Onko pakko erota, jos ei siedä puolison lasta?

Itse eroisin. Sun pitää ottaa se toinen koko pakettina.

Ero on ainoa vaihtoehto. Itse sen tein ja olen ollut onnellinen, vaikka uutta rakkautta ei ole löytynyt enää sen jälkeen. Oikeassa parisuhteessa ei ole tilaa vieraiden jatkuvalle läsnäololle, kumppanin lapset ovat pahempi häiriötekijä kuin anoppi.

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina.

Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde.

Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi?

Joo. Älä pakota lasta kasvamaan rakkaudettomassa ympäristössä. Lapsi on joka suhteessa puolisollesi se tärkein.

Ei ole pakko, mutta aikuisena sun on pakko olla varma siitä, ettei lapsi kärsi sinun vuoksesi. Jatkuva ei toivotuksi tulemisen tunne omassa kodissa on henkistä väkivaltaa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina.

Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde.

Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi?
[/quote]
Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:45"]Joo. Älä pakota lasta kasvamaan rakkaudettomassa ympäristössä. Lapsi on joka suhteessa puolisollesi se tärkein.
[/quote]
Miksi kukaan ylipäänsä lähtee suhteeseen, jossa kumppani asettaa muut ihmiset rakkaansa edelle? Kyllä lähtökohta pitää olla se, että penikat uhrataan ensin, niitä voi aina tehdä tilalle uusia, parempia ja ehdottomasti rakkaampia.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina.

Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde.

Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi?
[/quote]
Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.
[/quote]
Aikuisen ei ole pakko tuppautua osaksi perhettä, jos ei kokonaisuus miellytä. Lapsella ei ole mahdollisuutta valita.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:35"]Yritän olla näyttämättä lapselle tunteitani, mutta pelkään että hän aistii ne.

Onko toivoakaan olla rakastamansa ihmisen kanssa, jos hänen lastaan ei voi sietää millään tasolla?
[/quote]

Itse saman kokeneena sanon että kyllä aika auttaa. Eli yritän sanoa että kyllä niitä puolison lapsia voi sietää ja sieto muuttua melkein rakkaudeksi. Aikaa se vie 2-3 vuotta,ainakin minulla. Pitää vaan päättää ja etsiä niitä hyviä asioita lapsista/nuorista. Puolison mukana minä sain 3lasta ja 1lapsen äitinä oli nuo 2vuotta aika hankalia,itseni kannalt. Nyt jo 4vuotta yhdessä olleena voin sanoa että samaan kastiin nyt kuulutaan ja hyvä niin. Keksi vaikka jokin yhteinen harrastus tai mistä pidätte kumpikin esim.leffassa käynti

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 21:00"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:52"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina.

Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde.

Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi?
[/quote]
Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.
[/quote]
Aikuisen ei ole pakko tuppautua osaksi perhettä, jos ei kokonaisuus miellytä. Lapsella ei ole mahdollisuutta valita.
[/quote]
Totta. Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin arvokas, eniten pisti silmään se, että aikuinen on mukana ymmärtämätön, jos uhraa parisuhteensa, koska ei siedä kumppanin lasta. Syytön lapsi tietysti syntymäänsä on, mutta kyllä hyväntekeväisyydelläkin joku raja on ja aikuinen, joka siitä sirkuksesta lähtee, on järkiinsä tullut. Jos alkoholismi antaa viisi miinuspistettä, yhdestä lapsesta saa 10-20 vähintään riippuen tietysti siitä, kuinka usein sitä pitää kodissaan sietää. Mutta älä pelkää, en sekaannu sen paremmin alkoholisteihin kuin pentutehtailijoihinkaan, ihan rauhassa saatte leikkiä keskenänne.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 21:02"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:35"]Yritän olla näyttämättä lapselle tunteitani, mutta pelkään että hän aistii ne.

Onko toivoakaan olla rakastamansa ihmisen kanssa, jos hänen lastaan ei voi sietää millään tasolla?
[/quote]

Itse saman kokeneena sanon että kyllä aika auttaa. Eli yritän sanoa että kyllä niitä puolison lapsia voi sietää ja sieto muuttua melkein rakkaudeksi. Aikaa se vie 2-3 vuotta,ainakin minulla. Pitää vaan päättää ja etsiä niitä hyviä asioita lapsista/nuorista. Puolison mukana minä sain 3lasta ja 1lapsen äitinä oli nuo 2vuotta aika hankalia,itseni kannalt. Nyt jo 4vuotta yhdessä olleena voin sanoa että samaan kastiin nyt kuulutaan ja hyvä niin. Keksi vaikka jokin yhteinen harrastus tai mistä pidätte kumpikin esim.leffassa käynti
[/quote]
Ja äitipuolenko pitäisi leffaliput rahoittaakin? Metsään menee ja rankasti, kyllä se on vanhemman tehtävä saattaa itselleen tärkeät ihmiset yhteen. Tietysti parempi, jos katsoo uuden kumppanin myötä menneen sijasta tulevaan, kai ne turhakkeet voi tuupata lastenkotiin, jos toinenkaan vanhemmista ei niitä halua vakituiseksi riesaksi.

Ota se osa suhteesta "työn" puolesta sitten...? Kyllähän asiakaspalvelijatkin palvelevat ja jaksavat hymyillä kaikenlaisille asiakkaille kaiket päivät, Ammatillinen Ote kehiin...

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina. Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde. Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi? [/quote] Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.

[/quote]

Tietenkin päätit takertua nyt tuohon yhteen kohtaan "itsekäs aikuinen" ja esimerkkisi hyväntekeväisyydestä on jo naurettavaa liioittelua. Kysyin lisäinfoa mikä tilanteenne on, koska niin moni perhe repeää liitoksistaan minäminä-asenteen vuoksi. On monelle yllättävän vaikeaa olla oikeasti aikuinen ja ymmärtää lapsen asiaa samalla,jos ei itse ole vielä vanhempi. Ja tiedän kyllä että oikeasti hankalia lapsiakin on. Joten vielä kerran, mitä puolisosi on tehnyt sen eteen, että myös sinun olisi hyvä tuossa suhteeessa lapsesta huolimatta?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina. Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde. Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi? [/quote] Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.

[/quote]

Tietenkin päätit takertua nyt tuohon yhteen kohtaan "itsekäs aikuinen" ja esimerkkisi hyväntekeväisyydestä on jo naurettavaa liioittelua. Kysyin lisäinfoa mikä tilanteenne on, koska niin moni perhe repeää liitoksistaan minäminä-asenteen vuoksi. On monelle yllättävän vaikeaa olla oikeasti aikuinen ja ymmärtää lapsen asiaa samalla,jos ei itse ole vielä vanhempi. Ja tiedän kyllä että oikeasti hankalia lapsiakin on. Joten vielä kerran, mitä puolisosi on tehnyt sen eteen, että myös sinun olisi hyvä tuossa suhteeessa lapsesta huolimatta?
[/quote]
Hei ei nyt pistetä ap:n piikkiin kommenttia, jota hän ei kirjoittanut. Ihan olen ulkopuolinen, pistää vaan vihaksi se lässytys, että olisi jotenkin normaalia, että kumppanilla on rikottuja perheitä taustallaan ja epänormaali onkin se, joka ei ole lisääntynyt holtittomasti.

Jos rakastat oikeasti puolisoasi, eroat. Tosin jos puolisosi rakastaisi oikeasti lastaan, olisi hän jo eronnut.

Ap täällä taas!

Lapsessa ärsyttää lähes kaikki:

Jatkuva huomionkipeys, yliaktiivisuus, ärsyttävän inttävä puheääni, ulkomuoto, tapa jankuttaa samoista asioista, ärsyttävät vitsit ym. Siis aivan kaikki käytännössä.

Tiedän, että kuuluu ikään ja aikuisen tulisi ymmärtää, mutta kun en vain pysty!! Avokilleni en ole kertonut tunteistani mitään, vaikka kyllä hänkin on helpottunut, kun lapsi lähtee takaisin äidilleen.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:06"]

Ap täällä taas! Lapsessa ärsyttää lähes kaikki: Jatkuva huomionkipeys, yliaktiivisuus, ärsyttävän inttävä puheääni, ulkomuoto, tapa jankuttaa samoista asioista, ärsyttävät vitsit ym. Siis aivan kaikki käytännössä. Tiedän, että kuuluu ikään ja aikuisen tulisi ymmärtää, mutta kun en vain pysty!! Avokilleni en ole kertonut tunteistani mitään, vaikka kyllä hänkin on helpottunut, kun lapsi lähtee takaisin äidilleen. Ap

[/quote]

Kauanko suhteenne on kestänyt? Nuo piirteet lapsessa on osin johtuvia tästä rikkonaisen perheen tilanteesta, kuten tuo yliaktiivisuus ja huomionkipeys. Ne kuten muutkin piirteet helpottavat aikanaan ja ajan kanssa opit välittämään lapsestakin, jos vaan annat.

Tunteesi ovat ihan luonnollisia, eikä ne muuksi ihan hetkessä muutu, mutta jos puolisosi on pitämisen arvoinen, ei lapsi saisi siihen este olla. Äitipuolen rooliin ei ole ihan helppo hypätä, mutta parhaimmillaan sinusta tulee yksi välittävä ja turvallinen lisäaikuinen lapsen elämään, ja roolisi voi olla varsin merkityksekäs.

Mutta sisua se vaatii, varsinkin kun alkufiilis on tuollainen.

[quote author="Vierailija" time="08.03.2015 klo 20:06"]Ap täällä taas!

Lapsessa ärsyttää lähes kaikki:

Jatkuva huomionkipeys, yliaktiivisuus, ärsyttävän inttävä puheääni, ulkomuoto, tapa jankuttaa samoista asioista, ärsyttävät vitsit ym. Siis aivan kaikki käytännössä.

Tiedän, että kuuluu ikään ja aikuisen tulisi ymmärtää, mutta kun en vain pysty!! Avokilleni en ole kertonut tunteistani mitään, vaikka kyllä hänkin on helpottunut, kun lapsi lähtee takaisin äidilleen.

Ap
[/quote]
Sääliksi käy lasta kun joutuu tuollaisten aikuisten kanssa olemaan tekemisisssä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:44"]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse? Uhmaikäiset ja teinit voi olla todella ärsyttäviä ihan ikiominakin, saati sitten toisten lapsina. Mutta todella hankala lapsi/ ymmärtämätön aikuinen pitää olla, että lapsen piirteiden seurauksena uhrataan parisuhde. Missä teillä käytännössä tökkii: auttaako puolisosi asiassa yhtään vai onko se juuri siitä johtuvaa, että hän ei nimenomaan tee mitään sinun eteesi? [/quote] Ai että itsekäs aikuinen, jos ei siedä kodissaan puolison menneen elämän virhehankintoja? Saanko kysyä, kuinka paljon teet itse hyväntekeväisyyttä? Otat esimerkiksi kadulta kodittomia luoksesi asumaan ja heität kerjäläisille satasen pari silloin tällöin. Aika epäkypsä ja itsekäs aikuinen olet, jos et tee näin säännöllisesti. Kerropa myös mikä tekee parisuhteen sellaisesta viritelmästä, jossa ei saa edes rakastella rauhassa, kun ylimääräisiä silmäpareja on aina läsnä. Kämppäkaveruutta tai kolhoosi se mielestäni on. Perhe on sitten eri asia, omia, nykyisen elämän lapsia jokainen luonnollisesti rakastaa.

[/quote]

Ei se lapsi välttämättä ole isälleen virhehankinta vaan kaikista rakkain olento, vaikka lapsen äiti olikin loppujen lopuksi virhevalinta (ja niin näytät sinäkin olevan).

Uusi puoliso ei korvaa omaa lihaa ja verta. Muuta omaan kämppään, mies voi tulla sinne panemaan sinua silloin, kun lapsi on äidillään.