Lue keskustelun säännöt.
Onko ketään, jonka puolisolla olisi vaativa persoonallisuushäiriö?
04.12.2021 |
Eli vertaistukea kaipaan. Puolisolla todettu muutamia vuosia sitten vaativa persoonallisuushäiriö. Miten teillä näyttäytyy arjessa? Oma puolisoni on valtavan tarkka siitä, että jos väittää jotain todeksi: "punatulkku on väriltään sinivihreä" niin ei voi lainkaan myöntää, että näin ei olisi, vaikka hakisin ornitologin paikalle todistamaan.
Jos häviää väittelyn, niin syyttää minua manipuloinnista, vaikka koetan vain kertoa, että punatulkun rinta on punainen.
Viimeinen erä on aina gaslightning eli ei ole koskaan väittänytkään, että lintu olisi sinivihreä. Jos joskus kertoo vääriä faktoja, koskaan ei saisi korjata, ettei joudu tähän gramofonimaisesti toistuvaan riitaan...
Kommentit (14)
Miksi ihmeessä olet päätynyt ihan puolisoiksi asti tuollaisen kanssa? Vaihtamalla ihan varmasti paranee, vielä ei ole liian myöhäistä. Ainoaa elämäänsä ei kannata käyttää toivottomien tapausten korjailuyrityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luoja, miten tuollaista puolisoa voi kestää..järkyttävää. Eihän nuo pers.häiriöt myöskään iän myötä lievity, saattavat vaan pahentua. Lähipiirissä oli aikoinaan vähän samantyyppinen, aikuinen ihminen räjähteli milloin mistäkin, oli aina oikeassa, jos hävisi esim. korttipelissä alkoi tavarat lennellä. Pistin välit poikki, niin kuin suurin osa muistakin kavereistaan vähitellen.
Miksi halaut pilata elämäsi tuollaisen ihmisen kanssa???
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
No, ihan miten tykkäät. Minun korvaani logiikkasi on yhtä hyvä kuin niillä, joiden mies on "ihana aina paitsi kännissä". Pudän suuressa arvossa sitä että puolisoon voi aina luottaa, joten tuollainen todellisuudesta irtaantuminen olisi ihan ehdoton ei.
P.S. Minun tai kenenkään kaverini miehet ei juo, lyö tai ole keskustelukyvyttömiä. Lisäksi eivät ole myöskään persoonallisuushäiriöisiä. En tiedä miksi olet niellyt tuon ajatuksen että mieheen pitää tyytyä jos se ei ryyppää eikä hakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
No, ihan miten tykkäät. Minun korvaani logiikkasi on yhtä hyvä kuin niillä, joiden mies on "ihana aina paitsi kännissä". Pudän suuressa arvossa sitä että puolisoon voi aina luottaa, joten tuollainen todellisuudesta irtaantuminen olisi ihan ehdoton ei.
P.S. Minun tai kenenkään kaverini miehet ei juo, lyö tai ole keskustelukyvyttömiä. Lisäksi eivät ole myöskään persoonallisuushäiriöisiä. En tiedä miksi olet niellyt tuon ajatuksen että mieheen pitää tyytyä jos se ei ryyppää eikä hakkaa.
En ole ap mutta ajattelen, että persoonallisuushäriö on mirlenterveysongelma ja siis sairaus muiden joukossa. Sen kanssa voi pystyä elämään kuten fyysisten vaikeiden sairauksien kanssa. Tai sitten ei. Sen tietää vain kokeilemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
No, ihan miten tykkäät. Minun korvaani logiikkasi on yhtä hyvä kuin niillä, joiden mies on "ihana aina paitsi kännissä". Pudän suuressa arvossa sitä että puolisoon voi aina luottaa, joten tuollainen todellisuudesta irtaantuminen olisi ihan ehdoton ei.
P.S. Minun tai kenenkään kaverini miehet ei juo, lyö tai ole keskustelukyvyttömiä. Lisäksi eivät ole myöskään persoonallisuushäiriöisiä. En tiedä miksi olet niellyt tuon ajatuksen että mieheen pitää tyytyä jos se ei ryyppää eikä hakkaa.
Aina puolisossa on jokin epämiellyttävä asia, jota pitää sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
Luepa tekstisi itse läpi kunnolla ja mieti uudestaan. Juu, Hyvä mies, jos kehut häntä ja hän saa aina olla "oikeassa". Aikamoista henkistä väkivaltaa, ja vaikka ei juo tai lyö, niin onko se sun mielestä jotain ihmeellistä? Ei normaali, naista arvostava mies lyö tietenkään, se on ihan itsestään selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
No, ihan miten tykkäät. Minun korvaani logiikkasi on yhtä hyvä kuin niillä, joiden mies on "ihana aina paitsi kännissä". Pudän suuressa arvossa sitä että puolisoon voi aina luottaa, joten tuollainen todellisuudesta irtaantuminen olisi ihan ehdoton ei.
P.S. Minun tai kenenkään kaverini miehet ei juo, lyö tai ole keskustelukyvyttömiä. Lisäksi eivät ole myöskään persoonallisuushäiriöisiä. En tiedä miksi olet niellyt tuon ajatuksen että mieheen pitää tyytyä jos se ei ryyppää eikä hakkaa.
En ole ap mutta ajattelen, että persoonallisuushäriö on mirlenterveysongelma ja siis sairaus muiden joukossa. Sen kanssa voi pystyä elämään kuten fyysisten vaikeiden sairauksien kanssa. Tai sitten ei. Sen tietää vain kokeilemalla.
Onhan alkoholismikin mielenterveyden ongelma, ei sitä silti yleensä kannata jäädä katselemaan jos ei itsellä ole mitään vastaavaa ongelmaa. Toki nämä on mielipideasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä sitten täällä kyselet vertaistukea kun on niiin ihana ja upea mies????
Tuolla samalla mantralla jaksoin 20v.
Lähde hyvä ihminen.
Kun ei se puoliso susta välitä oikeasti. Olet vain joku kuka mahdollistaa toimivan arjen.
Jos sairastut, hän sua viimiseksi hoitaa eikä muista kuinka olet mahdollistanut hyvän elämän vuosikausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on monella tapaa hyvä kumppani ja jos jaksan kehua, tekee vaikka mitä. Jos yhteiselämän jatkuminen joskus vaatii sitä, että punatulkku on sinivihreä, niin se on kestettävissä? Ei juo, ei lyö, osaa keskustella yms. Jumit tulee näissä, kun pitäisi myöntää, että saattoi erehtyä. Itselleni se ei ole lainkaan vaikeaa eli usein yhdentekevissä riidoissa sanon, että saatan hyvin olla väärässä...
No, ihan miten tykkäät. Minun korvaani logiikkasi on yhtä hyvä kuin niillä, joiden mies on "ihana aina paitsi kännissä". Pudän suuressa arvossa sitä että puolisoon voi aina luottaa, joten tuollainen todellisuudesta irtaantuminen olisi ihan ehdoton ei.
P.S. Minun tai kenenkään kaverini miehet ei juo, lyö tai ole keskustelukyvyttömiä. Lisäksi eivät ole myöskään persoonallisuushäiriöisiä. En tiedä miksi olet niellyt tuon ajatuksen että mieheen pitää tyytyä jos se ei ryyppää eikä hakkaa.
En ole ap mutta ajattelen, että persoonallisuushäriö on mirlenterveysongelma ja siis sairaus muiden joukossa. Sen kanssa voi pystyä elämään kuten fyysisten vaikeiden sairauksien kanssa. Tai sitten ei. Sen tietää vain kokeilemalla.
Onhan alkoholismikin mielenterveyden ongelma, ei sitä silti yleensä kannata jäädä katselemaan jos ei itsellä ole mitään vastaavaa ongelmaa. Toki nämä on mielipideasioita.
Niin, hoitamattomana. Olennaista onkin, saako ap miehesi kognitiivista terapiaa tai olisiko valmis hakeutumaan siihen?
Ongelmaisen lapsuuden kokeneet hakeutuu toistensa kumppaneiksi... Näkyy tällaisista juuri että mies on hyvä jos se ei juo ja lyö. Hyvän lapsuuden eläneille tuo toteamus on sama kuin se että mies on hyvä jos se hengittää. Se ettei juo ja lyö on yhtä vähän perustelu jäädä suhteeseen.
Täällä epävakaan puoliso. Raskasta on, hyvin raskasta.