Lue keskustelun säännöt.
Miten vuorotyöläiset voivat seurustella?
07.03.2015 |
Toinen tekee 8-16 päivää ja toinen vuorotöitä. Toinen lähtee töihin kun toinen tulee. Miten tämä voi ikinä toimia?
t. Epätoivoinen
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:53"]
Henk.koht pidän vuorotyöstä, 6 päivän vapaat on ihan omiaan ja palkka tietty jonkun verran parempi. Ihan riittävästi on aikaa olla yhdessäkin, kun iltavuoro on ainut joka haittaa ja se ei ole kun joka 14 päivän välein sen 4 iltaa.
[/quote]
4 päivään ette siis näe toisianne?
[/quote]
No ihan joka päivä nähdään kun samassa asunnossa asutaan. Se nyt oli aloitukseen vastaus, että iltavuoron aikana se yhdessäolo aika on vähäistä ei muuten. Tosin kuten joku muukin kirjoitti, en myöskään kaipaa 24/7 nyhjäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla mies oli poliisi ja vuorotyö olikin ensimmäiset yhteiselomme vuodet osa arkea, olin itse silloin opiskelija ja hyvinhän se sopi meille, kun olin niin paljon kotona ja pystyin itse sopeutumaan miehen rytmiin. Mutta kun itse pääsin työelämään niin mieskin sai maisterinopinnot päätökseen ja pääsi etenemään urallaan sellaisiin tehtäviin, joissa on siisti sisätyö.
Sen kyllä huomasin, että vuorotyötä tekevillä miehillä oli paljon syrjähyppyjä ja tuntui että yli puolet olivat eronneet avioliitoistaan. Onhan noita eroja ja syrjähyppyjä muutenkin nykyään paljon mutta tuntui että poliisin vuorotyötä tekevillä aivan erityisen paljon. Mies siitä usein puhuikin että yöt menee siinä kun kaikki vatvovat kuinka ovat etääntyneitä puolisoistaan ja seksi loppunut ja yön pikkutunteina oli moni naispoliisi hällekin ehdotellut...
En oikeasti tiedä miten oltais saatu suhde toimimaan jos mies olis jatkanut vuorotyötä. Se elämä pyöri niin paljon hänen ympärillään, kaikki oli suunniteltava tarkasti ottaen huomioon kolme eri vuoroa ja muutenkin aina vaikkapa yövuoroijen jälkeen mies tarvi täydellistä hiljaisuutta, siihen kun kuvittelee lapsikatraan kotiin niin ei ole hieno yhtälö. Sitten yövuorolta herättyään mies oli aina erittäin kärtyinen ja huonolla tuulella ja riitoja tuli aikaiseksi jokaisesta jutusta. Ei todellkanaa sopinut meille vuortyö.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:08"]
Mulla mies oli poliisi ja vuorotyö olikin ensimmäiset yhteiselomme vuodet osa arkea, olin itse silloin opiskelija ja hyvinhän se sopi meille, kun olin niin paljon kotona ja pystyin itse sopeutumaan miehen rytmiin. Mutta kun itse pääsin työelämään niin mieskin sai maisterinopinnot päätökseen ja pääsi etenemään urallaan sellaisiin tehtäviin, joissa on siisti sisätyö.
Sen kyllä huomasin, että vuorotyötä tekevillä miehillä oli paljon syrjähyppyjä ja tuntui että yli puolet olivat eronneet avioliitoistaan. Onhan noita eroja ja syrjähyppyjä muutenkin nykyään paljon mutta tuntui että poliisin vuorotyötä tekevillä aivan erityisen paljon. Mies siitä usein puhuikin että yöt menee siinä kun kaikki vatvovat kuinka ovat etääntyneitä puolisoistaan ja seksi loppunut ja yön pikkutunteina oli moni naispoliisi hällekin ehdotellut...
En oikeasti tiedä miten oltais saatu suhde toimimaan jos mies olis jatkanut vuorotyötä. Se elämä pyöri niin paljon hänen ympärillään, kaikki oli suunniteltava tarkasti ottaen huomioon kolme eri vuoroa ja muutenkin aina vaikkapa yövuoroijen jälkeen mies tarvi täydellistä hiljaisuutta, siihen kun kuvittelee lapsikatraan kotiin niin ei ole hieno yhtälö. Sitten yövuorolta herättyään mies oli aina erittäin kärtyinen ja huonolla tuulella ja riitoja tuli aikaiseksi jokaisesta jutusta. Ei todellkanaa sopinut meille vuortyö.
[/quote]
Wau, onnittelut siitä että pääsitte pois vuorotyöhelvetistä. :(
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:02"]
Toki se alussa on melko raastavaa ja ymmärrän että mietityttää. Meillä uusioperhe, missä mä ja vaimoni tehdään kaksvuorotyötä, missä vuorot menee usein ristiin, voi mennä viikko, ettei nähdä oikein kunnolla. Oli meilläkin alussa tosi tiukkaa ja mietin itse samoin, että eihän tää vaan millään toimi, mut nyt ollaan ollaan oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja ei ongelmia. Oikeastaan käy ihan hyvin meille, ei siinä niin ehdi kyllästyä toiseen ja se yhdessä oleminen on sitten varmaankin paljon intiimimpää, kun sellaisilla jotka näkevät joka päivä. Parisuhdetta pitää hoitaa ja tässä sitä hoitoa tulee väkisinkin kun täytyy enemmän suunnitella. Sitä kummasti aina odottaa niitä viikonloppuja, kun saa lapset johonkin ja tietää saavansa olla toisen kanssa kahden :) Ei se ole, kun itsestä kiinni ja omasta suhtautumisesta tilanteeseen. Kiukutella ei ainakaan kannata, kun ei sitä toinen työvuoroilleen mitään mahda. Kokemus on kyl sen opettanut, että vain toinen vuorotyötä tekevä ymmärtää toista joka sitä joutuu tekee.
[/quote]
...niin, mutta sellaiselle joka tekee 8-16 päivää saattaa toisen pitkät poissaolot olla vaikea sulattaa.
[/quote] Nii no niinhän minä sanoin, että ei sitä sellainen ymmärrä kuka ei sitä vuorotyötä tee tai ei ole tehnyt. Jos haluaa olla yhdessä, niin pakko se on vaan sulattaa tai sitten se on erottava.Ei se toinen niille työvuoroilleen mitään mahda.
Ap onko miehelläsi mitään mahdollisuuksia vaihtaa ei-vuorotyöhon jossain vaiheesssa, vaikka se tarkoittaisi hieman pienempää palkkaa?
Mun miehen töissä jos tulee liian suuria ongelmia vuorotöistä niin aina yritetään auttaa katsomalla siirtoja sellaisiin työhommiin, missä ei tarvitse olla vuorotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillekin sopi vuorotyöt hienosti kun oltiin kahdestaan. Aina kun oli yhteisiä lomapäiviä niin tehtiin paljon kaikkea kivaa yhdessä, käytiin paljon viikonloppumatkoilla ja heti jos oli pidempää lomaa niin pidemmillä matkoilla. Mulla oli paljon kavereita joiden kanssa sitetn vietin kaiken sen vapaa-ajan, johon mieheni ei töiden puolesta päässyt osalliseksi.
Mutta kun tuli lapset kuvioihin ja muutenkin rauhoituttiin niin vuorotyö ei ollutkaan enää sellainen siunaus mitä se oli aiemmin. Olis ollut varmasti helpompaa, jos meillä olis ollut jomman kumman isovanhemmat tai muuten hyvä tukiverkko lähellä, mutta mä jäin niin yksin ja mies oli ihan sekaisin kun vauva valvotti ja ei ikinä päässyt kunnolla oikeaan rytmiin ja töissäkin piti käydä.
Mieheni onneksi ymmärsi, että mikä on tärkeää elämässä, suurempi palkka vuorotyössä vai pienempi palkka päivätöissä. Mies sit vaihtoi työpaikkaa ja päivätyö pelasti meidän arjen. Taloudellisesti oli vähän tiukempaa, mutta kyllä se antoi niin paljon enemmän meidän perheelle kun pystyimme olemaan kaikki arjessa mukana tasapuolisesti eikä ketää jätetty yksin
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:02"]
Toki se alussa on melko raastavaa ja ymmärrän että mietityttää. Meillä uusioperhe, missä mä ja vaimoni tehdään kaksvuorotyötä, missä vuorot menee usein ristiin, voi mennä viikko, ettei nähdä oikein kunnolla. Oli meilläkin alussa tosi tiukkaa ja mietin itse samoin, että eihän tää vaan millään toimi, mut nyt ollaan ollaan oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja ei ongelmia. Oikeastaan käy ihan hyvin meille, ei siinä niin ehdi kyllästyä toiseen ja se yhdessä oleminen on sitten varmaankin paljon intiimimpää, kun sellaisilla jotka näkevät joka päivä. Parisuhdetta pitää hoitaa ja tässä sitä hoitoa tulee väkisinkin kun täytyy enemmän suunnitella. Sitä kummasti aina odottaa niitä viikonloppuja, kun saa lapset johonkin ja tietää saavansa olla toisen kanssa kahden :) Ei se ole, kun itsestä kiinni ja omasta suhtautumisesta tilanteeseen. Kiukutella ei ainakaan kannata, kun ei sitä toinen työvuoroilleen mitään mahda. Kokemus on kyl sen opettanut, että vain toinen vuorotyötä tekevä ymmärtää toista joka sitä joutuu tekee.
[/quote]
...niin, mutta sellaiselle joka tekee 8-16 päivää saattaa toisen pitkät poissaolot olla vaikea sulattaa.
[/quote] Nii no niinhän minä sanoin, että ei sitä sellainen ymmärrä kuka ei sitä vuorotyötä tee tai ei ole tehnyt. Jos haluaa olla yhdessä, niin pakko se on vaan sulattaa tai sitten se on erottava.Ei se toinen niille työvuoroilleen mitään mahda.
[/quote] tietty jos on mahdollisuus vaihtaa työtä, mut taitaa tämän päivän duunareille olla kiven alla sellanen 8-16 työ. Mitä ammattikuntaa nyt sitten edustaakaan, mut aika suuri osa nykyajan töistä on just vuorotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:07"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 09:02"]
Toki se alussa on melko raastavaa ja ymmärrän että mietityttää. Meillä uusioperhe, missä mä ja vaimoni tehdään kaksvuorotyötä, missä vuorot menee usein ristiin, voi mennä viikko, ettei nähdä oikein kunnolla. Oli meilläkin alussa tosi tiukkaa ja mietin itse samoin, että eihän tää vaan millään toimi, mut nyt ollaan ollaan oltu jo kuusi vuotta yhdessä ja ei ongelmia. Oikeastaan käy ihan hyvin meille, ei siinä niin ehdi kyllästyä toiseen ja se yhdessä oleminen on sitten varmaankin paljon intiimimpää, kun sellaisilla jotka näkevät joka päivä. Parisuhdetta pitää hoitaa ja tässä sitä hoitoa tulee väkisinkin kun täytyy enemmän suunnitella. Sitä kummasti aina odottaa niitä viikonloppuja, kun saa lapset johonkin ja tietää saavansa olla toisen kanssa kahden :) Ei se ole, kun itsestä kiinni ja omasta suhtautumisesta tilanteeseen. Kiukutella ei ainakaan kannata, kun ei sitä toinen työvuoroilleen mitään mahda. Kokemus on kyl sen opettanut, että vain toinen vuorotyötä tekevä ymmärtää toista joka sitä joutuu tekee.
[/quote]
...niin, mutta sellaiselle joka tekee 8-16 päivää saattaa toisen pitkät poissaolot olla vaikea sulattaa.
[/quote] Nii no niinhän minä sanoin, että ei sitä sellainen ymmärrä kuka ei sitä vuorotyötä tee tai ei ole tehnyt. Jos haluaa olla yhdessä, niin pakko se on vaan sulattaa tai sitten se on erottava.Ei se toinen niille työvuoroilleen mitään mahda.
[/quote] tietty jos on mahdollisuus vaihtaa työtä, mut taitaa tämän päivän duunareille olla kiven alla sellanen 8-16 työ. Mitä ammattikuntaa nyt sitten edustaakaan, mut aika suuri osa nykyajan töistä on just vuorotyötä.
[/quote]Mut vaikka tässä onkin jo tottunut itse siihen vuorotyöhön, ja sen tuomiin haasteisiin, niin myönnän kyllä että tuleehan niitä vaikeita päiviä sillon tällöin ja se arki vituttaa. Mut sit kun taas on sitä yhteistä aikaa, niin kyllä siitä nauttii ihan kympillä sillon :)
Öö, hyvin? esim yö ja aamuvuorossa on tavallaan sama rytmi. Molemmissa on illat vapaana, yövuorossa vain on nukkuminen ja työnteko vaihtaneet paikkaa. Miksi ap teet asioista niin hankalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuorotyöstä päivätyöhön vaihtamisessa on se ongelma (jos samalla alalla pysyy) että palkka varmasti laskee hurjasti, useita satoja ellei enemmän.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:57"]
Öö, hyvin? esim yö ja aamuvuorossa on tavallaan sama rytmi. Molemmissa on illat vapaana, yövuorossa vain on nukkuminen ja työnteko vaihtaneet paikkaa. Miksi ap teet asioista niin hankalia?
[/quote]
No yövuorot onkin ihan OK! Ne illat ja viikonloput on ne pahat! -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:57"]
Öö, hyvin? esim yö ja aamuvuorossa on tavallaan sama rytmi. Molemmissa on illat vapaana, yövuorossa vain on nukkuminen ja työnteko vaihtaneet paikkaa. Miksi ap teet asioista niin hankalia?
[/quote]
No yövuorot onkin ihan OK! Ne illat ja viikonloput on ne pahat! -Ap
[/quote]
No ei kai iltavuoro ole joka päivä? Ja toisaalta, jos on viikonloppuna töitä, on sitten viikolla vapaata :) Itse tykkään olla viikonloppuisin töissä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 11:57"]
Öö, hyvin? esim yö ja aamuvuorossa on tavallaan sama rytmi. Molemmissa on illat vapaana, yövuorossa vain on nukkuminen ja työnteko vaihtaneet paikkaa. Miksi ap teet asioista niin hankalia?
[/quote]
No yövuorot onkin ihan OK! Ne illat ja viikonloput on ne pahat! -Ap
[/quote]
No ei kai iltavuoro ole joka päivä? Ja toisaalta, jos on viikonloppuna töitä, on sitten viikolla vapaata :) Itse tykkään olla viikonloppuisin töissä.
[/quote]
No ei, mutta jos 12 päivän aikana on molemmat viikonloput töitä ja 5 iltavuoroa, se tekee 9 päivää kun ei oikeastaan pahemmin nähdä. Sitten öitä ja vapaita 9 päivää, milloin näkee kyllä joka ilta ja vklp, mutta sitten sama rumba alkaa uudestaan.
Viikolla olevat vapaat ovat jotenkin höhliä, kun joko olet vapaana aamuisin jolloin et voi tehdä mitään, tai öisin jolloin et voi tehdä mitään.
Kiitos kuitenkin vastauksista -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä näin: minä opiskelen ja olen myös osa-aikaisena kaupassa töissä. Aamuvuoro on n. klo 6-14 ja iltavuoro 14-22. Yleensä minulla on iltavuoro luentojen jälkeen. Luennot alkavat yleensä klo 10, ja kotoa joudun lähtemään jo klo 9.
Mieheni puolestaan tekee pelkkää yötyötä. Sunnuntaina klo 22.30 alkaa työviikko, ja päättyy perjantaina klo 6.30.
Joskus on sellaisia päiviä, ettei nähdä ollenkaan: jos lähden todella aikaisin yliopistolle, ja sieltä suoraan iltavuoroon, joka saattaa venyä sen verran pitkäksi, että mies ehtii lähteä jo töihin.
Yleensä kuitenkin nähdään n. tunteroinen aamulla, ehkä tunti tai pari iltapäivällä jos ehdin käydä kotona ennen töihin menoa, ja illalla n. puolisen tuntia ennen kuin mies lähtee töihin.
Viikonloppuisin nähdään enemmän, mutta mieheni kuitenkin nukkuu suurimman osan minun hereilläoloajastani, ja päin vastoin. Että meillä kyllä sitä omaa aikaa on.
Lapsia ei ole, enkä tässä elämäntilanteessa niitä alkaisi tekemäänkään. Koira löytyy kuitenkin.
Ei tämä aina herkkua ole, kun olen opiskelija, joka tekee töitä ravintola-alalla.
Miehellä normi päivätyörytmi, tosin ainakin pari päivää kuukaudesta työmatkalla. Ja joskus iltaan asti venyviä palaverejä.
Mulla taas on vuorot sovittu niin, että joka toinen viikko teen kolme työvuoroa, yleensä joko 15-22.30 tai 10-17.30 ja joka toinen viikonloppu (pe,la,su) oon klo 22 eteenpäin töissä. Tämä siis opiskelujen lisäksi.
Onneksi on hyvä tukiverkosto, koska yhtälöön kuuluu myös 4v lapsi.
T. Äitipuoli -90
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 10:53"]
Henk.koht pidän vuorotyöstä, 6 päivän vapaat on ihan omiaan ja palkka tietty jonkun verran parempi. Ihan riittävästi on aikaa olla yhdessäkin, kun iltavuoro on ainut joka haittaa ja se ei ole kun joka 14 päivän välein sen 4 iltaa.
[/quote]
4 päivään ette siis näe toisianne?