Miten lopetan liian selittelyn ja turhan puhumisen?

Vierailija kirjoitti:

Oletko kenties itäsuomesta? Siellä suunnalla ihmisten kommunikointiin kuuluu sellainen höpöttelevä selittely, kun taas pohjoisessa ja etelässä se olisi outo. länsisuomea en tunne.

Ei ne kauheasti tykkää, ellet kohtaa toista savolaistatai siellä asunutta.

Minulla auttoi selittelyn lopettamiseen sen oivaltaminen, että ihmiset tulkitsevat sen heikkoudeksi ja epävarmuudeksi. Mitä enemmän selitin ja perustelin jotain, sitä röyhkeämmiksi monet kävivät. Vaikka joku väittäisikin, että olisi kiinnostunut tietämään perusteita sille, miksi ajattelen tai toimin tietyllä tavalla, niin todellisuudessa aniharva on oikeasti kiinnostunut asiasta. Moni haluaa vaan etsimällä etsiä toisten heikkoja kohtia ja manipuloida muita, jotta tuntisi itse olevansa pätevä ja fiksu tyyppi. Joskus toki voi syntyä mielenkiintoisiakin keskusteluja siitä, mitkä syyt vaikuttavat itse kunkin valintojen taustalla mutta se vaatii avarakatseisuutta ja toimivaa tilannetajua. Tivaajien ja utelijoiden kanssa ei kannata varsinaisesti keskustella vaan kommunikoida mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.

Ehkä tuossa on se ongelma, että on joutunut lapsuudessa selittelemään asioita hyvinkin tarkasti. Tähän on voinut liittyä myös liiallista utelemista. Voi viedä aikaa, että löytää sen lyhyen selkeän tavan puhua asioista.

Itsellä ei ole minkään sortin traumaa, enkä koe häpeää selittelyistäni.

Miksi sitten selittelen ja perustelen? Siksi että nykyihmiset tuntuvat olevan nykyään niin kertakaikkisen tyhmiä etteivät ymmärrä asioita ilman että se hierotaan niiden naamaan.

Sitten kun tarpeeksi monta kertaa joudut kokemaan esim. että "aha, hän ymmärsi minut väärin ja teki jonkin asian väärin tämän takia, olisi varmaan pitänyt perustella se asia sille." - niin kyllähän se pitkässä juoksussa ja toiston kera alkaa vatutttaa.  

Sitten ihmetellään, laadidaa, mites tässä nyt näin pääsi käymään. Ja minä siihen että: minähän sanoin.

Tässä syntyy sellainen "selittelynkierre".. ;(