Lue keskustelun säännöt.
Poliisi pysäytti, sakotti, pyrkii Facebook-kaveriksi
09.03.2015 |
En ole satavarma, mutta lähes varma kuitenkin. Täysin tuntematon mies pyrkii Facebook-kaveriksi. Hän näyttää hyvin vahvasti poliisilta, joka rapsaisi minulle päiväsakkoja ylinopeudesta.
No, aion hyväksyä hänet. Hän oli asiallinen, jämäkkä, valisti ja oli kuitenkin ystävällinen. Minua ei siis kiinnosta nillittää tästä millekään viranomaiselle. Sen sijaan minua kiinnostaa, onko viranomaisilla yleensä oikeus toimia niin, että kun he saavat henkilötietoni, niin he voivat sen jälkeen lähestyä minua yksityishenkilönä.
Voiko esimerkiksi lääkäri, jonka luona käyn, pyrkiä Facebook-kaverikseni?
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 01:29"]
No mun henkilökohtainen mielipide on, että sosiaalityöntekijä, poliisi, palomies tai kukaan muukaan vastaava taho ei lisäile "asiakkaitaan" yhden tapaamiskerran jälkeen fb-kavereiksi. Miksi näin tulisi tehdä? En mä ainakaan hyväksyisi kutsua.
[/quote]
Ei pitäisi tehdä, ei.
Mutta jos poliisi onkin rakastunut ensi silmäyksellä.
Rakkaus ei kaihda keinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:36"]Rinnastamalla toisiinsa yksittäisen henkilön moraalivalinnan ja kollektiivin legitoimoiman pakkovallan tulet pahasti sekoittaneeksi kaksi täysin erilaista ilmiötä, eivätkä siinä paljon Kohlbergin moraaliluokittelut auta.[/quote]
En ymmärrä. Kohlbergin moraalihommeliinhan liittyy tämä juttu. Kuinka tuo eroaa poliisin tulkinnasta, jossa päämäärä on arvoltaan korkeampi kuin sääntö?
Heinzin vaimo on kuolemansairas, mutta hänen sairauteensa on olemassa lääke, jonka paikallinen apteekkari on keksinyt ja patentoinut. Apteekkari on kuitenkin ylihinnoitellut sen, joten Heinzilla ei ole varaa ostaa lääkettä, eikä hän saa mistään pikavippiä. Apteekkari ei myy osamaksulla eikä velaksi. Pitäisikö Heinzin pelastaa vaimonsa henki varastamalla lääkkeen?
No eihän ne nyt missään toteudu kunnolla. Kaikki vuotaa. Pitäisi varmaan käydä lukaisemassa ne omat tiedot terveysasioista joskus. Ei tuo poliisi juttu nyt tavallaan niin paha ole vaikka olisi lähestynyt facebookissa. Yksi ei naksautus ja sillä selvä. Kyllähän ihmiset työajalla flirttailee ja ehdottelee muutenkin ihmisille. Jos poliisi on innostunut ja tekee saman, niin tuo on ehkä paras tapa. Viranomaiset ei voi muuten asiakkaita lähestyä. Sitäpaitsi niillä riitttää poliisifaneja oikeasti muutenkin.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:39"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 01:29"]
No mun henkilökohtainen mielipide on, että sosiaalityöntekijä, poliisi, palomies tai kukaan muukaan vastaava taho ei lisäile "asiakkaitaan" yhden tapaamiskerran jälkeen fb-kavereiksi. Miksi näin tulisi tehdä? En mä ainakaan hyväksyisi kutsua.
[/quote]
Ei pitäisi tehdä, ei.
Mutta jos poliisi onkin rakastunut ensi silmäyksellä.
Rakkaus ei kaihda keinoja.
[/quote]
Silloin tämä ei tiedä mitä oikea rakkaus on. Mitä hyvää tämä ns.rakastunut ihminen antaa tälle rakkauden kohteelle, joka ei välttämättä edes ollut kiinnostunut, kaivelemalla tämän yksityisasioita luvatta ja tarjoamalla omaa "rakkauttaan". Ihan vain jos asioita haluaa ajatella sen toisenkin osapuolen näkökulmasta.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:44"]kaivelemalla tämän yksityisasioita luvatta[/quote]
Kaivelemalla yksityisasioita, siis lukemalla kortista nimen... Miten se eroaa vaikka siitä, että opiskelija kysyy toiselta jonkun ihastuksensa nimeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:45"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:44"]kaivelemalla tämän yksityisasioita luvatta[/quote]
Kaivelemalla yksityisasioita, siis lukemalla kortista nimen... Miten se eroaa vaikka siitä, että opiskelija kysyy toiselta jonkun ihastuksensa nimeä?
[/quote]
Tämä toinen opiskelija voi jättää halutessaan vastaamatta. Poliisille on pakko esittää henkilöllisyystodistuksensa.
Minusta olisi kiva, jos tulisi yllättäviä treffikutsuja. Vasta se rupeaisi ahdistamaan, jos kutsuja ei ymmärtäisi sanaa ei.
Olen oppinut, että treffeille ei saa pyytää opiskelukaveria, työkaveria eikä ammatinharjoittajaa. Koska en baareissa käy, olen epäsosiaalinen enkä nettitreffaille, niin aika pieniksi käyvät mahdollisuudet. Siksi toivon, että miehet rohkeasti ehdottelisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:42"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:36"]Rinnastamalla toisiinsa yksittäisen henkilön moraalivalinnan ja kollektiivin legitoimoiman pakkovallan tulet pahasti sekoittaneeksi kaksi täysin erilaista ilmiötä, eivätkä siinä paljon Kohlbergin moraaliluokittelut auta.[/quote]
En ymmärrä. Kohlbergin moraalihommeliinhan liittyy tämä juttu. Kuinka tuo eroaa poliisin tulkinnasta, jossa päämäärä on arvoltaan korkeampi kuin sääntö?
Heinzin vaimo on kuolemansairas, mutta hänen sairauteensa on olemassa lääke, jonka paikallinen apteekkari on keksinyt ja patentoinut. Apteekkari on kuitenkin ylihinnoitellut sen, joten Heinzilla ei ole varaa ostaa lääkettä, eikä hän saa mistään pikavippiä. Apteekkari ei myy osamaksulla eikä velaksi. Pitäisikö Heinzin pelastaa vaimonsa henki varastamalla lääkkeen?
[/quote]
No ei. Ensinnäkään kyse ei käsittääkseni tilanteessa ole edes aidosta moraalivalinnasta, sillä verrattain harvaa todellista moraalivalintaa tai ristiriitaa voi edes syntyä "henkilön A ihastumisen" ja sääntöjen välille. Mikäli katsomme että sääntöjen tulee syrjäytyä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, jotka henkilö A katsoo henkilön A elämysmaailman näkökulmasta riittävän pakottaviksi, silloinhan sääntöjä ei alkuunkaan ole olemassa koska niitä ei milloinkaan tarvitse noudattaa, jolloin ei ollut kyse moraalivalinnasta. Jos taas katsomme, että jossain mahdollisessa maailmassa voi olla olemassa sääntöjä, jotka johtavat siihen, ettei henkilö A saa toteuttaa tahtoaan voidaan verrattain perustellusti todeta, että "ihastuminen" harvoin jos milloinkaan voisi oikeuttaa säännön rikkomisen, koska päätyisimme samaan aporiaan kuin tilanteessa, jossa henkilö A itse vapaasti määrää säännöistä.
Toinen ongelma liittyy rooliin. Vaikka poliisi olisikin esimerkkisi kuvaamassa tilanteessa, hän ei silti saman moraaliongelman perusteella olisi oikeutettu toimimaan poliisina sillä tavoin, että hän pelastaisi vaimonsa vaikka hänelle saattaisi olla moraalisesti perusteltuja syitä toimia niin yksityishenkilönä. Aivan samalla tavalla kuin poliisille voi olla sallittua henkilön pidättäminen tai jopa ampuminen ei tällaista toimintaa voida oikeuttaa henkilölle joka poliisi on silloin kuin hän ei toimi poliisina virka-ajan ulkopuolella. Roolien merkitys arvioitaessa moraalia katoaa, jos tilanne pelkistetään abstraktiksi pseudo-valinnaksi, jossa säännöt vaikuttavat vain ja ainoastaan kahleilta, vaikka kaikkien normiteorioiden mukaan säännöt myös mahdollistavat asioita -- kuten nyt vaikkapa poliisin tapauksessa.
Elikkästä ei. Edelleenkään en usko, että esimerkkisi auttaa millään tavoin tilanteen ratkaisussa, joka on kaikissa mahdollisissa maailmoissa huomattavan yksinkertainen. Yksinkertaisen valinnan sumentaminen aidoksi moraalivalinnaksi tulee supistaneeksi moraalisen toiminnan alaa, koska emme tällöin enää kykene erottamaan aitoja moraalivalintoja arkipäiväisistä pulmista ja päätöksistä.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:55"]Elikkästä ei. Edelleenkään en usko, että esimerkkisi auttaa millään tavoin tilanteen ratkaisussa[/quote]
Ei kai Kohlbergin idea ollut se, että moraalikysymyksissä edes olisi ratkaisuja. Eikös hän tutkinut sitä, kuinka ihmiset moraalivalintansa perustelevat. Sama vastaus voi olla toiselle väärä ja toiselle oikea ja perusteet yhtä hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:57"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 02:55"]Elikkästä ei. Edelleenkään en usko, että esimerkkisi auttaa millään tavoin tilanteen ratkaisussa[/quote]
Ei kai Kohlbergin idea ollut se, että moraalikysymyksissä edes olisi ratkaisuja. Eikös hän tutkinut sitä, kuinka ihmiset moraalivalintansa perustelevat. Sama vastaus voi olla toiselle väärä ja toiselle oikea ja perusteet yhtä hyvät.
[/quote]
...mutta hän asetti ne asteikolle, jolla kuvattiin moraalisen toiminnan kehittymistä, jota näin tyhmempänä yksilönä pitäisin arvottamisena. Argumenttini on, ettei kyse edes ole moraalikysymyksestä, koska tällöin olemme ymmärtäneet väärin mitä moraalilla tarkoitetaan. Moraalikysymys liittyy siihen tulisiko meillä olla poliisia ja/tai tulisiko heillä olla oikeus sakottaa henkilöitä tai tarkastaa henkilöllisyys. Varsinainen toimi toteuttaa poliisin virkaa tai antaa sakkoja ei ole moraalinen arvio teon hyvyydestä tai pahuudesta vaan tuo valinta on jo tehty ennen kuin ensimmäinenkään poliisi tarttuu toimeen.
Rakastunut poliisi :) Saa vielä potkut kun on mennyt kiinnostumaan naisesta. Pakit ja kenkää duunista. Ei ole reilua loppuenpopuksi, vaikka ei tuo asiallista ole. Mielellään soitan poliiseille kun on oikeasti hätä kysymyksessä. Ihmisiä kaikki ja heillä on sentään rohkeutta tulla auttamaan, kun oikeasti on vaarallisia ongelmia. Ihan sama onko lähettänyt jonkun facebook viestin jos apua tulee tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites sit rekkakuski joka lukee asiakkaan nimen ja numeron lähetteestä? Ja laittaa myöhemmin tekstarin asiakkaalle.
t. Asiakas jolla tämä on käynyt parikin kertaa.
Toimin sosiaalialalla ja meillä on ehdoton kielto hyväksyä asiakkaita facebook-kavereiksi. Jos joku on kaveri tullessaan asiakkaakseni (niinkin on käynyt) se on ok, mutta emme saa hyväksyä asiakkaitten pyyntöjä.
Sitä en tiedä kuinka kauan asiakassuhteen päättymisen jälkeen tämä on vielä voimassa, mutta itsellä ei ole tästä tullut ongelmaa. Selvää on kumminkin tuo, ettei virassaolevat mielestäni saisi käyttää saamiaan tietoja millään tavalla hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä mitä mieltä kun portsarit tekee tätä paljon, ainakin itsellä omakohtaisia kokemuksia. Ovella pyydetään näytämään henkkarit ja seuraavana päivänä fabebook kutsu kyseiseltä portsasilta. Onko jotenkin lipeväää?
Saanko opettajana lisäillä opiskelijoiden/oppilaiden vanhempia kaverikseni facessa?
Olen kuullut, että tällaista tapahtuu. Ehkä enemmin niin että vanhemmat pyytävät opettajaa, joka opetti pikkuanssille jotain kotitaloutta vuoden. Säälittävää kerrakseen. Ei voi ymmärtää.
Tapahtuiko tää jossain pienessä kylässä vai kaupungissa?
Onko tällä nyt mitää välilä, ihminen se poliisiki on ja työaikana ei saa flirttailla;) todella ahistava lukea tälläsiä kommentteja kuin ilmoita poliisille jne... Mihin sääntöviidakkoo me ollaa oikee hukkumassa... Av mammat hankkikaa elämä...
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 03:59"]
Toimin sosiaalialalla ja meillä on ehdoton kielto hyväksyä asiakkaita facebook-kavereiksi. Jos joku on kaveri tullessaan asiakkaakseni (niinkin on käynyt) se on ok, mutta emme saa hyväksyä asiakkaitten pyyntöjä.
Sitä en tiedä kuinka kauan asiakassuhteen päättymisen jälkeen tämä on vielä voimassa, mutta itsellä ei ole tästä tullut ongelmaa. Selvää on kumminkin tuo, ettei virassaolevat mielestäni saisi käyttää saamiaan tietoja millään tavalla hyväksi.
[/quote]
otan osaa, että teidän ala on täysi foliopäitä...
Sairaanhoitoalal on oma etiikkaaa...
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 01:58"]
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 01:56"]Säännöt ovat sääntöjä juuri sen takia, että ne normittavat kaikkea tekemistä, ei vain sitä räikeintä rikkomusta.[/quote]
Minä nyt en vain oikein ymmärrä tuollaista säännöt ovat sääntöjä ajattelua. En opeta sitä lapsillenikaan. Minulle on vain vieras sellainen ajattelumalli, että lapseni perustelisivat tekonsa ja tekemättä jättämisensä säännöillä.
Kohlbergin moraaliteoriassa tällainen ajattelumalli on muistaakseni hyvin alhaisella tasolla.
[/quote]
Tässä taidat puhua hieman eri moraalista ja säännöistä kuin mistä tilanteessa on kyse. On ilmeistä että sääntöuskovaisuus yksittäisen ihmisen arjessa harvoin ilmentää syvällistä moraaliarviointia. Uskomme vakaasti, ettei ole olemassa totuutta ja koska ei ole totuutta ei ole myöskään absoluuttista hyvää tai pahaa, johon voisimme pohjata kulloisessakin tilanteessa moraalivalintamme. Tämän vuoksi opetamme lapsillemme sääntöjä ja kerromme, että monesti säännöt voivat olla ristiriitaisia, milloin oikein toimiminen on huomattavasti holistisempaa kuin yksittäisen moraalisäännön seuraaminen.
Poliisin kohdalla taasen on kyse oikeudellisesta normista, säännöstä. Tällaiset normit oikeuttavat julkisen vallan (poliisin) harjoittaman laillistetun väkivallan (ko. tapauksessa sakottamisen ja nuhtelun). Olemme luoneet tällaiselle vallankäytölle verrattain tiukat rajat, koska katsomme että vapaasti harkiten käytetty valta vaikkapa sakottamispäätöksen kohdalla johtaisi mielivaltaan, jonka välttäminen on alkujaankin katsottu syyksi synnyttää julkinen valta. Toisin sanoen julkisen vallan legitimaatio lepää siinä ajatuksessa, että sen käyttäminen on rajattua eivätkä sen käyttäjät harjoita vapaata moraaliharkintaa arvioidessaan tekojen oikeellisuutta. Tilanteessa tämä näyttäytyy poliisin oikeutena toisaalta pyytää henkilöä tunnistautumaan (mm. poliisilaki), mutta toisaalta poliisin velvollisuutena pitää saamansa tiedot salassa (mm. samainen poliisilaki sekä laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa).
Rinnastamalla toisiinsa yksittäisen henkilön moraalivalinnan ja kollektiivin legitoimoiman pakkovallan tulet pahasti sekoittaneeksi kaksi täysin erilaista ilmiötä, eivätkä siinä paljon Kohlbergin moraaliluokittelut auta. Sinun tuleekin kertoa lapsillesi, että moraalinen toiminta ei ole ennakolta annettujen sääntöjen noudattamista (olisit kyllä voinut viitata tältä osin vaikka Platoniin, siksi vanhoja nämä ajatukset ovat) vaan sen ymmärtämistä mikä kulloisessakin tilanteessa on oikein. Sinun kannattaisi ehkä opettaa myös lapsillesi se, että yhteiskunnassa voi silti olla olemassa sääntöjä joiden kohdalla vapaata moraaliharkintaa ei voi harjoittaa, on kyse sitten kouluun menemisestä tai ylinopeuden ajamisesta -- tai poliisin oikeudesta käyttää työssään saaamiaan henkilötietoja vapaa-ajallaan. Ei tämän nyt pitäisi olla kovin kummallista ydinfysiikkaa johon tarvitsee sotkea hämäriä 1950-luvun psykologismeja.