Lue keskustelun säännöt.
Psykiatrinen osasto ei ottanut vastaan hoitoon hakeutunutta
05.12.2021 |
Muutama vuosi sitten, monista mielenterveysongelmista ja alkoholismista kärsivä kumppani hakeutui psykiatriselle osastolle hänellä ollessaan vaikeaa. Sieltä tuli käsky painua kotiin, lisäksi hyvin tuomitsevaan sävyyn sen verukkeella, että hän oli sinä päivänä juonut pari olutta. On aika vastenmielinen ilmapiiri tuolla terveydenhuollossa; siellä ei näytetä lainkaan ymmärtävän, että mielenterveysongelmista ja alkoholismista kärsii paitsi henkilö itse, myös omaiset, ja kaikkea näihin liittyvää hulluutta ja väkivaltaa kärsittyäni vuosikausia ja erottua, minä olen vuorostani se jonka nuppi kaipaa huolenpitoa.
Kaikki olisi voitu estää jos terveydenhuollossa halua olisi ollut. Halua ei ollut. Suomessa on hyvä terveydenhoitojärjestelmä - jopa parempi sen jälkeen kun puhdistan sieltä muutamia tuholaisia!
M43
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuus on monen ihmisen puheessa. Minusta se on merkki että tämä systeemi ei toimi mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulostaa pahalta tämä tilanne. Jos saat sydänkohtauksen, se hoidetaan. Mutta jos olet akuutisti itsetuhon parhaalla, se jätetään oman onnensa nojaan. Selviää tai ei.
Minulle tuli infarktioireita otettuani liikaa alkoholia ja pudottuani kalliolta. No, eipä minua siellä sairaalassa juuri ihmeemmin hoidettu. Eikä annettu mitään koviin kipuihin. Menin kotiini saatuani luvan. Tietyt arvot olivat koholla, mitkä todistivat infarktista.
Aina ei kaikkia hoideta asianmukaisesti, eikä oikein. Etenkin, jos on tiettyä sairashistoria ja aiempaa diagnoositaustaa ja olet ollut alkoholin vaikutuksen alainen.
Oliko alkoholilla osuutta tähän miksi infarktia alettu hoitamaan, vaikka merkkiaineet oli koholla? Joka kohtaus mikä tulee vaurioittaa ja arpeuttaa sydäntä. Outoa toimintaa sairaalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuus on monen ihmisen puheessa. Minusta se on merkki että tämä systeemi ei toimi mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulostaa pahalta tämä tilanne. Jos saat sydänkohtauksen, se hoidetaan. Mutta jos olet akuutisti itsetuhon parhaalla, se jätetään oman onnensa nojaan. Selviää tai ei.
Minulle tuli infarktioireita otettuani liikaa alkoholia ja pudottuani kalliolta. No, eipä minua siellä sairaalassa juuri ihmeemmin hoidettu. Eikä annettu mitään koviin kipuihin. Menin kotiini saatuani luvan. Tietyt arvot olivat koholla, mitkä todistivat infarktista.
Aina ei kaikkia hoideta asianmukaisesti, eikä oikein. Etenkin, jos on tiettyä sairashistoria ja aiempaa diagnoositaustaa ja olet ollut alkoholin vaikutuksen alainen.
Psykiatrinen diagnoosi on varma väylä siihen, että oikeaa hoitoa ei tule. Yllättäen kaikki somaattiset vaivat ovatkin vain kuvittelua.
Riippuu paljon siitä miten siellä vastaanotolla käytäytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä muillakaan osastoilla ymmärretä.
Ovat vaan töissä siellä.
Usko ihmiskunnan hyvyyteen mennyt.
Aika monelle mielenterveysongelmaisella se on valitettavasti mennyt. Ja sen vuoksi heitä on vaikea auttaa. Vaikka he saisivat apua he eivät ota sitä vastaan koska eivät siihen luota.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
Alkoholismi ei ole varsinaisesti mt-sairaus.
Alkoholin käyttäminen tosin aiheuttaa ja tuo mukanaan mt-ongelmia.
Mutta kaikki, eikä jokainen todellakaan halua minnekään "lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia, jotta voisivat jatkaa samaa rataa, kuin aikaisemmin." Viimeiseen lauseeseen sanon, että tuskinpa kukaan nyt mitään "päänsilittelyä" osakseen kaipaa. Vaan mm. ymmärtämystä, tukea, keskusteluapua ja vastavuoroisesti kunnioittavaa kohtaamista ja asennoitumista. Mistä sinä et taida kommentointisi perusteella ymmärtää ainakaan yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
Alkoholismi ei ole varsinaisesti mt-sairaus.
Alkoholin käyttäminen tosin aiheuttaa ja tuo mukanaan mt-ongelmia.
Mutta kaikki, eikä jokainen todellakaan halua minnekään "lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia, jotta voisivat jatkaa samaa rataa, kuin aikaisemmin." Viimeiseen lauseeseen sanon, että tuskinpa kukaan nyt mitään "päänsilittelyä" osakseen kaipaa. Vaan mm. ymmärtämystä, tukea, keskusteluapua ja vastavuoroisesti kunnioittavaa kohtaamista ja asennoitumista. Mistä sinä et taida kommentointisi perusteella ymmärtää ainakaan yhtään mitään.
Alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyy aina toisiinsa. Toiset alkavat lääkitä ongelmiaan alkoholilla ja alkoholismi taas lisää ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuus on monen ihmisen puheessa. Minusta se on merkki että tämä systeemi ei toimi mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulostaa pahalta tämä tilanne. Jos saat sydänkohtauksen, se hoidetaan. Mutta jos olet akuutisti itsetuhon parhaalla, se jätetään oman onnensa nojaan. Selviää tai ei.
Minulle tuli infarktioireita otettuani liikaa alkoholia ja pudottuani kalliolta. No, eipä minua siellä sairaalassa juuri ihmeemmin hoidettu. Eikä annettu mitään koviin kipuihin. Menin kotiini saatuani luvan. Tietyt arvot olivat koholla, mitkä todistivat infarktista.
Aina ei kaikkia hoideta asianmukaisesti, eikä oikein. Etenkin, jos on tiettyä sairashistoria ja aiempaa diagnoositaustaa ja olet ollut alkoholin vaikutuksen alainen.
Oliko alkoholilla osuutta tähän miksi infarktia alettu hoitamaan, vaikka merkkiaineet oli koholla? Joka kohtaus mikä tulee vaurioittaa ja arpeuttaa sydäntä. Outoa toimintaa sairaalalta.
Niinpä. Olen hyvin tietoinen siitä, että jokainen, pienikin infarkti vaikuttaa sydämeen vaurioittavalla tavalla. Mutta koska omalla kohdallani oli aiempaa mt-taustaa, oireitani, kuten kovia kipuja pidettiin psyykkisinä oireina. Vikaa meni. Mutta minkäs teet. Odotellessa niitä seuraavia tulevia infarkteja. Kivaa, tai sitten vähemmän sellaista. Tosin, liekö tämä elämä nyt sitten enää elämisen arvoista. Ehkä on ennemmin helpotuskin päästä jo pois.
Valitettavasti mielenterveysongelmia on nykyään niin paljon ja hoitometodit muuttuneen avohoitopainotteisiksi, että läheskään kaikkia ei voida auttaa. Se ei ole työntekijöiden syy, joten turha kostaa heille. Kyseessä on todella rankka työ, jossa moni työntekijä itsekin sairastuu henkisesti. Esimerkiksi isäni oli mielisairashoitaja ja sairastui itse työnsä takia. Itselläni on pitkä tausta masennuksesta ja alkoholismista myös, joten tiedän aika paljon näistä asioista. Hoitometodit ovat muuttuneet aika paljon 70-luvusta, eikä todellakaan kaikki positiivisella tavalla. Lääkkeet ovat parempia nykyään, mutta varsinaiseen sairaalahoitoon on vaikeampi päästä ja jos pääseekin, siellä saa olla vain lyhyen aikaa. Joten sekään ei ole mikään ratkaisu ongelmiisi. Tietysti siellä saa pienen tauon normaalielämästä, kun joku muu tekee sulle ruuat ja katsoo perään, että nielaiset lääkkeesi. Mutta siinä se sitten aika lailla onkin. Ei siellä saa terapiaa, eikä siellä saa edes tehdä oikein mitään. Katsotaan vaan televisiota, välillä on joku askartelutunti. That's it. Et saa omaa rauhaa, et saa omaa huonetta vaan pitää asua jonkun toisen kanssa. Ei se hoitopaikkaan pääseminen ole mikään pelastus. Olet joka tapauksessa ongelmiesi kanssa yksin. Ja itse sun pitää se juominen saada hallintaan, kukaan muu ei sitä puolestasi tee. Katkollakin ollaan vain noin viikko ja sen jälkeen sun pitää ihan itse olla ryntäämättä kaljakauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
Alkoholismi ei ole varsinaisesti mt-sairaus.
Alkoholin käyttäminen tosin aiheuttaa ja tuo mukanaan mt-ongelmia.
Mutta kaikki, eikä jokainen todellakaan halua minnekään "lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia, jotta voisivat jatkaa samaa rataa, kuin aikaisemmin." Viimeiseen lauseeseen sanon, että tuskinpa kukaan nyt mitään "päänsilittelyä" osakseen kaipaa. Vaan mm. ymmärtämystä, tukea, keskusteluapua ja vastavuoroisesti kunnioittavaa kohtaamista ja asennoitumista. Mistä sinä et taida kommentointisi perusteella ymmärtää ainakaan yhtään mitään.
Jos alkoholismi ei olisi mt-sairaus, sitä hoidettaisiin muualla, mutta alkoholismi on enemmän kuin mitään muuta, niin sangen vakava tunne-elämän sairaus, ja siksi sitä valohoidetaan mt-puolella. Ja koska tätä sairautta ei kunnolla tunneta, ei sitä julkisella puolella edes osata hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuus on monen ihmisen puheessa. Minusta se on merkki että tämä systeemi ei toimi mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulostaa pahalta tämä tilanne. Jos saat sydänkohtauksen, se hoidetaan. Mutta jos olet akuutisti itsetuhon parhaalla, se jätetään oman onnensa nojaan. Selviää tai ei.
Minulle tuli infarktioireita otettuani liikaa alkoholia ja pudottuani kalliolta. No, eipä minua siellä sairaalassa juuri ihmeemmin hoidettu. Eikä annettu mitään koviin kipuihin. Menin kotiini saatuani luvan. Tietyt arvot olivat koholla, mitkä todistivat infarktista.
Aina ei kaikkia hoideta asianmukaisesti, eikä oikein. Etenkin, jos on tiettyä sairashistoria ja aiempaa diagnoositaustaa ja olet ollut alkoholin vaikutuksen alainen.
Psykiatrinen diagnoosi on varma väylä siihen, että oikeaa hoitoa ei tule. Yllättäen kaikki somaattiset vaivat ovatkin vain kuvittelua.
Riippuu paljon siitä miten siellä vastaanotolla käytäytyy.
Ei ole kyse pelkästään siitä. Tuosta on tehty tutkimuksiakin, että psykiatrisella diagnoosilla saa huonompaa somaattista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuus on monen ihmisen puheessa. Minusta se on merkki että tämä systeemi ei toimi mielenterveysongelmista kärsiville. Kuulostaa pahalta tämä tilanne. Jos saat sydänkohtauksen, se hoidetaan. Mutta jos olet akuutisti itsetuhon parhaalla, se jätetään oman onnensa nojaan. Selviää tai ei.
Minulle tuli infarktioireita otettuani liikaa alkoholia ja pudottuani kalliolta. No, eipä minua siellä sairaalassa juuri ihmeemmin hoidettu. Eikä annettu mitään koviin kipuihin. Menin kotiini saatuani luvan. Tietyt arvot olivat koholla, mitkä todistivat infarktista.
Aina ei kaikkia hoideta asianmukaisesti, eikä oikein. Etenkin, jos on tiettyä sairashistoria ja aiempaa diagnoositaustaa ja olet ollut alkoholin vaikutuksen alainen.
Oliko alkoholilla osuutta tähän miksi infarktia alettu hoitamaan, vaikka merkkiaineet oli koholla? Joka kohtaus mikä tulee vaurioittaa ja arpeuttaa sydäntä. Outoa toimintaa sairaalalta.
Niinpä. Olen hyvin tietoinen siitä, että jokainen, pienikin infarkti vaikuttaa sydämeen vaurioittavalla tavalla. Mutta koska omalla kohdallani oli aiempaa mt-taustaa, oireitani, kuten kovia kipuja pidettiin psyykkisinä oireina. Vikaa meni. Mutta minkäs teet. Odotellessa niitä seuraavia tulevia infarkteja. Kivaa, tai sitten vähemmän sellaista. Tosin, liekö tämä elämä nyt sitten enää elämisen arvoista. Ehkä on ennemmin helpotuskin päästä jo pois.
Ei sun ainakaan kännätä enää kannata, hoitoon pääseminen on hieman helpompaa kun ei ole kännääjä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
No mikähän elämänmuutos tässä pitäisi tehdä? Oltuani suhteessa mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa, joka päivä on tosi negatiivinen ja katkera olo koko yhteiskuntaa kohtaan, masennuslääkkeestä huolimatta. Mikähän on sellainen elämänmuutos jolla nämä ajatukset hellittävät? Psykoterapiaan en pääse, ellen ole valmis maksamaan maltaita yksityisestä ilman takeita toimivuudesta, en kuulemma ole riittävän sairas. Ei monella sellaisia rahoja ole. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne osastohoitoon usein pääse edes ne, joilla on jo olemassa oleva diagnoosi esim. psykoosisairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa juomisesta eroon kannattaa hakeutua katkolle mutta sinnekään ei pääse humalassa. Sairaalassa edes siellä psykiatrisella puolella ei katkaisuhoitoa ole tarjolla, voimia voi joskus päästä hetkeksi keräämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
No mikähän elämänmuutos tässä pitäisi tehdä? Oltuani suhteessa mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa, joka päivä on tosi negatiivinen ja katkera olo koko yhteiskuntaa kohtaan, masennuslääkkeestä huolimatta. Mikähän on sellainen elämänmuutos jolla nämä ajatukset hellittävät? Psykoterapiaan en pääse, ellen ole valmis maksamaan maltaita yksityisestä ilman takeita toimivuudesta, en kuulemma ole riittävän sairas. Ei monella sellaisia rahoja ole. AP
Yhteiskunta varmasti tarjoaisi psykoterapiaa jos olisi näyttöä että se tehoaa.
Viha ja katkeruus ovat ainoa tapa käsitellä asioita, kun ei muita tapoja olla saatu. Turha siis hoitotahojen valehdella että suomessa on hyvä terveydenhuolto. Verrattuna mihin, Kambodjaan? AP
Oh, tuon on vielä pientä ja kevyttä. Itse olen esim. päihteettömän, mutta todella huonokuntoisen sisarukseni takia joutunut olemaan se hankala omainen ja iskemään raivokkaasti nyrkkiä pöytään ja huutamaan, että kuka ottaa vastuun, jos tämä tekee itselleen tai muille jotain. Pääsi lopulta armosta tarkkailuun, josta sitten pitkälle osastojaksolle ja sieltä useamman vuoden avohoitoon ja terapiaan. Nyt, vuosien jälkeen, voi hyvin. Sen hoitoon pääsemisen kynnyksen yli harppaaminen ei todellakaan ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveydenongemat on siitä ikäviä sairauksia että sairastuneella harvoin on motivaatiota parantua sairaudesta. He on niitä jotka haluaa hetkeksi lataamoon lepäilemään ja keräämään voimia jotta voivat jatkaa sitten samaa rataa kuin aikaisemmin. Aidosti muutosta elämään ei haluta, kunhan saa silloin tällöin joltakin hoivaa ja päänsilittelyä.
No mikähän elämänmuutos tässä pitäisi tehdä? Oltuani suhteessa mt-ongelmaisen alkoholistin kanssa, joka päivä on tosi negatiivinen ja katkera olo koko yhteiskuntaa kohtaan, masennuslääkkeestä huolimatta. Mikähän on sellainen elämänmuutos jolla nämä ajatukset hellittävät? Psykoterapiaan en pääse, ellen ole valmis maksamaan maltaita yksityisestä ilman takeita toimivuudesta, en kuulemma ole riittävän sairas. Ei monella sellaisia rahoja ole. AP
"Psykoterapiaan en pääse..." Minäkin kuulin tuon lauseen monta kertaa sairaanhoitajien suusta, silti kela hyväksyi kuntoutuspsykoterapian ensimmäisellä hakemiskerralla. Ei ne "ammattilaiset" aina tiedä, monien mielipide perustuu vain omaan mutuiluun. Olen saanut itsetuntoa kohennettua paljon, vaikka ensin tietenkin ajattelin ettei se toimi ollenkaan. Pääsääntöisesti psykoterapiasta hyötyäkseen pitää olla jonkinlainen kyky itsereflektioon, ja avoimuus oppia uusia parempia keinoja käsitellä ongelmiaan. Toimeentulotuen piirissä olevana ei joudu maksamaan edes omavastuuosuuksia, sillä ne lasketaan aina välttämättömiin terveydenhuoltokuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se juominen aiheuttaa sitä masennusta, ja juomisen voi lopettaa ilman sairaalaa.
Moni ei voi. Alkoholismi on sikäli keljumainen sairaus. AP
Silloin oikea osoite on selviämisasema. Sieltä seuraavaksi katko. Ja siellä voi sitten puhua hoitajien jatkohoidosta. Et sä kävele suoraan psykiatriseen yksikköön alkoholin voimin, ei muutkaan saa niin tehdä!
No miksi humalaisia ihmisiä ei ohjata mt-puolelta sinne selviämisasemalle?
Niinpä. Sen minäkin olen huomannut näiden kaikkien vuosien aikana. Pahinta oli se, että joutui olemaan siellä sairaalapedillä jonkin aikaa, ja vielä puoli vuotta erittäin kovissa kivuissa.
Tästä ymmärrettävästä syystä, ja kaikista aiemmistakin huonoista kokemuksista johtuen en luota enää terveydenhuoltoon lainkaan. Psykiatriasta puhumattakaan.