkäitä urheilulajeja ja opiskelut sujuvat lapsilla mallikkaasti. Myös minä olen onnellinen. Olen onnellinen perheestäni, kodistani ja hyvästä työpaikastani, joka on juuri minun näköinen. Näytän lapsilleni, että työn tekeminen on mukavaa ja antoisaa, jos niin haluaa. Näytän myös, että työn ja perhe-elämän voi yhdistää ongelmattomasti ja kun kaikki auttavat tekemällä oman osuutensa, niin kenenkään niskoille ei tule liian isoa taakkaa. Uskon, että lapsemme ovat saaneet kotoa todella hyvän alun elämälleen.
Teidän elämänne kuulostaa hyvältä. Ihmisiä on erilaisia ja elämäntilanteita myös.
En väittänyt, että en tee työtä, itseasiassa olen yrittäjä. Ihmisillä on erilaiset voimavarat rakentaa elämää. Olen myös totaaliyksinhuoltaja, tämä rajoittaa elämää. Olen onnistunut olemaan mahdollisimman paljon kuitenkin kotona lapsien kanssa. Lapset ovat myös erilaisia. Joissain lapsissa on työtä kahden edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole Suomessa koko ikää kotiäiti, paitsi jos rikas mies. Työkkäri kyllä laittaa palkkatukitöihin esim. tarhassa on paljon työttömiä hoitamassa lapsia palkkatuella esim. yksi tuttu lähihoitaja.
Eivät kaikkia laita. Jos on esim vajaakuntoinen työtön, niin ihan hyvin saa olla kotiäitinä koko elämän.
Silloin on työtön, ei kotiäiti eikä kotirouva.
Moni ei kotihoidontuella olemisen jälkeen pääse töihin enää paitsi palkkatukitöihin, taas etänä kotona huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole Suomessa koko ikää kotiäiti, paitsi jos rikas mies. Työkkäri kyllä laittaa palkkatukitöihin esim. tarhassa on paljon työttömiä hoitamassa lapsia palkkatuella esim. yksi tuttu lähihoitaja.
Eivät kaikkia laita. Jos on esim vajaakuntoinen työtön, niin ihan hyvin saa olla kotiäitinä koko elämän.
Silloin on työtön, ei kotiäiti eikä kotirouva.
Moni ei kotihoidontuella olemisen jälkeen pääse töihin enää paitsi palkkatukitöihin, taas etänä kotona huomenna.
Toimistotöitä piisaa, palkka 2400 brutto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole Suomessa koko ikää kotiäiti, paitsi jos rikas mies. Työkkäri kyllä laittaa palkkatukitöihin esim. tarhassa on paljon työttömiä hoitamassa lapsia palkkatuella esim. yksi tuttu lähihoitaja.
Eivät kaikkia laita. Jos on esim vajaakuntoinen työtön, niin ihan hyvin saa olla kotiäitinä koko elämän.
Silloin on työtön, ei kotiäiti eikä kotirouva.
Moni ei kotihoidontuella olemisen jälkeen pääse töihin enää paitsi palkkatukitöihin, taas etänä kotona huomenna.
Toimistotöitä piisaa, palkka 2400 brutto.
Ei täällä ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole Suomessa koko ikää kotiäiti, paitsi jos rikas mies. Työkkäri kyllä laittaa palkkatukitöihin esim. tarhassa on paljon työttömiä hoitamassa lapsia palkkatuella esim. yksi tuttu lähihoitaja.
Eivät kaikkia laita. Jos on esim vajaakuntoinen työtön, niin ihan hyvin saa olla kotiäitinä koko elämän.
Silloin on työtön, ei kotiäiti eikä kotirouva.
Moni ei kotihoidontuella olemisen jälkeen pääse töihin enää paitsi palkkatukitöihin, taas etänä kotona huomenna.
Toimistotöitä piisaa, palkka 2400 brutto.
Ei täällä ainakaan.
Jaa, olen jo 3 paikassa 4 vuoden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Olin kotona kahdeksan vuotta kolmen lapsen kanssa ja kun nuorin täytti kolme vuotta, lähdin riemusta kiljuen työelämään takaisin. Kotona oli mukavaa ja hyvä, eikä rahasta ollut pulaa silloinkaan, mutta kyllä normaali ihminen tarvitsee muutakin ajanvietettä.
Ei minulle ainakaan riittänyt päivien saldoksi se, että autan lapset hoitoon ja kouluun, siivoskelen, käyn kaupassa, teen ruokaa ja odotan, että lapsukaiset voi hakea hoidosta tai he tulevat koulusta kotiin. Vaikka meillä on iso talokin ja pihaa riittää, niin ei täällä olisi ollut tekemistä ajankulukseni ja mitään ihmeen meikkejä tai kynttilöitä en alkaisi ikimaailmassa aikani kuluksi kaupustelemaan. Mitä siis olisin tehnyt ne yksinäiset päivät? Selannut av:ta? Pelaillut? Käynyt koiran kanssa kymmenen kertaa pihalla ja lenkillä? Katsonut telkkaa? No yök, ei olisi minun elämääni tuollainen tylsyys. Tykkään yhä vieläkin käydä töissä. Menen sinne mielelläni ja työporukka on todella mukava.
Siis veitkö alle kolmevuotiaan hoitoon vaikka olit kotona?
Haluan, että lapsistani kasvaa terveitä, onnellista ja tasapainoisia. Voin seurata heidän etenemistään elämässä hyvillä mielin tietäen, että olen tarjonnut tasapainoisen ja hyvän kasvualustan. Toivon, että he siirtävät hyvää elämässä eteenpäin. Kasvattavat omat lapsensa hyvin ja tekevät muutenkin tärkeitä asioita elämässä. Minä olen tavallaan sen mahdollistaja, että lapseni voivat tehdä tärkeitä asioita elämässä. Näin toivon.