En halua lapsia, koska en halua kokea pikkulapsiaikaa

Mulla sama syy, ap. Kouluikäisten kanssa on kiva touhuta, mutta en jaksaisi koko hoiva- ja kasvatushässäkkää.

Minulla on yksi lapsi, eikä pikkulapsiaika ollut kamala, mutta se ensimmäinen vuosi!! Sen vuoksi en hankkinut lisää lapsia. 

Asia selvä. Onhan se toisinaan jopa mahdollista saada lapset valmiina (ei ainakaan automaattisesti hyvin kasvatettuina).

Ihan hyvä. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos on valmis rakastamaan myötä- ja vastamäessä, kestämään ällöjä asioita ja huonoa käytöstä sekä hyväksymään oman ja lapsensa epätäydellisyyden.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:46"]

Asia selvä. Onhan se toisinaan jopa mahdollista saada lapset valmiina (ei ainakaan automaattisesti hyvin kasvatettuina).

[/quote]

Juu, ole joskus miettinyt adoptiotakin, mutta tuon ikäisen kanssa mukana tulisi varmasti paljon painolastia. Vaatii omanlaistaan luonnetta adoptoida iso lapsi. -ap

Sinun kannattaisi siis suunnata yh-isämarkkinoille puolisoa etsiäksesi. Saisit valmiiksi isommat ja kasvatetut lapset, tosin siitä kasvatuksen laadusta ei aina tiedä.

Rääkyvistä pikkupenikoista ei ole kyllä mitään iloa. Saatikka avuttomista vauvanrääpäleistä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:47"]

Ihan hyvä. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos on valmis rakastamaan myötä- ja vastamäessä, kestämään ällöjä asioita ja huonoa käytöstä sekä hyväksymään oman ja lapsensa epätäydellisyyden.

[/quote]

Meinaat, ettei vastamäkiä tai ällötyksiä tulisi kouluiässä tai sen jälkeen? :D -ap

Miksi nimenomaan pikkulapsiaika on se mikä ei käy? Eikö teini-ikä voi monesti olla vielä kamalampaa vanhemmille?

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:49"][quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:47"]

Ihan hyvä. Lapsia kannattaa tehdä vain, jos on valmis rakastamaan myötä- ja vastamäessä, kestämään ällöjä asioita ja huonoa käytöstä sekä hyväksymään oman ja lapsensa epätäydellisyyden.

[/quote]

Meinaat, ettei vastamäkiä tai ällötyksiä tulisi kouluiässä tai sen jälkeen? :D -ap
[/quote]
En meinaa. Tottakai tulee.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:48"]

Sinun kannattaisi siis suunnata yh-isämarkkinoille puolisoa etsiäksesi. Saisit valmiiksi isommat ja kasvatetut lapset, tosin siitä kasvatuksen laadusta ei aina tiedä.

[/quote]

Niin, tosiaan. Olen ollut niin kauan naimisissa, ettei tällainen ole tullut mieleen. Mutta jos ero tulisi ja joutuisin etsimään uutta kumppania, en usko että miehen lapset olisivat ongelma. Mieluummin pidän kuitnkin nykyisen elämäni. -ap

Se on hyvä, että tiedät mitä haluat.

Mä (ja mies myös kuulemma) taas olen tykännyt pikkulapsiajasta niin paljon, että halusin pitkät ikäerot lapsille - näin pikkulapsivaihe jatkuu mahdollisimman kauan :) ja juu, olen harvinaisuus kaveripiirissä.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 17:50"]

Miksi nimenomaan pikkulapsiaika on se mikä ei käy? Eikö teini-ikä voi monesti olla vielä kamalampaa vanhemmille?

[/quote]

Olen työni vuoksi nuorten kanssa tekemisissä, ja minusta teinien ongelmat ovat paljon samastuttavampia kuin pikkulasten, jos näin voi sanoa. En koe tuota pienistä lapsista huolehtimista mitenkään omaksi jutukseni, mutta teinien kanssa olisi varmaan ihan okei. -ap

Kouluikäisten kanssa voi jo keskustella. Pikkulasten kanssa eläminen on kuin eläintarhassa.

Adoptio

Adoptoi hieman isompi lapsi. Vanhemmista, jotka ovat valmiita hieman isomman lapsen adoptointiin, on kova pula.

Minulla on kaksi lasta, vaikka olen kokenut molempien vauva- ja taaperoajan todella rankaksi. Sen tiesin jo etukäteenkin, koska en erityisemmin pidä vauvoista tai taaperoista. Selvisin silti alkuajoistakin äidinvaiston ja velvollisuuden tunteen voimalla ;) Nyt minulla on aivan ihanat 7- ja 5- vuotiaat lapset joiden kanssa elämästä nautin suunnattomasti. Olen tätä nykyä vieläpä yksinhuoltaja. Omalla kohdallani elämä lasten kanssa alkoi muuttua ihanaksi lasten ollessa n. 5- ja 3-vuotiaat. Näin jälkikäteen aika on mennyt nopeasti, mutta ei se siltä silloin tuntunut kun lapset olivat 3- ja 1-vuotiaita.

Mulla on kolme lasta. Mä en kans tykkää vauva- ja taaperoiästä juurikaan. Toki omiaan rakastaa älyttömästi. Mutta mä väittäisin, kuten joku muukin sanoi, että kun nuorin on ollut kolmevuotias, niin sitten jo elämä rullaa aika mukavasti. Mutta on se tietysti takkuamista sinne kolmeen ikävuoteenkin saakka, jos ei usko siitä vaiheesta mitään hyvää löytävänsä. Mutta ehkä voisit ajatella vähän pienempää adoptiolasta kuin 6-v

Tarkennettakoon vielä, etten mitenkään kärsi siitä, ettei minulla ole lasta, eikä adoptio ole meille ajankohtainen asia. -ap