Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan löytänyt helppoa parisuhdetta?
04.12.2021 |
On selvää, että parisuhde vaatii väistämättä kompromisseja/joustamista/työtä vs. sinkkuelämä. Mutta onko tähän sääntöön poikkeusta, kokeekohan kukaan ettei ole joutunut erityisemmin tekemään mitään joustoja eläessään vakavassa suhteessa? Siis alkuhuumankaan jälkeen. Siis että on vaan löytänyt niin sopivan puolison ja suhteen, missä kaikki vaan menee omalla painollaan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko seksisuhde helpoksi parisuhteeksi? Itse en halua ketään asumaan talooni, mutta kyllä täällä käy yksi mies säännöllisesti "kylässä".
Hyvä juttu! Mutta tosiaan nimenomaan en tarkoittanut seksisuhteita ja kevytsuhteita ollenkaan. Ne ovat minulle ihan eri asia! Ajan takaa ajatusta/haavetta "sen oikean", "elämän miehen", jopa sielunkumppanin löytämisestä. Kenen kanssa sitten haluaisi jakaa koko elämänsä ja tietenkin asuakin yhdessä.
Ap
Tottakai ihminen voi löytää sielunkumppanin. Vastaako se sielunkumppanikaan täydellisesti niitä toiveita joita itsellä on parisuhteesta onkin sitten toinen asia. Eniten parisuhteessa mielestäni joutuu tekemään "työtä" itsensä kanssa ei niinkään siksi että se toinen ei vastaa täydellusesti niitä omia mielikuvia ihanne puolisosta.
Ihmistä johon ei tarvitse tutustua ja olle ei tarvitse omia toiveitaan paljastaa vaan hän ne tietää kuin itsestään ei ole. Tutustumista, omien ajatusten tarkastelua ja niiden kertomista puolin ja toisin parisuhde vaatii aina. Samalla ne omat ajatukset joutuu alttiiksi sille tarkastelulle onko ne ajatukset ihan ok vai onko niissä jotain muutettavaa.
Ihmistä jota ei haluaisi muuttaa tuskin löytyy. Samalla se toisen muuttaminen on täysi mahdottomuus. Jos parisuhdetta haluaa muuttaa on muutettava itseään. Toisaalta taas joskus joutuu miettimään muuttaako itseään vaan luopuuko parisuhteesta.
Ok. En tarkoittanut tuollaista sielunkumppania ja uskon että voi löytää ihmisen kenen kanssa suhdetta ei koe noin stressaavaksi ja kenenkään ei tarvitse ihmeemmin muuttaa itseään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko seksisuhde helpoksi parisuhteeksi? Itse en halua ketään asumaan talooni, mutta kyllä täällä käy yksi mies säännöllisesti "kylässä".
Hyvä juttu! Mutta tosiaan nimenomaan en tarkoittanut seksisuhteita ja kevytsuhteita ollenkaan. Ne ovat minulle ihan eri asia! Ajan takaa ajatusta/haavetta "sen oikean", "elämän miehen", jopa sielunkumppanin löytämisestä. Kenen kanssa sitten haluaisi jakaa koko elämänsä ja tietenkin asuakin yhdessä.
Ap
Tottakai ihminen voi löytää sielunkumppanin. Vastaako se sielunkumppanikaan täydellisesti niitä toiveita joita itsellä on parisuhteesta onkin sitten toinen asia. Eniten parisuhteessa mielestäni joutuu tekemään "työtä" itsensä kanssa ei niinkään siksi että se toinen ei vastaa täydellusesti niitä omia mielikuvia ihanne puolisosta.
Ihmistä johon ei tarvitse tutustua ja olle ei tarvitse omia toiveitaan paljastaa vaan hän ne tietää kuin itsestään ei ole. Tutustumista, omien ajatusten tarkastelua ja niiden kertomista puolin ja toisin parisuhde vaatii aina. Samalla ne omat ajatukset joutuu alttiiksi sille tarkastelulle onko ne ajatukset ihan ok vai onko niissä jotain muutettavaa.
Ihmistä jota ei haluaisi muuttaa tuskin löytyy. Samalla se toisen muuttaminen on täysi mahdottomuus. Jos parisuhdetta haluaa muuttaa on muutettava itseään. Toisaalta taas joskus joutuu miettimään muuttaako itseään vaan luopuuko parisuhteesta.Ok. En tarkoittanut tuollaista sielunkumppania ja uskon että voi löytää ihmisen kenen kanssa suhdetta ei koe noin stressaavaksi ja kenenkään ei tarvitse ihmeemmin muuttaa itseään.
Ap
Mä en usko sellaista suhdetta olevan jossa ei missään elämän vaiheessa olisi stressiä. Myös rakastuminen on usein tilanne joka aiheuttaa stressiä elimistölle.
Suhde on mielestäni hyvä kun se enemmän palauttaa kuin vaatii. Parisuhde sinänsä voi olla helppo mutta kyllä jokainen ihmissuhde aiheuttaa tunteita niin niitä toivottuja kuin myös niitä ei toivottuja. Rakkautta, ihastumista, tykkäämistä, pettymystä, surua jne.
Todenpuhuja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut vastaan. Aina miehet ovat mustasukkaisia, urputtaa seksistä ja syömisistä, läncyttää menoista, kuorsaa, vaatii, v1nkuu ja möyhöttää. Ei jaksa, paljon helpompaa olla vaan yksin, saa olla just niinkuin haluaa.
Sellaista se on, kun ihastuu vääriin ominaisuuksiin.
Sanos muuta. Olivat kyllä ennen suhdetta mukavia, huomioivia, huumorintajuisia, rentoja. Hirviö kuoriutuikin sitten suljettujen ovien takana. Ei siis kannata ihastua mukaviin, rentoihin ja huumorintajuisiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että helpon parisuhteen saisi helposti tyytymällä matalatasoisempaan naiseen.
Esim ylipainoiseen tai reilusti vanhempaan tai yksinhuoltajaan.
Toinen asia on sitten se että onko se mielekästä ja voiko hänestä olla romanttisesti kiinnostunut. Helppoa kyllä tulee olemaan.
Homma ei vaan toimi noin, kun lihavilla yms. naisilla on enemmän kysyntää, kun kaikki ATM tavoittelevat heitä, luullen kelpaavansa heille. Näin lihaville naisille tulee illuusio, että heillä on kauheasti kysyntää, ja he eivät kelpuuta näitä miehiä.
Baarissa harva uskaltaa sitä missitason naista lähestyä, mutta niitä "tavallisia" naisia uskalletaan lähestyä. Sama efekti. Kun on kauheasti kysyntää, ollaan ronkeleita.
Olen samaa mieltä tuosta, että jos on liian tunteikasta menoa niin se johtaa väistämättä konflikteihin. Sellainen laimeampi kämppismäinen suhde taas sujuu leppoisammin ja helpommin kun kaikesta voidaan sopia ihmisten lailla, eikä tule mitään KRÄÄÄÄ MIKSI SINÄ ET AJATTELE TUNTEITANI-draamaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi aina toitotetaan, että parisuhde vaatii työtä ja verta hikeä ja kyyneleitä.
Itse olen ollut naimisissa kymmenen vuotta ja riitoja takana 1, jostain parisuhteen alkuajalta, sekin enemmän jotain kiivasta ajatustenvaihtoa lähinnä.
Samat arvot, kaikesta voi jutella, yhdessä on kestetty sairastumiset, väliaikainen työttömyys ja pikkulapsiarki ilman mitään konflikteja. Kaikki on mennyt omalla painollaan ilman mitään kamppailua, ei ole tarvinnut tehdä mitään kompromisseja tai luopua mistään.
En ole sekuntiakaan kaivannut mitään sinkkuaikoja tai entisiä suhteita. Molemmille on itsestäänselvää, että yhdessä mennään, heitti elämä sitten eteen mitä tahansa. Mieheni on ainoa mies, jota elämässäni olen todella rakastanut, tiedän sen nyt, kun katselen taaksepäin vanhoja suhteitani.
Parisuhde voi olla helppo, kun löytää oiken kumppanin ja priorisoi oikeat asiat elämässä. Jos elämä kaatuu johonkin vessanrenkaan asentoon, niin sabotoit itse oman onnesi ja hyvässä lykyssä parisuhteesi.
Kiitos! Tällainen parisuhde, missä voisi kokea ettei kaikki ole vaan tuntemusta vääntämisestä ja työstä tuntuu välillä todella utopistiselta haihattelulta. Ja tuntuu jopa naivilta uskoa, ettei jokainen parisuhde välttämättä ole sitä jatkuvaa mielipiteistä vääntämistä ja kompromisseja hampaat irvessä vähintään kulissien takana!
Minusta parisuhteessa olo on paljon helpompaa kuin sinkkuna. Silloinhan on jo valmiiksi "tiimikaveri" jonka kanssa jakaa hommat, sinkkuna kaikki täytyy hoitaa yksin. Konkreettisesti huomasin tämän kun jouduin jalkamurtuman takia vuodelepoon viime vuonna. Kotona oli joku joka hoisi koiran lenkitykset, imuroinnit, kauppakassit ja muut mihin en itse kykennyt. Ei tarvinnut soitella sukulaisia ja ystäviä läpi ja pyytää apua. Jos jompikumpi unohtaa vaikka avaimet niin toinen jeesaa. Muuttoapu, reissukaveri yms löytyy samasta kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että helpon parisuhteen saisi helposti tyytymällä matalatasoisempaan naiseen.
Esim ylipainoiseen tai reilusti vanhempaan tai yksinhuoltajaan.
Toinen asia on sitten se että onko se mielekästä ja voiko hänestä olla romanttisesti kiinnostunut. Helppoa kyllä tulee olemaan.
Kyllä olet itse todella matalatasoinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt miksi aina toitotetaan, että parisuhde vaatii työtä ja verta hikeä ja kyyneleitä.
Itse olen ollut naimisissa kymmenen vuotta ja riitoja takana 1, jostain parisuhteen alkuajalta, sekin enemmän jotain kiivasta ajatustenvaihtoa lähinnä.
Samat arvot, kaikesta voi jutella, yhdessä on kestetty sairastumiset, väliaikainen työttömyys ja pikkulapsiarki ilman mitään konflikteja. Kaikki on mennyt omalla painollaan ilman mitään kamppailua, ei ole tarvinnut tehdä mitään kompromisseja tai luopua mistään.
En ole sekuntiakaan kaivannut mitään sinkkuaikoja tai entisiä suhteita. Molemmille on itsestäänselvää, että yhdessä mennään, heitti elämä sitten eteen mitä tahansa. Mieheni on ainoa mies, jota elämässäni olen todella rakastanut, tiedän sen nyt, kun katselen taaksepäin vanhoja suhteitani.
Parisuhde voi olla helppo, kun löytää oiken kumppanin ja priorisoi oikeat asiat elämässä. Jos elämä kaatuu johonkin vessanrenkaan asentoon, niin sabotoit itse oman onnesi ja hyvässä lykyssä parisuhteesi.
Kiitos! Tällainen parisuhde, missä voisi kokea ettei kaikki ole vaan tuntemusta vääntämisestä ja työstä tuntuu välillä todella utopistiselta haihattelulta. Ja tuntuu jopa naivilta uskoa, ettei jokainen parisuhde välttämättä ole sitä jatkuvaa mielipiteistä vääntämistä ja kompromisseja hampaat irvessä vähintään kulissien takana!
Miksi parisuhteessa pitäisi vääntää tunteista jatkuvasti? Toisaalta miksi ihminen haluaisi suhteen joka ei aiheuta tunteita ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta parisuhteessa olo on paljon helpompaa kuin sinkkuna. Silloinhan on jo valmiiksi "tiimikaveri" jonka kanssa jakaa hommat, sinkkuna kaikki täytyy hoitaa yksin. Konkreettisesti huomasin tämän kun jouduin jalkamurtuman takia vuodelepoon viime vuonna. Kotona oli joku joka hoisi koiran lenkitykset, imuroinnit, kauppakassit ja muut mihin en itse kykennyt. Ei tarvinnut soitella sukulaisia ja ystäviä läpi ja pyytää apua. Jos jompikumpi unohtaa vaikka avaimet niin toinen jeesaa. Muuttoapu, reissukaveri yms löytyy samasta kodista.
Lienenkö itse sitten niin hyväonninen ja omavarainen, kun en ole osannut kaivata parisuhdekumppania tuollaisiin käyttötarkoituksiin. Minusta on oikeastaan mukavaa kun kaiken saa hoitaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tuosta, että jos on liian tunteikasta menoa niin se johtaa väistämättä konflikteihin. Sellainen laimeampi kämppismäinen suhde taas sujuu leppoisammin ja helpommin kun kaikesta voidaan sopia ihmisten lailla, eikä tule mitään KRÄÄÄÄ MIKSI SINÄ ET AJATTELE TUNTEITANI-draamaaa.
En usko että henkisesti vakailla ja kypsillä ihmisillä vahvat tunteet välttämättä vaativat sen ihmeempiä konflikteja automaattisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tuosta, että jos on liian tunteikasta menoa niin se johtaa väistämättä konflikteihin. Sellainen laimeampi kämppismäinen suhde taas sujuu leppoisammin ja helpommin kun kaikesta voidaan sopia ihmisten lailla, eikä tule mitään KRÄÄÄÄ MIKSI SINÄ ET AJATTELE TUNTEITANI-draamaaa.
Mikä takaa sen ettei kämppissuhteessa tarvitsisi tehdä koskaan kompromisseja?
Voiko astiat vain jättää pöydälle lojumaan vai onko ne aina siivottava heti? Voiko pitää juhlia miten sattuu vaan onko se kämppis huomioitava kun alkaa juhlia suunnitella? Entä kun kämmpiksen likainen hammasharja on wc:ssä kun tulee vieraita? Saako se ärsyttää vai onko se pakko siivota pois?
Minulla on helppo suhde. Perustuu siihen, että molemmat antavat toisen olla juuri sellainen kuin on. Ei ole valtataisteluita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta, jos ei halua seksiä. Tai kykene siihen?
Riippuu aika paljon parisuhteessa olevien persoonallisuudesta ja persoonallisuuksien ym ominaisuuksien yhteensopivuudesta. En usko että kaikille ihmisille helppo parisuhde on edes mahdollinen, omien luonteenpiirteidensä takia. Lukeudun itse tuohon joukkoon. Olen hyvässä parisuhteessa tällä hetkellä, mutta helpoksi sitä ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Voiko löytää aitoa rakkautta ja kumppanuutta, jos ei halua seksiä. Tai kykene siihen?
Totta kai. Etsii vain samanlaisen ihmisen. Niitä on miehissä ja naisissa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu aika paljon parisuhteessa olevien persoonallisuudesta ja persoonallisuuksien ym ominaisuuksien yhteensopivuudesta. En usko että kaikille ihmisille helppo parisuhde on edes mahdollinen, omien luonteenpiirteidensä takia. Lukeudun itse tuohon joukkoon. Olen hyvässä parisuhteessa tällä hetkellä, mutta helpoksi sitä ei kyllä hyvällä tahdollakaan voi kutsua.
Niinpä. Jos on luonteeltaan arvaamaton tai kontrollifriikki, niin mikään suhde ei ole helppo.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin yhdistän vähäiset tunteet helppouteen. Kahden ihmisen yhteen hitsautuminen vaatii aina jonkin verran "vaivaa". Ja elämä heittelee välillä eteen kaikenlaisia asioita, joista voi tulla ongelmia.
Liian vaikeaa ei tietysti pitäisi olla, valtaosan ajasta parisuhteessa pitäisi olla helppoa ja kiva. Omalla kohdalla tiedän, että koska en ole erityisen helppo ihminen, eivät myöskään suhteeni ole olleet pelkkää myötätuulta. Mikäli en oikeasti rakasta ihmistä, kaikki menee oikein sujuvasti, mutta rakkaus tuo kaikenlaista epävarmuutta mukaan.
>> Mikäli en oikeasti rakasta ihmistä, kaikki menee oikein sujuvasti, >>
^ tätä en nyt tajua ollenkaan! Jos tunteita ja rakkautta ei ole oikeasti, sitä vähemmän siedän toiselta mitään "epätäydellisyyttä", eli pikkuasiatkin aiheuttavat kitkaa. Juuri tästä toedänkin, ettei suhteesta lopulta voi tulla mitään. Kun olen todella rakastunut, rakkaus peittää monet, muuten harmittavat asiat, eikä niistä ota pulttia. Tosirakkaus antaa kärsivällisyyttä ja lempeyttä toista kohtaan.
En ole oikeastaan tehnyt mitään kompromisseja, kuten ei puolisokaan. Osaanut olla ja elää niin omaa elämää kuin yhteistäkin elämää. Toki joskus ärsyttää toinen toistaan, mutta riidellään ehkä paristi vuodessa jos silloinkaan. Olemme tiiviisti yhdessä (asuneet noin 7 vuotta), mutta meillä on myös oma elämä. Saa tulla ja mennä ihan kuten sinkkunakin, mutta aina on kiva palata kotiin toisen luokse. Meillä ei ole yhteisiä työpaikkoja, ei yhteisiä kavereita, ei samanlaisia kokemuksia elämästä, mutta tulevaisuus aika vankasti yhteinen ja ehdottomasti yhdessä. Arki rullaa, kuten joku sanoi, ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Ihan kuin se toinen olisi aina siihen kuulunutkin sen arjen jakamaan.
Tottakai ihminen voi löytää sielunkumppanin. Vastaako se sielunkumppanikaan täydellisesti niitä toiveita joita itsellä on parisuhteesta onkin sitten toinen asia. Eniten parisuhteessa mielestäni joutuu tekemään "työtä" itsensä kanssa ei niinkään siksi että se toinen ei vastaa täydellusesti niitä omia mielikuvia ihanne puolisosta.
Ihmistä johon ei tarvitse tutustua ja olle ei tarvitse omia toiveitaan paljastaa vaan hän ne tietää kuin itsestään ei ole. Tutustumista, omien ajatusten tarkastelua ja niiden kertomista puolin ja toisin parisuhde vaatii aina. Samalla ne omat ajatukset joutuu alttiiksi sille tarkastelulle onko ne ajatukset ihan ok vai onko niissä jotain muutettavaa.
Ihmistä jota ei haluaisi muuttaa tuskin löytyy. Samalla se toisen muuttaminen on täysi mahdottomuus. Jos parisuhdetta haluaa muuttaa on muutettava itseään. Toisaalta taas joskus joutuu miettimään muuttaako itseään vaan luopuuko parisuhteesta.