Antaisitko 6 v lapsesi nähdä kuolleen isovanhempansa?

Kuolema on luonnollinen asia. Jos ette tee siitä elämää suurempaa asiaa, niin lapsi oppii sen osaksi elämää. Totta kai voi lapsen viedä häntä katsomaan. Vastaatte rehellisesti vain hänen kysymyksiinsä ettekä ala selittelemään mitään ylimääräisiä. 

Jos ei nyt ihan sohjoa ole....

En ehkä. Itse olin katsomassa ukkiani arkussa 10 vuotiaana ja se kuva jäi ukista mieleeni kummittelemaan, vaikka en nyt varsinaisesti mitään painajaisia nähnytkään. Parempi, että lapselle jää mieleen elävä ihminen

En. Muistakoon isovanhempansa elävänä.

Puhu lapsen kanssa etukäteen asiasta ja kysy hänen mielipidettään siitä, haluaako vielä nähdä mummon kuolleena. Aika pitkälle noudattaisin lapsen omaa toivetta. Jos lapsi ei halua mennä mummoa katsomaan, en missään nimessä pakottaisi. Jos keskustelun jälkeen lapsella on vahva halua nähdä mummo, en näe mitään estettä viedä lasta sinne.

Sitä vähän miettisin, miten kauan kuolemasta on aikaa, kun menette vainajaa katsomaan. Jos aika on pitkä, vainaja on ihan kylmä ja haisee (kylmiössä säilytys ei kokonaan poista hajua). Tällöin tilanne on vähän eri kuin silloin, kun mennään vainajaa katsomaan heti kuoleman jälkeen (esim. samana päivänä). Jos lapsen vie katsomaan tällaista kylmää vainajaa, kannattaa lapsi valmistella asiaan hyvin.

Tunnet varmasti lapsesi. He ovat kaikki erilaisia, jonkun kohdalla voi suoraan sanoa, että missään nimessä ei pidä viedä ja joku on jo lapsena sellainen, että suhtautuu asiaa luonnollisesti ja kokee vainajan näkemisen hyvänä muistona.

Tottakai lapsi voi nähdä kuolleen isovanhempansa. Lapsella kuitenkin tilanteessa turvallinen aukuinen hänen kanssaan. Se on kaunis muisto, kun toisen lähettää viimeiselle matkalleen, eikä enää näe.
Itse olin n. 3 vuotias, kun näin kummini arkussa. Tärkeä kummi oli ja olen kiitollinen, kun sain hänet nähdä <3

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:29"]Kuolema on luonnollinen asia. Jos ette tee siitä elämää suurempaa asiaa, niin lapsi oppii sen osaksi elämää. Totta kai voi lapsen viedä häntä katsomaan. Vastaatte rehellisesti vain hänen kysymyksiinsä ettekä ala selittelemään mitään ylimääräisiä. 
[/quote]Tähän minä voisin lisätä, että kun lapsi näkee isovanhemoansa, kerrotte vaikka, että hän nukkuu nyt ikuista unta, kuten prinsessa ruusunen, eikä tule koskaan heräämään. Ja hautaamiseen voi keksiä jonkun pienen jatkon, esim. Siellä saa nukkua rauhassa. Tai tietysti voi kertoa, että on kuollut ja katselee ja suojelee nyt tuolta taivaasta:) meidän tytölle kerroin vähän molemmat, ja otti asian todemma hyvin. Joka yö sanoo mummolle hyvää yötä ja lähetetään yhdessä lentosuukot taivaaseen :')

Ihan tosissasi harkitset tuollaista asiaa? 

Mitähän 6-vuotias hyötyisi siitä, että näkisi mummin tai ukin arkussa? Varsinkaan, jos tapaamiset ovat isovanhemman eläessä olleet harvinaisia. 

Muistelkaa katselemalla valokuvia ja juttelemalla. 

Itseäni ärsyttää tuo sanonta "käydä katsomassa" vainajaa. Mitä ihmeen katsomista siinä ruumiissa on? Itse olin kyllä mukana, kun äitini laitettiin arkkuun, mutta vain siksi, että halusin laitaa äidille arkkuun muutamia rakkaita asioita ja omat vaatteet. 

En itsekään halua, että minua tullaan kuolleena tuijottamaan koko suvun voimin. :)

Antaisin. Ihan siksi, että ei alkaisi pelkäämään ruumiita ja siksi myöhemmin jättäisi menemättä katsomaan jotain läheisempää kuollutta. Itselleni se kuolleen näkeminen, tapaaminen, on aina ollut tärkeä tietyn elämänvaiheen "lopetus", se antaa päätepisteen, jonka jälkeen suru tai mielikuvat kuolleesta eivät jumita kummittelemaan, vaan suru siirtyy toiselle asteelle. Eikä se kuolleen näkeminen millään tavalla poista muistoja elävästä läheisestä.

Se, onko kuollut tutun näköinen vai ei, voi riippua monesta asiasta. Löysin isäni kuolleena ja hän oli silloin aivan itsensä näköinen. Myöhemmin ruumiin avauksen jälkeen hautaustoimiston henkilökunta oli "siistinyt" hänestä sellaisen kuin nyt maalla 1950-luvulla syntyneiden mielestä on komea mies. Se ei ollut ollenkaan isän oloinen. Lisäksi kasvoissa oli varmaan jotain täytettä, joka muutti esim suun muotoa jotenkin.  Olin kiitollinen siitä, että olin tullut löytäneeksi isäni ja saanut ne minuutit ennen poliisin ja ruumisauton tuloa. Ei hän silti mitenkään pelottava ollut kappelissa arkussakaan.

Kun taas silloin kun mummoni kuoli, hän oli vielä siinä hautakappelin hyvästijättöhuoneessakin ihan itsensä näköinen. Mummo kuoli saattohoidossa, eikä ruumiinavausta tehty. Tällä voi olla merkitystä.

Niissä kappeleissa käytetään hajustettuja kynttilöitä, ei se ruumis niitä vahvemmalle haise, vaikka olisi ollut pari-kolmekin viikkoa kylmiössä.

9 täällä vielä:

Ammattini puolesta olen nähnyt paljon menehtyneitä ihmisiä, ehkä siitä syystä ajattelen, että ruumiin katsomisesta ja ruumiille hyvästien jättämisellä ei ole merkitystä.  

Minusta siinä on jotain vähän makaaberiakin, kun ihmiset, joita vainaja ei ole nähnyt eläessään ehkä vuosiin, tulevat sitten ruumiin luokse vakavina ja surevina. Olisivat senkin reissun tehneet silloin, kun ihminen vielä eli. 

Näin isovanhempani arkussa koska he olivat ortodokseja ja tavan mukaan arkku on auki siunauksessa. Näin heitä harvakseltaan, ehkä kerran vuodessa. En tiedä olivatko he jo ennen kuolemaansa laihtuneen kovin ja muutenkin muuttuneet ulkonäöltään koska viimeisestä tapaamisesta ennen kuolemaa oli aikaa.. Joka tapauksessa, arkuissa näytti olevan ihan eri henkilöt kuin isoäiti ja isoisä. Olin 8-vuotias, ja tämä jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa (vaivaa oikeastaan edelleen, vielä 30 vuoden jälkeenkin..). Kuolema tuntui niin epätodelliselta kun eihän vainaja edes näyttänyt siltä miltä muistin!

ilman auki olevaa arkkua minulle olisi jäänyt kaunis ja hyvä kuva isovanhemmistani. Nyt jäi vain hämmennys.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:45"]

9 täällä vielä:

Ammattini puolesta olen nähnyt paljon menehtyneitä ihmisiä, ehkä siitä syystä ajattelen, että ruumiin katsomisesta ja ruumiille hyvästien jättämisellä ei ole merkitystä.  

Minusta siinä on jotain vähän makaaberiakin, kun ihmiset, joita vainaja ei ole nähnyt eläessään ehkä vuosiin, tulevat sitten ruumiin luokse vakavina ja surevina. Olisivat senkin reissun tehneet silloin, kun ihminen vielä eli. 

[/quote]

Minä olen tottunut siihen, että vainajaa käy katsomassa vain ne kaikkein läheisimmät, jos eivät olleet kuolinhetkellä paikalla. En tiedä mitään tapausta, jossa koko suvun voimin olisi vainajaa ihmetelty tai jossa joku ei niin läheinen olisi vainajaa käynyt katsomassa.

En veisi. Kyllä kuolema on lopullinen asia ilman sitäkin, että käy ruumista katsomassa.

Jos olette uskossa, voitte aivan hyvin koko perhe turvallisin mielin mennä katsomaan isovanhemman ruumista. Samalla on hyvä kerrata kuinka isovanhempi elää edelleen, mutta nyt taivaassa. Minäkin kävin lapsena katsomassa ruumishuoneella. Ennenhän ruumis tuotiin kotiin valvojaisia varten.

Ateisteilla nouseekin tie pystyyn, koska ihmismielen on tunnetusti (missä tahansa maailman kulttuurissa) hyvin vaikea hyväksyä sellaista käsitystä, että elämä todellakin olisi päättynyt ja kadonnut iäti.

Meillä lapsi oli 5½ kun ukki kuoli ja annettin nähdä kun itse halusi. Katso vähän aikaa hiljaa ja meni pois, myöhemmin sanoi että sillä oli hiukset huonosti.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:45"]9 täällä vielä:

Ammattini puolesta olen nähnyt paljon menehtyneitä ihmisiä, ehkä siitä syystä ajattelen, että ruumiin katsomisesta ja ruumiille hyvästien jättämisellä ei ole merkitystä.  

Minusta siinä on jotain vähän makaaberiakin, kun ihmiset, joita vainaja ei ole nähnyt eläessään ehkä vuosiin, tulevat sitten ruumiin luokse vakavina ja surevina. Olisivat senkin reissun tehneet silloin, kun ihminen vielä eli. 

 
[/quote]

Minä taas olen ammattini puolesta nähnyt näitä menehtyneitä katsomaan meneviä ihmisiä, ja väitän että sillä on osalle ihmisistä suuri merkitys. Sinulle ei ole ja se on ihan ok, mutta tunnut aika negatiiviselta kun muutenkin oletat että sinne menee jotain välinpitämättömiä kaukaisia sukulaisia toljottamaan.

En antaisi, sillä haluaisin mummon muiston siitä ajasta, missä he elivät. Tuo kuolleena katsominen saattaa ehkä jäädä lapsen viimeiseksi muistoksi. Ja myös sinun. Ja se ei välttämättä ole hyvä. Yleensä hautajaiset järjestetään kuolemasta vielä useamman viikon päästä, jolloin ruumis muuttuu melkoisesti, eikä ole sama mummu ulkonaiselta olemukseltaan, joka oli eläessään.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:37"]

Ihan tosissasi harkitset tuollaista asiaa? 

Mitähän 6-vuotias hyötyisi siitä, että näkisi mummin tai ukin arkussa? Varsinkaan, jos tapaamiset ovat isovanhemman eläessä olleet harvinaisia. 

Muistelkaa katselemalla valokuvia ja juttelemalla. 

Itseäni ärsyttää tuo sanonta "käydä katsomassa" vainajaa. Mitä ihmeen katsomista siinä ruumiissa on? Itse olin kyllä mukana, kun äitini laitettiin arkkuun, mutta vain siksi, että halusin laitaa äidille arkkuun muutamia rakkaita asioita ja omat vaatteet. 

En itsekään halua, että minua tullaan kuolleena tuijottamaan koko suvun voimin. :)

[/quote]

Pari vuotta sitten eräässä radio-ohjelmassa käsiteltiin tätä aihetta. Siinä asiantuntijat totesivat, että kuolema on yhteiskunnassamme etäännytetty liian kauas ja että monelle olisi psyykkisesti hyödyllistä paitsi käydä katsomassa vainajaa myös osallistua itse vainajan pesemiseen, pukemiseen ja niin edelleen. Se tekee kuoleman konkreettisemmaksi ja auttaa siirtymään eteenpäin. Silloin ei toki tietenkään pidä mennä, jos ajatus tuntuu vastenmieliseltä, eikä lasta (tai aikuistakaan) saa pakottaa.

"Tähän minä voisin lisätä, että kun lapsi näkee isovanhemoansa, kerrotte vaikka, että hän nukkuu nyt ikuista unta, kuten prinsessa ruusunen, eikä tule koskaan heräämään. Ja hautaamiseen voi keksiä jonkun pienen jatkon, esim. Siellä saa nukkua rauhassa. Tai tietysti voi kertoa, että on kuollut ja katselee ja suojelee nyt tuolta taivaasta:) meidän tytölle kerroin vähän molemmat, ja otti asian todemma hyvin. Joka yö sanoo mummolle hyvää yötä ja lähetetään yhdessä lentosuukot taivaaseen :')"

Kuolemaa ja nukkumista ei pitäisi verrata toisiinsa, koska se ei sitä ole.

Jos noin tehdään, lapsi saattaa pelätä/ahdistua nukkumaan menosta ja miettiä, nukkuuko hän nyt ikuiseen uneen, niin kuin vanhemmat ovat hänelle sanoneet ja seurauksena lapsen univaikeudet pienestä pitäen. Joskus ne saattavat kummitella lopun ikää.

        [/quote] Minä taas olen ammattini puolesta nähnyt näitä menehtyneitä katsomaan meneviä ihmisiä, ja väitän että sillä on osalle ihmisistä suuri merkitys. Sinulle ei ole ja se on ihan ok, mutta tunnut aika negatiiviselta kun muutenkin oletat että sinne menee jotain välinpitämättömiä kaukaisia sukulaisia toljottamaan.

On tietenkin osalle ihmisitä erittäin merkityksellistä jäähyväisten jättäminen jättäminen vainajan luona. En sitä tarkoita, ja kunnioitan sitä tietenkin. Niin, itselleni sillä ei henkilökohtaisesti ole merkitystä. Niin, en tiedä, miksi minun kohdalleni työssä sattuu näitä katsomissaattueita, porukkaa on joskus enemmän kuin kahdekankymmentvuotispäivillä. Ehkä sattumaa vaan.  ).