kun laihdutus ahdistaa...
Niin en tiedä ku minua asia jo aivan ahdistaa!! Nuorimmainen on 2.v ja olen siitä asti laihduttanut enemmän tai vähemmän...tyyliin kesäks jne. Mutta kun en vaan onnistu, en tieten saa itseä niskasta kiinni tarpeeks:( Paino nyt 77kg pituus 160cm. Muutama kk sitten paino oli jo 74kg mutta taas noussu 3kiloa...se sahaa ja sahaa muttei tipu riittävästi. Olen harrastanu liikuntaa ja kokeilla pisteiden laskua, mutta kun aina tavallaan epäonnistuu, rupeaa ahdistaa koko juttu....
Sitten vielä mun mies(harrastaa itse paljon liikuntaa ja elää muutenkin terveellisesti) yrittää neuvoa minua niin ärsyynnyn lisää, sekin ahdistaa. Esim. jos syön suklaata, hän sanoo ettet noin ainakaan laihdu tms. sitten syön ennemmin salaa koko levyn! Kuulostaa varmaan hullulta, ja niinhän en varmaan oikeasti laihdu. Hän sanoo, että yrittää vain auttaa jos kerta haluan laihtua, että hänelle se on sama minkälainen olen, mutta kun valitan koko ajan hänelle etten laihdu ja sitten syön herkkuja..:/ Jotenki en vaan voi sietää sitä että hän sanoo minulle siitä...tulee sellainen uhma että tekis mieli olla kokonaan syömättä, että siitäs sait....Onko muilla samanalaisia kokemuksia?? mikä tähän tilanteeseen auttais ja mistä saisin sitä tsemppiä yrittää vielä?? Haluaisin kuitenkin laihduttaa niin että omat vaatteet mahtuis päälle.... ennen raskautta paino oli n.61kg. jotenki sekavaa selitystä, mutta helpottaa purkaa ahdistusta jota paino tuottaa..... ja tuntuu että muut kyllä ympärillä on laihtuu... mutta minä en!!
Kiitos jos joku jaksaa kommentoida:)))
Kommentit (5)
Syödään suruun, syödään iloon, syödään kun suututtaa, syödään, syödään...
Tuo uhma on luonnollinen reaktio ja hyvin tuttu myös minulle: " jos kerran huomauttelet minulle noin itsestäänselvästä asiasta, niin syönpä sitten suklaani salassa" . Kaikkihan sen tietää, ettei suklaata syömällä laihdu! Ennemmin pitäisi puuttua siihen syyhyn, joka ajaa syömään suklaata kuin itse syömiseen...
Seuraavan kerran siis kun avaat (tai olet avaamassa sitä suklaalevyä) kysy itseltäsi: miksi haluan nyt suklaata? mitä haluan sitä syömällä? Onko minulla nälkä? Onko ollut rankka päivä? Kaipaanko todellisuudessa hellimistä, halausta? Kaipaanko omaa aikaa, rauhaa? Kaipaanko huomiota? Kaipaanko hyväksyntää?
Mikäli ylipaino johtuu herkuista, on selkein tapa laihtua kun pääsee niistä pääosin eroon. Jos taas syöt ruokaa liian paljon ja vääränlaista, on syytä puuttua siihen. Kokoa lautaselle paljon kasviksia, salaattia jne, jlla täytät vatsasi ja " ruokaa" eli lihaa, perunaa/riisiä/makaronia vain 1/4 tai korkeintaan 1/2 lautasesta. Annos voi siis olla suuri, mutta siitä saatava kalorimäärä huomattavasti pienempi, jolloin kylläisyyden tunne tulee ilman turhaa energiaa :)
Herkuista taas ei tarvitse päästä kokonaan eroon, mutta tunnesyömisestä kyllä. Joskus siis on ihan ok käydä pullakahveilla ystävän kanssa tai ostaa jäätelö pieneksi välipalaksi tai jälkiruuaksi. Kerran viikossa joku pieni herkku sulaa suussa ja saa taas jaksamaan. Liiallisella kieltäymysten linajalla uhma kasvaa suureksi ja herkkuhimo ryöpsähtää käsistä - tosin joillekin sekin sopii. Etsi oma linjasi ja nauti elämästä. Laihduttaessakin VOI olla mukavaa jos on hyvää seuraa samaa matkaa jakamassa. Esim. Terhi.net:ssä on aivan mahtavaa porukkaa!
Emo, matkan alkupuolella
Miksi haluan olla laihempi?
Ja sitten vastauksista löytyy motivaatiota. Voithan kirjata vastauksia ylös ja lueskella kun masentaa.
Mie ripustin kesällä liian tiukat shortsit makuuhuoneen seinälle näkyviin, jotta pysy mielessä tavoitteet.
Ja muista, että monesti liikunnan jälkeen tulee niin mahtava olo, että sitä voisi vaan sen hyvän olon ja mielen takia harrastaa. Ja paino tippuu vielä lisänä! Harrasta semmosta liikuntaa, josta oikesti tykkäät, niin ei tuu jäätyä sohan nurkkaan syömään suklaata niin useasti.
Itsekuria vaan, kyllä sinä VOIT jättää sen suklaalevyn syömättä (puhun myös itselleni, kun on ollut joku ihmeen suklaahimo jo pari viikkoa...)
Tutulta kuulosti! Olepa ennakkoluuloton ja käväise karppaus-sivuilla (löytyy ihan hakusanalla karppaus)! Moni on löytänyt pysyvän avun mielialasyömisiin ja muihinkin vaivoihin. Vaatii ajatusten uudellen organisointia, mutta mun (ja koko meidän perheen)kohdalla ainakin on kannattanut.
T: Vuokko, neljä lasta ja -13kg/5kk synnytyksestä, vauva täysimetyksellä edelleen, olo loistava ja juoksuharrastus kukoistaa :D
Että mä syön joka päivä suklaata (tosin 75%), mutta pieni pala riittää aikaisemman koko levyn sijaan! Ihanaa!
Koita unohtaa " laihdutus" ja ala ajatella, mikä on terveellistä eikä ns. laihduttavaa... Jos koko ajan miettii painonpudotusta, eikä se meinaa onnistua, niin kai siitä vähemmästäkin karisee motivaatio. Mies tuskin tarkoittaa pahaa, mutta rasittavaa sekin on kuunnella, jos toinen on tyytymätön itseensä jatkuvasti... siinä me naiset ollaan hyviä, aina pitäis omassa kropassa olla joku asia toisin... :)
Jos sä kerran liikut normaalisti, niin ala vaan yksinkertaisesti vähentää niitä ylimääräisiä herkkuja sillai, että totuttaudut syömään pienemmän annoksen, niinkuin tietty muutakin ruokaa. Siis ei mitään sen kummempaa kaloreiden/pisteiden laskemista. Muutaman viikon jälkeen vatsa tottuu pikkasen pienempiin määriin, sitten taas vähän pienennät annoksia jne... Laihdutus ei ole elämän pääasia, mutta jos terveelliseempään suuntaan siirtyy ja keventää niin siitä on hyötyä. Mutta siis se ei muutu elämän sisällöksi.
sitten tuli mieleen se, kun salassa syömisestä mainitsit, että onko sulla muuten paha mieli ja siksi tekee herkkuja entistä enemmän mieli. Siihen auttais, jos keksii jotakin " korvaavaa" tekemistä, esim. kuppi ihanaa teetä, tai lempparilehden luku rauhassa, askartelua, pianon soittoa, tms. mistä nautit ja mikä rentouttaa ja tuo hyvän mielen.
Älä menetä toivoasi. Me ollaan ihania naisia, vaikka välillä vähän ylikiloja onkin.
Terkuin, IinesA