Antaisitko 6 v lapsesi nähdä kuolleen isovanhempansa?

Kyllä jos lapsi haluaa mennä. Muutoin en veisi. Kuolema on ihan luonnollinen juttu.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:45"]

9 täällä vielä:

Ammattini puolesta olen nähnyt paljon menehtyneitä ihmisiä, ehkä siitä syystä ajattelen, että ruumiin katsomisesta ja ruumiille hyvästien jättämisellä ei ole merkitystä.  

Minusta siinä on jotain vähän makaaberiakin, kun ihmiset, joita vainaja ei ole nähnyt eläessään ehkä vuosiin, tulevat sitten ruumiin luokse vakavina ja surevina. Olisivat senkin reissun tehneet silloin, kun ihminen vielä eli. 

[/quote]

Olen sairaanhoitaja ja ymmärrän, että vainajaa tullaan katsomaan oman itsen takia, ei sen vainajan. Jokainen suree omalla tavallaan ja avoin arkku on eräänlainen siirtymäriitti: kuori on vielä tässä, se rakas ihminen ei enää ole. Siksi lapsi voi varsin hyvin nähdä isovanhempansa arkussa, koska se auttaa ymmärtämään asiaa.

Hyvästejä ei jätetä ruumiille vaan sille , joka kerran teki siitä ruumiista ihmisen. On aika outoa arvostella läheisten surua mitaten sitä sillä, miten usein on aikanaan ollut tekemisissä.

Jos lapsi itse tahtoo, miksipä ei. Kuolema on hyvä tuoda todellisena asiana lapsellekin selväksi. Isovanhemman näkeminen elottomana tekee kuolemasta parhaimmillaan luonnollisen oloisen päätöksen elämälle lapsen maailmassa.

En. Olin itse 5-vuotiaana isoisoäitini hautajaisissa ja vieläkin muistan kuinka istuimme isän kanssa eturivissä ja itkevät ihmiset kävivät avonaisen arkun luona vuorollaan. Isäni kielsi minua menemästä arkun luokse (onneksi!), mutta mieluummin olisin jäänyt koko hautajaisista pois. Tuo muisto kummittelee edelleen mielessäni kun tulee hautajaisista puhe, sen jälkeen ei ole onneksi tarvinnut käydä hautajaisissa, kauhulla odotan seuraavaa kertaa. Ne eivät ole lasten paikka, ainakaan minun mielestäni!

[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 14:36"]En. Olin itse 5-vuotiaana isoisoäitini hautajaisissa ja vieläkin muistan kuinka istuimme isän kanssa eturivissä ja itkevät ihmiset kävivät avonaisen arkun luona vuorollaan. Isäni kielsi minua menemästä arkun luokse (onneksi!), mutta mieluummin olisin jäänyt koko hautajaisista pois. Tuo muisto kummittelee edelleen mielessäni kun tulee hautajaisista puhe, sen jälkeen ei ole onneksi tarvinnut käydä hautajaisissa, kauhulla odotan seuraavaa kertaa. Ne eivät ole lasten paikka, ainakaan minun mielestäni!
[/quote]
Olet saanut trauman juuri siksi, että kuolemasta on tehty sinulle vieras, pelottava asia. Avoin arkku on ollut tässä tapahtumassa aiheuttajana vain välillisesti, pääsyy on ollut hautajaisten tunnelmassa ja isäsi reaktiossa.

Ihan tuohon kysymykseen että mitä hyötyy. Niin lapselle tulee mielikuva mitä on kuolema, luonnollinen osa elämänloppuvaihetta ja sen varsinainen päättyminen. Nykyaikana ihmisillä on ulkoinen käsitys kuolemasta. Eli meillä on mahdollisuus katsoa dokumettia Staliinsta ja siinä 30 miljoonaa kuolemaa tunnissa. Mutta sellaiseen kuoleman kohtaamiseen joka koskettaa ei ole juurikaan mahdollisuutta ja kun sellainen tulee sitä pelätään kohdata. Itse olen saattohoidon hoitajaksi kouluttautuva ihan siitä syystä että kuoleman kohtaamisen osaajia on vähän. Valitettavasti kuoleviakin hoitaa ihmisiä jotka pelkäävät kuolemaa.

Lapsien kohdalla kuoleman niinkuin minkä tahansa muunkin asian kohdalla pitää ottaa huomioon onko kyseinen lapsi kykenevä muodostamaan asiasta positiivisen mielikuvan. Siihen voi käyttää apuna kirjoja joita on kirjakaupoissa ja kirjastoissa.            Esim. http://www.kapy.fi/uploads/Miten%20tukea%20lasta%20kun%20l%C3%A4heinen%20on%20kuollut.pdf              on varmasti hyvä ohje.

Mikä ettei, ellei sitten se turvallinen aikuinen siinä tilanteessa ihan hajoa tai sekoa. Mikäli aikuinen pystyy pitää tunteensa jotenkuten hallussa niin en näe siinä mitään ongelmaa

Ihan tuohon että miten asiasta puhuu ei kannattaisi puhua nokkumisesta. Lapsi ei välttämättä erota ikunta normaaliunesta. Saattohoitopiireissä puhutaan paljon nykyään että kiertoilmauksia ei pitäisi käyttää. Nukkua pois sanonnassa on se ongelma että lasi alkaa pelkäämään nukkumista, tai lähteä pois niin lapsi pelkää kaiikkia pois matkelle lähteviä. Ongelmalliseksi asian tekee se että poisnukkuminen on ollut aika pitkään yleisessä käytössä. Ja meidän kultuurissa ei ole enää mielikuvaa mitä kuoleman jälkee tapahtuu. Esim. eli se tarina äiidistä taivaalla kirkkaimana tähtenä tai vastaava ei ole yleinen. Vaan se täytyy joiaisessa tapauksessa keksitä itse.

Jos lapsi haluaa itse nähdä.vainajan, tietysti annat.