Kuinka nopeasti Suomen radioihin tuli soittolistoille hitit maailmalta 60-luvulla?

Eikö ole musiikkitietäjiä paikalla?

Merirosvoradioita on ollut aina. Tässä musiikkiin keskittynyt:

https://yle.fi/uutiset/3-5381880

Tukholmasta ai haettua LP-levyjä ihan USA:sta asti. Melko nopeastikin, siellä oli asianharrastajia.

Tuli itsekin kuunneltua erilaisia radioaaltoja, vaikka olen 60-luvulla syntynyt, mutta Rock-radion lähetyksiä tuli nuoruudessani 80-luvulla kai vain kahdesti viikossa. Saatoin olla silloin töissä. Kasetille nauhoiteltiin biisejä, joidenka päälle toimittajat puhuivat pomojen käskystä.

Ei kai taviskanavilla tullut 60-luvulla kuin jotain kipparikvartettia ja muuta humppaa. 😁

Ylen muutama musiikkitoimittaja lähinnä päätti, mitä tässä maassa kuunneltiin. Aika uskomattomalta valta-asemaltahan se nyt tuntuu, mutta silloin se oli normi. Kaikkea kilpailua ja vaihtoehtoja kammoksuttiin. Nyt on paremmin!

Ihan muutamia rokkiaiheisia radio-ohjelmia muistan 80-luvultakaan (siis sen alkupuolelta). Uskoakseni 60-luvulla oli tilanne vielä paljon huonompi!

Yle sosialismin äänitorvena suhtautui luonnollisesti karsastaen moiseen länsimaiseen hapatukseen. Mutta toki esim. hippimusiikki sopi pirtaan... Eli soitettavaksi.

Lähinnä kuuntelin lyhytaalloilta hittejä 80-luvun alussa ja hitit tuli parinviikon jälkeen Suomeen? Poppia ja rokkia oli se parituntia päivässä mutta tuolloin nuoretkin tunsi hyvin paljon myös iskelmä hittejä ja vanhaa tanssimusiikkia kun tuli sitten vanhempien kuuntelun mukana.

Eikö silloinen nuoriso siis ollut ollenkaan perillä mitä muualla kuunneltiin? Saiko niitä levyjä edes ostettua heti vai vasta monen vuoden päästä?

Olin 60-luvulla vasta lapsi, mutta luulen ettei sitä nyt ihan jälkijunassa tultu. Kyllä minua vanhemmat kertovat kuulleensa Beatleseistakin ihan heti kohta kun ne listoille nousivat.

Tv:ssä nähtiin varsin pian sellaisetkin ohjelmat kuin The Monkees ja This is Tom Jones. Ei siis vuosien päästä vasta vaan aika tuoreeltaan.

Ja varsin nopeasti tehtiin hiteistä suomalaisille ihan omat versiot omalla kielellä.

Ei ollut 60-luvulla YLE:llä varmaan muita soittolistoja, kuin kiellettyjen levyjen lista. (Irwinin ja vissiin M. A. Nummisen piisejä oli ainakin kiellettynä.) Uudempaa musiikkia oli käytännössä jossain lauantain toivotussa. Muuten satunnaisesti. Rokit piti hakea keski- tai lyhytaalloilta Radio Luxemburgilta tai American Forces Networkilta (Saksaan sijoitettujen jenkkijoukkojen radio.)

Ei Suomessa ollut soittolistoja 1960-luvulla. Aika vähissä silloin oli muutenkin kevyt musiikki, ja varsinkin ulkomaiset hitit.

Silloin oli kiellettyjen levyjen lista, ei soittolistaa. Nyt se on toisin päin, eli kaikki ne ovat 'kiellettyjä', jotka eivät ole soittolistalla. Sama homma se on nykyäänkin, että muutama harva harva, tässä nimeltä mainitsematon henkilö soitettavat levyt valitsee.

Ihmiset ei osanneet englantia joten vähätkin hitit käännettiin suomeksi.