Kuka kehtaa myöntää, että lastenkasvatus meni päin persettä.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:57"]Voin rehellisesti myöntää että tyttären kasvatuksessa kaikki meni pieleen. Tekee kaikki vanhempiensa virheet. Täytti juuri 18v ja on pahoissa vaikeuksissa. Koko ajan pelko koska poliisit tuovat sen viimeisen viestin.
[/quote]

Mitä nämä virheet olivat? Avaatko hieman. Ap

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:33"]Kuuntelin liikaa neuvolatätiä ja sen "huolia" ja aloin itsekin etsiä vikoja lapsestani. Painostin ja kaltoinkohtelin lastani monin eri tavoin lukuisia kertoja yrittäessäni pakottaa häntä normaalin rajoihin. Epäonnistuin. Lapseni on mikä on. Vasta myöhemmin lääkäri todennut, että ei "huolta". Lapsi on ok. Vahinko kuitenkin tapahtunut. Lapsen 4 ensimmäistä vuotta täynnä ikäviä asioita minun vuokseni. Kuinka korjaisin tapahtuneen? Rakastin lastani niin paljon hänen synnyttyään, mutta kohtelin häntä kuitenkin aivan hirveällä tavalla. Kellekään en voi puhua. Ikinä en enää luota neuvolaan. Ei sieltä saa mitään tukea. :(
[/quote]

Kamalan surullista. Mitä sinä sitten teit ja mitä ne "viat" olivat?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:16"]Tunnen useita narkomaaneja. Masentuneita. Alkoholisteja tms....miltei kaikkia yhdistää yksi tekijä. heillä on nuorempi sisarus. Varmaan jääneet siis lapsena uuden tulokkaan varjoon. Lämpö ja rakkaus mennyt nuoremmalle. Myös syyttely pahoista teoista kohdistuu usein vanhemmalle. Kuin myös esimerkkinä olemisen paineet.
[/quote]Minäkin tunnen. Yhteistä heille kaikille on hyödyttömyyden tunne eli ei ole tarvinnut tehdä kotitöitä. Siksi minä pakotan omani niitä tekemään.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:33"]Kuuntelin liikaa neuvolatätiä ja sen "huolia" ja aloin itsekin etsiä vikoja lapsestani. Painostin ja kaltoinkohtelin lastani monin eri tavoin lukuisia kertoja yrittäessäni pakottaa häntä normaalin rajoihin. Epäonnistuin. Lapseni on mikä on. Vasta myöhemmin lääkäri todennut, että ei "huolta". Lapsi on ok. Vahinko kuitenkin tapahtunut. Lapsen 4 ensimmäistä vuotta täynnä ikäviä asioita minun vuokseni. Kuinka korjaisin tapahtuneen? Rakastin lastani niin paljon hänen synnyttyään, mutta kohtelin häntä kuitenkin aivan hirveällä tavalla. Kellekään en voi puhua. Ikinä en enää luota neuvolaan. Ei sieltä saa mitään tukea. :(
[/quote]

Mitä teit? Yritit pakottaa ujoa ekstrovertiksi? Mikään ei ole pysyvästi pilalla. Kun lapsesi vähän kasvaa, voit myös kertoa hänelle totuuden, pyytää anteeksi ja kertoa miksi toimit niinkuin toimit.

Minä...ensimmäinen oli valtavan itsepäinen, oikea kauhukakara. Onnistuin pitämään sen jotenkin kurissa todella tiukilla säännöillä ja joustamatta yhtään. Innostui itse kilpaurheilusta ja pärjäsi lopulta hyvin, on nyt perheellinen ja työelämässä. Näemme usein ja tulemme hyvin juttuun. Toiseen sovelsin sitten tätä samaa kasvatusmetodia, aivan turhaan. Oli luonteeltaan niin erilainen kuin siskonsa, enkä tajunnut sitä silloin. Lopputuloksena kasvoi arka ja epävarma tyttö, joka yrittää kaikin tavoin miellyttää muita kaikessa mikä tekee. Lukiossa alkoi kokeilla huumeita ja pyörii epämääräisissä piireissä sossun elättinä. Häpeän itseäni

Sekakäyttö,varkaudet ja jatkuva eläminen väkivallan keskellä. Teininä vanhemmaksi ja ihme kun tytär yleensä syntyi. Itsenikin olisi pitänyt kuolla jo ennen lapsen syntymää puukotukseen,olisin halunnutkin. Tytär on nyt ihan samanlainen.9v olen ollut kuivilla ja nyt joudun katseleen oman tyttären alamäkeä.

Mitä omat vanhempasi ajatteli kun olit nuori? Olivat varmaan yhtä huolissaan.

Jokainen vanhempi tekee omat virheensä, niin se vaan menee. Mutta, jos lapsi saa kokea rakkautta ja turvallisuutta, tuntea, että häntä kunnioitetaan ja kuunnellaan, että hän on osa perhettä, on aika iso asia jo saavutettu.

Omat lapset ovat jo aikuisia. Ihan yhteiskuntakelpoisia heistä tuli. Näin jälkikäteen sitä tajuaa, missä kohtaa olisi kannattanut toimia jotenkin toisin. 

Ap, ei näitä omia virheitä kannata eritellä, koska jokainen lapsi on oma persoonansa, se, mikä toimii yhden kanssa, ei välttämättä toimi toisen kanssa, kuten jo saimme lukea aiemmista kommenteista. Ja aina ei hyvistä yrityksistä huolimatta onnistuta, koska koulun aloittamisiän jälkeen alkaa kotia suurempi merkitys olla lapsen muulla ympäristöllä. Kannattaa pitää kodin ovet avoimina lasten kavereiden tulla ja tutustua myös näihin kavereihin, koska heidän merkityksensä lapsillenne on suuri. 

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:13"]

Poika 27 narkomaani.Yritin parhaani mutta en onnistunut!

[/quote]

Ei se välttämättä ole sinun syysi. Toisilla se vain vetää sinne päin niin maan... asiat voivat vielä muuttua. Kun on elämää, on toivoa.

ei mennyt, vaikka rento ja vapaa kasvatus. amiksia ovat ja järkeviä tasapainoisia ihmisiä. ydinperhe.

Luulet liikoja tämän palstan vanhemmista :D

Lapsi pn kaksi. Olen muuten hyvä vanhempi mutta viimeaikoina lapsi saa katsoa ihan liikaa piirettyjä ja pelata puhelimella. Ulkoillakkin voitaisiin enemmän

Mä olisin ollut itselleni armollisempi, ollut lapselle kiltimpi ja vähemmän ankara. Lapsi nyt 8 vuotias, paljastui myöhemmin että on ymmärryksessä vikaa. Dg lievä kehitysvamma ja eräs harvinainen kromosomipoikkeama. Yritin liikaa ja vaadin lapselta tasoon nähden liian paljon. Lopulta uuvuin täysin ja lapsikin saatiin tutkimuksiin.

Minun olisi pitänyt kaikista murheista huolimatta jaksaa olla jämäkämpi ja johdonmukaisempi.

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 17:12"]Minun olisi pitänyt kaikista murheista huolimatta jaksaa olla jämäkämpi ja johdonmukaisempi.
[/quote] teini-ysillä

1 mahdollisuus vielä epäonnistua, kuopus 13v.

Muut jo opiskelemassa, töissä ja omillaan onnellisina. Vaikuttavat täyspäisiltä, ahkerilta ja aikaansaavilta:) Kaikilla hyvä itsetunto ja sopivasti kunnianhimoa. Enemmän nuo lapset on kasvattaneet minua kuin minä heitä!

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 17:16"]1 mahdollisuus vielä epäonnistua, kuopus 13v.

Muut jo opiskelemassa, töissä ja omillaan onnellisina. Vaikuttavat täyspäisiltä, ahkerilta ja aikaansaavilta:) Kaikilla hyvä itsetunto ja sopivasti kunnianhimoa. Enemmän nuo lapset on kasvattaneet minua kuin minä heitä!
[/quote] millaiset säännöt teillä on olleet?

Onko muita vinkkejä kuin säännöt?

[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:10"]Onko muita vinkkejä kuin säännöt?
[/quote]

Paljon rakkautta ja lempeyttä, sekä järkeviä rajoja.

Poika 27 narkomaani.Yritin parhaani mutta en onnistunut!