Moraalinen ongelma - lahjaksi saatu varastettu tavara
Asia on vaivannut jo hetken ja nyt joulun aika saa taas pohtimaan että pitäisikö tehdä jotain. Sain 2 vuotta sitten äidiltäni jouluna lahjaksi kohtuullisen arvokkaan tavaran, jonka sain sitten eräässä tilanteessa isältäni rivien välistä kuulla olevan äitini töistään varastama. Esineen arvo on noin 300-400 euroa. On "ammattilaistavara", jolle minulla on käyttöä ja hyötyä, mutta aina kun käytän sitä, niin kirpaisee. Äitini ei tiedä että tiedän tai ainakin luulen niin. Ajattelen, että teki aivan ehdottomasti väärin ja olisin valmis maksamaan tuon omasta pussistani takaisin, mutta en pysty sitä tietenkään tekemään. Voisin puhua äitini kanssa, mutta ei se tuota asiaa muuta. Tavaraa ei voi enää palauttaa, eikä hänkään voi sitä maksaa takaisin paljastumatta. En kyllä usko, että tuollaisia varkauksia muuten tekee, kun ei sitä tavaraa voi missään torissa myydä. Mitä ihmettä teen?En kyllä paljastaakaan häntä halua, kun saa varmasti sitten potkut. Tunnontuskat vaivaavat etenkin jouluna. Maailman surkein joululahja!
Kommentit (42)
Onhan se tyhmää, mutta kannattaako sun sillä mieltäsi vaivata, jossille käyttöä on. Tai heitä pois ja sano, että meni rikki.
Olisiko sinulla ollut syytä epäillä äitiäsi varkaudesta ilman isäsi vihjailuja? Ei kannata välttämättä aina uskoa kolmannen osapuolen sanomisia. Tarina voi olla toisenlainen kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla ollut syytä epäillä äitiäsi varkaudesta ilman isäsi vihjailuja? Ei kannata välttämättä aina uskoa kolmannen osapuolen sanomisia. Tarina voi olla toisenlainen kuin luulet.
Tää oli hyvä pointti.
Ja muuten perustaen luettelemasi (ap) faktoihin, niin kyllä se on vaan että get over it.
Maailma ympärilläsi ei ole täydellinen. Mutta ei nyt niin pahaltakaan kuulostanut.
Jos se varasti jostain isosta liikkeestä, niin anna olla. Jos joltain henkilöltä, niin palauta.
Kannattaa kysyä ihan suoraan isältäsi (tai jopa äidiltäsi, jos kehtaat), että onko se tosiaan varastettu. Jos se varmistuu, niin sitten vaan vaikka vaikka viet sen iltamyöhään äitisi työnantajafirman oven eteen tai lähetät vaikka naapurikunnasta väärillä lähettäjätiedoilla. Sillähän siitä pääsee. Ei sitä värkkiä kannata pitääkään ilman varmaa tietoa, jos kerran omatuntokin painaa. Lisäksi varastetun tavaran pitäminen itsellään tietoisena, tai siten että olisi pitänyt tietää, on rikos. Eli jos pidät sen tavaran vaikka epäilet sen olevan varastettu, niin voit joutua asiasta pahempaankin kuseen kuin pelkät omantunnontuskat.
Jos ei jää kiinni ei ole mitään "moraalista ongelmaa"
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä ihan suoraan isältäsi (tai jopa äidiltäsi, jos kehtaat), että onko se tosiaan varastettu. Jos se varmistuu, niin sitten vaan vaikka vaikka viet sen iltamyöhään äitisi työnantajafirman oven eteen tai lähetät vaikka naapurikunnasta väärillä lähettäjätiedoilla. Sillähän siitä pääsee. Ei sitä värkkiä kannata pitääkään ilman varmaa tietoa, jos kerran omatuntokin painaa. Lisäksi varastetun tavaran pitäminen itsellään tietoisena, tai siten että olisi pitänyt tietää, on rikos. Eli jos pidät sen tavaran vaikka epäilet sen olevan varastettu, niin voit joutua asiasta pahempaankin kuseen kuin pelkät omantunnontuskat.
Juridisesti ja moraalisesti se menee juuri noin.
OIkeassa elämässä (jos on järkeä päässä) asian annetaan olla. Paskaa ei kannata ikinä kaivaa väkisin esiin (varsinkaan perheen kesken) ja kuvatun tapaisia moraalisia täydellisyyksiä on todella harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla ollut syytä epäillä äitiäsi varkaudesta ilman isäsi vihjailuja? Ei kannata välttämättä aina uskoa kolmannen osapuolen sanomisia. Tarina voi olla toisenlainen kuin luulet.
En olisi varmaan epäillyt, mutta ne vihjsilut oli kyllä niin selkeitä, ja kun vielä tiedän, että on pääsy noihin tavaroihin, niin en kyllä epäile yhtään. Aika pihi tyyppi jne.
Pohdin myös, että nimettömänä lähettäisin rahat sinne ja kirjoittaisin lähetykseen jonkun selityksen. Ei ne isommassa firmassa osaa epäillä ketään yksittäistä, ellei sitten nousisi joku haloo ja taukokahvilla asiaa ihmeteltäisi ja äitini käyttäytyisi jotenkin oudosti.
-ap
Vaivaisi minuakin että läheinen ihminen sotkisi minut omiin rikoksiinsa. En haluaisi varastettua tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sinulla ollut syytä epäillä äitiäsi varkaudesta ilman isäsi vihjailuja? Ei kannata välttämättä aina uskoa kolmannen osapuolen sanomisia. Tarina voi olla toisenlainen kuin luulet.
En olisi varmaan epäillyt, mutta ne vihjsilut oli kyllä niin selkeitä, ja kun vielä tiedän, että on pääsy noihin tavaroihin, niin en kyllä epäile yhtään. Aika pihi tyyppi jne.
Pohdin myös, että nimettömänä lähettäisin rahat sinne ja kirjoittaisin lähetykseen jonkun selityksen. Ei ne isommassa firmassa osaa epäillä ketään yksittäistä, ellei sitten nousisi joku haloo ja taukokahvilla asiaa ihmeteltäisi ja äitini käyttäytyisi jotenkin oudosti.
-ap
Jos oikeasti iso firma, niin ei huolta. Ei näy missään budjetissa ja käyttävät hyväksi alaisia.
En kyllä ajattelisi äitiäni lämmöllä tuollaisen tempun jälkeen.
Aivan sama nykyään onko joku varastettua tai ei. Kaikki on niin kallista nykyään, että en yhtään ihmettele miksi ihmiset varastavat. Suomen kansa on köyhää, ei ole varaa ostaa, siksi varastetaan. Pidä tavarasi ja nauti siitä. Naurettavaa tuollainen moraalijuttu, haloo. Mihin se maailma siitä kaatuu ei mihinkään. Rikkaat ne vasta varastaakin, siksi ovat rikkaita.
Tässä tapauksessa epäilen homman selvittelemisestä seuraavan pelkästään harmia kaikille osapuolille. Soveltaisin sananlaskua minkä nuorena varastaa sen vanhana omistaa. Ole jatkossa tarkempi mitä otat vastaan ja keneltä.
Sä et ole sitä varastanut, joten asia ei ole sun vastuulla suoraan. Jos koet tilanteen hankalaksi omalletunnollesi, laita tuon laitteen arvon verran rahaa kirjekuoreen ja postita ilman mitään selityksiä kyseiseen firmaan. Helpottaisiko tämä?
Itse varmana kokisin tuon lahjan muistuttavan aina asiasta ja luopuisin siitä jotenkin tai pyrkisin selvittämään lahjan alkuperän varmaksi.
Toisaalta, voisiko olla laite, jonka äitisi olisi vaikka saanut ostaa firmasta huokeaan hintaan jostain syystä, siis ihan laillisesti?
Mun äiti on ihan samanlainen! Montaa kertaa hänen luona käydessä on sanonut että "otin töistä". Ei tietääkseni mitään arvokasta ole vienyt, mutta esim nyt korona-aikana useamman laatikon maskeja, sit jotain pakkausmateriaaleja, kertakäyttöastioita ihan kokonaisia avaamattomia paketteja, jne.
Ihan uskomatonta. Rahapulasta ei ole kyse, ihan keskituloinen kohta velaton okt ja kesämökki yms, ei ole talousvaikeuksia vaikka ostaisi itse ne samat tavarat.
Äitisi on kleptomaani. Joka työpaikassa on joku, joka pitää työsuhde-etuna ottaa sieltä kaikkea tarpeellista. Olin pv hommissa ja jopa siellä on semmoisia henkilöitä liikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä ihan suoraan isältäsi (tai jopa äidiltäsi, jos kehtaat), että onko se tosiaan varastettu. Jos se varmistuu, niin sitten vaan vaikka vaikka viet sen iltamyöhään äitisi työnantajafirman oven eteen tai lähetät vaikka naapurikunnasta väärillä lähettäjätiedoilla. Sillähän siitä pääsee. Ei sitä värkkiä kannata pitääkään ilman varmaa tietoa, jos kerran omatuntokin painaa. Lisäksi varastetun tavaran pitäminen itsellään tietoisena, tai siten että olisi pitänyt tietää, on rikos. Eli jos pidät sen tavaran vaikka epäilet sen olevan varastettu, niin voit joutua asiasta pahempaankin kuseen kuin pelkät omantunnontuskat.
Juridisesti ja moraalisesti se menee juuri noin.
OIkeassa elämässä (jos on järkeä päässä) asian annetaan olla. Paskaa ei kannata ikinä kaivaa väkisin esiin (varsinkaan perheen kesken) ja kuvatun tapaisia moraalisia täydellisyyksiä on todella harvassa.
Oikeassa elämässä (onko sitä muunkinlaista?) moraalinen toiminta on useimmiten järkevintä, jos on henkisesti normaali ihminen. Säästyy turhalta stressiltä ainakin, niin kuin tästäkin nähdään. Asiahan nimittäin selvästi vaivaa ap:ta. Itse olen huomannut, että elämä on paljon kevyempää kun toimii oikein. Silloin ei ole turhia painolasteja niskassa. Toki mokia ja lankeemuksiahan aina sattuu, mutta ne sitten vain hyvitetään parhaansa mukaan ja jatketaan elämää. Eri asia sitten, jos on sosiopaatti jolla ei omatunto vaivaa.
Onko vanhempasi eronneet? Mitä isäsi edes hyötyy siitä, että musta maalaa äitiäsi?
Ennemmin kannattaisi katkaista välit isääsi, koska hän selkeästi yrittää pahoittaa sinun mielesi eikä anna sinun nauttia lahjasta jonka olet saanut.
Nyt soitat Äitillesi ja kysyt, että mikä tilanne ja kerro, että isä levittää tälläisiä huhuja.
Vierailija kirjoitti:
Sä et ole sitä varastanut, joten asia ei ole sun vastuulla suoraan. Jos koet tilanteen hankalaksi omalletunnollesi, laita tuon laitteen arvon verran rahaa kirjekuoreen ja postita ilman mitään selityksiä kyseiseen firmaan. Helpottaisiko tämä?
Itse varmana kokisin tuon lahjan muistuttavan aina asiasta ja luopuisin siitä jotenkin tai pyrkisin selvittämään lahjan alkuperän varmaksi.
Toisaalta, voisiko olla laite, jonka äitisi olisi vaikka saanut ostaa firmasta huokeaan hintaan jostain syystä, siis ihan laillisesti?
Jos on aihetta epäillä varastetuksi niin on se suoraan vastuulla, siis rikosoikeudellisesti, aivan kuten aiemmin on kerrottu.
Minä juttelisin äidin kanssa asiasta. Saisit omalta tunnolltasi asian pois.