!! SYYSkeijut KESKIVIIKKOon!!

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=8327213&p=&mpage=1&tmode=…



-piias-

Eilinen meni taas nettipimennossa. Mikä rrkele tässäkin on ku joka toinen päivä toimii ja sitten taas ei!?



Täällä on kanssa pinna niin kireellä ku vaan olla voi. (kuten huomasin monella olleen eilen) Ukko huitelee neljättä päivää jossain hevon kuusessa. On se yöks tullu kotio, mut ei siitä mitään iloa illalla enää oo.



Tyttö on herännyt parina aamuna jo 6.30. Ja minähän olen sitten koko päivän kuin " päivänsäde" , huonosti nukutun, liian lyhyen yön jälkeen!!

Ensin ei meinaa uni tulla lainkaan sitten pakollisten vessareissujen (2kpl/yö) lisäksi herään pari-kolme kertaa kun pitää kylkeä vaihtaa. Siitä eio meinaa tulla yhtään mitään, alapäätä kivistää jos hievahtaakaan ja vatsalihakset yrittää sanoa itsensä irti.



Jos nää yöt tämmösinä jatkuu, niin vaadin kyllä käynnistystä kunhan se 40 tulee täyteen. Eihän musta oo vauvan hoitajaks jos näin huonosti nukun vielä viikkotolkulla.



Eilen pesin pari mattoakin jos ois auttanu, mut ei niin ei. Ei tunnu mistään olevan hyötyä. No sitä yhtä ei oo kokeiltu kun tuntuu toi alapää olevan hellänä. Jos ei huomisessa lääkärissä selviä jotain tapahtuneen viikon aikana niin kai se on viimestäkin s:ää kokeiltava vaikkei kyllä yhtään huvittais.



Olipahan taas valitusta kerrakseen.

Jos ois muilla parempi päivä tänään!



-kirsikka 38+6-

Tänä aamuna meillä nukuttiin harvinaisen kauan. Poika heräsi klo 7.15 ja tyttö vasta klo 8! Todella ennen kuulumatonta, että neiti nukkui noin kauan. Mieskin lähti vasta äsken töihin.



Eilinen lenkkeily ei antanut aihetta yhteenkään suppariin, kai. Muuten kyllä illan jomotti ja vihloi alakertaa. Yöjuoksut tulleet taas kuvioon ja sekös tympii. Yöllä vielä, kun heräsin pissihätään, en päässyt kääntymään ympäri! Maha tuntui niin raskaalta ja rakkoon vihloi, jotenkin nurinkurisesti sai kammeta ittensä ylös, kun sängyn keskustaa päin nukuin.. Aih!



Pitäs koputtaa puuta, mut nyt on jo toinen aamu, kun lapset leikkivät aamupalan jälkeen suht nätisti. Viime viikot olleet yhtä juoksua ja kiusaa heti silmät aukastua :( Jospa tää tästä joskus?



Hampaiden pesulle! -piias- rv 40+2

Viis päivää jo yli la:n eikä missään tunnu miltään, ellei lasketa jatkuvaa selkäjuilintaa ja vauvan kipeitä potkuja! Uhkaavasti pinna kiristyy ja levottomuus kasvaa.. Onneksi sentään viime yön sai nukuttua suht hyvin.



VOLFRAMI: Pidä vaan pääsi jos haluat olla rauhassa perheen kesken heti synnytyksen jälkeen! Kyllä anopin pitää ymmärtää jos synnytyksen jälkeen ei jaksa vieraita nurkissa, vaikka tietysti sen ymmärtää että anoppi haluaa nähdä lapsenlapsen mahd. pian. Keksikää vaikka joku kompromissi; jos vaikka anoppi majoittuisi jossain muualla kuin teillä, mutta pääsisi kuitenkin ihastelemaan tulokasta lyhyempien vierailujen merkeissä..



Itseäni stressaa vähän se, että hirveän moni sukulainen ja ystävä on tunkemassa heti sairaalaan katsomaan vauvaa, vaikka olen yrittänyt sanoa, että katsotaan sitten mikä on mun vointi, että ehkä mieluummin tulisivat sitten kotiin ihastelemaan kun ollaan asetuttu. Meidän vanhemmat ja sisarukset on tietty eri juttu. Voihan sekin olla, että olisi mukavaa saada vieraita heti sairaalaan jos kaikki menee hyvin ja suht nopeasti, mutta kun ei sitä tiedä..



-Kärsimätön Kerion

Volframi: Tuo anoppi juttu..voi tsiisus sentään!!! Mä en kestäisi ajatusta, että anoppi tulisi tänne meitin kanssa heti vauvan ensimmäisenä viikkona....



just kun meilläkin sama homma, että ensimmäinen on tulossa ja paljon on asioita opeteltavana ja ihan mukavaa olla kolmisin, kun mies pitää ainakin viikon isyysloman heti kärkeen(ei oikeen voi pitempään pitää, kun vasta vaihtoi uuteen työpaikkaan ja on koeaika päällä ja lisäksi menettää niin paljon palkastaan..)



Mutta toisaaltahan sen ymmärtää, että anopit ja nuo omatkin äidit hössöttää niin pirusti, ovat vaan huolissaan/haluuvat auttaa ja olla mukana näinkin ihanassa asiassa, mutta silti mun mielestä se sunkin anoppisi voisi hyvin tulla vasta sitten viikon/parin päästä katsomaan vauvaa? eiks niin?



juu tosiaan eilinen lenkkeily ei tuonut mitään supistustakaan mulle mukanaan...sniif!:(



Mulla on tänään neuvola klo.11.00, joten palailen astioille sen jälkeen, jos sieltä nyt ylipäänsä saan mitään uutta tietoutta..tuskimpa, muuta kun verenpaineista....



Parempaa tätä päivää kaikille! :)) ja niitä lähtötilanteita ja vauvauutisia tietenkin taas kaipaillaan!



Manta ja onni 37+5

Hui! Kylläpä vilutti aamulla, kun mies ja poika lähtivät ja minä kuikin heille vielä mukavan päivän -toivotuksia oven raosta. Hrr... Mittari näytti jotakin +5 astetta.



HERMOT MENEE: Mulla on toistaiseksi ihmeen hyvin hermot pitäneet, vaikka joka päivä toivon, että se lähtö tulisi. Mutta hyvin vähän (hieman omaksi ihmeeksenikin) olen miehelle ja esikoiselle äksyillyt.



Mutta tähän omaan olotilaan meneekin sitten hermo ihan koko ajan. Meinaan, kun selkää särkee nyt koko ajan. Tuolta oikealta lapaluun alta joku vääntää puukolla, AUTS! Sitten kun vielä sitä menkkajomotusta on myös alaselässä, niin olepa siinä sitten. Mikään asento ei tunnu hyvältä, ei istuminen, pitkällään oleminen, seisominen, ei mikään.



Menkkajomotusta on myös alamasussa nyt ihan koko ajan. Aamuyöstä supistelikin jonkin verran ja nyt aamun mittaan on tuntunut jotenkin polttavalta lantion seudulla. Enteilisköhän kenties jotakin... No, ei se kuitenkaan, kunhan vaan huijailee.



Mulla olisi tänään puolen päivän aikaan kampaaja. Käyn ottamassa hieman väriä ja leikkausta. Ihana mennä hemmottelemaan itseään. :)Onpahan taas hetken tukkakin freesimpi. Toivotaan, että se vauva sitten älyäsi syntyä, kun kaikki on valmista sen suhteen. Ei tarvitse enää minnekään hötkyillä, mitään ihmeempiä menoja ei ole sovittuna tuon parturin jälkeen. Sanoinkin miehelle aamulla, että nytpä se tietysti päättää alkaa syntymään (kun masua kivistää), kun mulla on jotakin sovittua menoa. :)



Jep, mutta edelleenkin supistusrikasta päivää kaikille ja voimia kaiken hermojen menetyksen keskellä!



T: Anmari rv 38+4

Huomenta kaikille!



Eilen illalla kuuden aikaan alkoi tätä keijua supistelemaan kovasti, muttei säännöllisesti. Niitä tuli pitkin iltaa, lyhin väli oli kolme minuuttia. Ajattelin, että nyt päästään tositoimiin. Yöllä heräsin vähän väliä napakoihin suppareihin, mutta kun kävin pissillä, supistukset menettivät selkeästi tehoaan. Puolen seitsämän aikaan nousin taas supistuksen jälkeen sängystä, kun tuli samalla ison hädän tunne, säikähdin ihan, että nytkö tää tulee. Mut ei sieltä tullut lasta eikä sitä toistakaan ja siihenpä ne loppuivat ne supistuksetkin. Nyt en oo sitten bongannut ainuttakaan aamulla. :( Voi rähmä!



Kakkosta kun odottelin syntyväksi, niin joka yö kaksi viikkoa valvoin ja kellotin supistuksia ja aina ne aamulla loppuivat. Ei jaksaisi taas sitä samaa rumbaa! Väsyttää jo ihan tarpeeksi muutenkin.



Taidanpa kokeilla tänään lenkkejä ja S:iä oikein niinku kuuriluontoisesti, jos ne vaikka nyt sitten saisivat jotakin aikaiseksi.



Parempaa päivää muille keijuille!



Niina ja pyöriäinen rv 39+5

Ensiksi onnittelut kaikille tähän mennessä nyyttinsä lunastaneille keijuille, ja paljon hermoja meille edelleen toimitusta odottaville! Niitä hermoja tässä tarvitaankin...



Täällä sitä pallotellaan edelleen yhdessä läjässä. Laskettuaika oli ja meni, ja olenkin alkanut menettämään toivoani sen suhteen, että tämä lapsi tuolta masusta omin avuin ulos tulisi.



Eilen oli viimenen neuvolakäynti, seuraava sitten joskus kun vauvan kanssa ollaan kotiuduttu. Eilinen käynti meni mun puolelta pelkäks itkuks, niin paha oli olla. Itkettihän tuo muutenkin koko päivän. Terkkari vakuutteli ymmärtävänsä, kehuikin miten reipas olen jaksanut olla koko tämän odotuksen ajan vaikka monenmoista on sattunut. Tuntuuhan se itsestäkin koomiselta että ensin jännätään muutama viikko sitä, syntyykö lapsukainen etuajassa, ja vannotellaan mulle ettei tarvii ainakaan pelätä että tämä yli lasketun ajan menisi, sen verran kypsät paikat on ollu jo viikkojen ajan. Muutoin tuo neuvolakäynti meni ok, verenpaineet oli yllätys,yllätys vähän koholla, ja sf-mitta huimat 38cm!



Noh yli lasketun ajanhan se meni, paikat edelleenkin hyvin kypsät (ainakin yläpäässä:) ), mutta synnytys ei vaan lähde käyntiin. Ne supparitkin jotka sain kokea jo aiemmin ovat kadonneet. Viikkoon en ole tuntenut supistuksen supistusta! Täytyy sanoa että kauaa en tätä tilannetta enää jaksa. Meillä muuttoruljanssikin alkanut, tavarat ovat nyt sikin sokin uuden ja vanhan kodin välillä. Vain vauvan tavarat on asetettu tänne vanhaan kotiin paikoilleen. Muutoin kaikki on enemmän tai vähemmän pakattuna tai hujan hajan.



Huomenna olisi sitten se yliaikaiskontrolli. Terkkari antoi ohjeeks vaan sen, että käytän oikeuksiani äitinä hyväksi ja sanon mitä haluan, ja etten enää odottamista jaksa. Sekä fyysisesti että psyykkisesti nää viimeset viikot on ollu jotain kauhiaa, mitään ei ole voinut suunnitella, kun ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja milloin. Mutta huomenna kahlitsen itseni äippäpolin sänkyyn vaikka kiinni, mutta kotiin en enää aio tulla! Aikomus mulla jäädä synnyttämään siis ainakin on kova, mutta katsotaan nyt päästäänkö yhteisymmärrykseen vai vieläkö tämä kidutus jatkuu...



Nyt ruuanlaittoon!



-F- rv. 41+2

Mulla oli kans eilen viimenen neuvolakäynti, kaikki oli ihan ok. Terkkari ihmetteli suureen ääneen ku mulla on kuulemma todella hyvät sokeriarvot ja että miks ihmees mulle on annettu insuliini, todennäkösesti lääkäri halus olla vaan vittumainen. No ei siitä insuliinista haittaakaa oo. Kyllä nauratti ku koko helvetin kesän kuuntelin sitä " ootpas sä iso, saat ainaki 5-kilosen, Syyskuus vasta laskettu aika ja nyt jo noin iso" jankutusta ja nyt terkkari eilen sano ettei musta vois ikinä uskoo että oon ihan viimesilläni ku mulla on niin pieni ja sulonen maha!! Sf-mitta tais olla 34 ja painoo oli tullu hurjat 100 g.



Mä oon nyt tiukasti pysytelly kotona, en jaksa vaan enää mennä mihinkää. Muuten vois käydä vähä lenkilläki mutta hiiretki kävelee nopeemmin ku mä. Enkä mä halua kaupas kuunnella sitä jokojoko paasausta. Kyllä, puolueeni on perusnegatiiviset. =)



Mua kans on ärsyttäny kavereitten kommentit " mä tuun sit heti kattoon sua sairaalaan" , mä en oikeen jaksa uskoo siihen että huvittaa kattella kenenkää naamaa muuta kun niitten pakollisten. Enkä mä sitäkää pidä vaihtoehtona että kun kotia pääsee niin ovikello soi taukoomatta. Täytyy vaan sanoo suoraan että sori nyt ei kyllä jaksa.



Mulla on näitä tuskin kauheen avaavia vatta-kovana-jes-nyt-supistaa-äkkiä-paskalle supistuksia. Hohhoijaa, niihin on mahtava herätä neljän aikaan yöllä.



Mistähän sitä viä keksis valittaa?!



Mua huolestuttaa kerttu...



Pirkko ei kuulemma oo viä laskeutunu, no mikä ihme se ny on?! Ehkä jo jouluna. Sydänäänet kuulu nyt kuitenki eri puolelta ku yleensä mikä terkan mielestä tarkottaa sitä että se yrittää löytää sitä paikkaa. hmm..Positiivista.



No mä säästän jotain valitusta isännällekki.



Miisa84 & Pirkko, rv 38+6

Jospa muutaman rivin kirjoittelisin, kun tuo esikoinen kerrankin malttaa tuolla leikkiä yksinään :D



Täälläkään ei mitään uutta... eipä ole viime vuorokauden aikana tainnut olla kuin kaksi supistusta ja nekin täysin kivuttomia. No, iltapäivällä on sitten neuvola... saa edes jotain tietoa siitä, missä mennään (tai lähinnä sen, että olisiko tämä puuhis laskeutunut jo).



Tämän viikon aikana mulla yöt on menneet melko rikkonaisiksi. Vessaan saa nousta vähintään kerran yössä ja kylkeä joutuu kääntämään monta kertaa... Pitäisi varmaan mennä illalla ajoissa nukkumaan, mutta kun ei malta... olen siis jäänyt koukkuun bb:n :D Onneksi esikoinen herää aamulla vasta puoli kasin jälkeen...



Vähän tekee mieleni kommentoida noita vierailu-juttuja. Meillä ei onneksi synnärille saa tulla kuin isä ja isovanhemmat katsomaan vauvaa! Eli ei tarvitse ketään itsen kieltää, kun käytäntö on tämä...

Kun esikoinen syntyi, sanoin kaikille suoraan etten juuri nyt jaksa vieraita kotiimme! Ensimmäisen viikon rauhoitin ihan meille itsellemme... jos siitä joku loukkaantui, enpä voi mitään... Esikoinen taisi olla 6vrk vanha, kun meidän molempien sisarukset ja vanhemmat tuli käymään.

Sanokaa vieraille ihan suoraan, että joskus vähän myöhemmin! Kyllä ihmisten luulisi ymmärtävän...



Nyt taidan lähteä hakemaan toisen kupillisen kahvia! Palaillaan taas...



Escada+puuhis 38+1

harvakseltaan luen ja vielä harvemmin ryhdyn kirjoittamaan, hieman pihalla oleva fiilis kaiken suhteen.



mennyt ihan ok, viikko sitten oli ekan kerran kova polte koko alaselässä, mutta se meni yön myötä ohi. vasta tänä aamuna oli samanlaista kipua uusiksi. viikon aikana supistuksia koko ajan enempi, mutta ei kivuliaita. aamuöinen selkä- ja vatsajomotus oli aamupäivästä poissa. joten maha on kuin kivi melkein koko ajan, mutta ei mitään merkkejä tositoimista.



kaveri lähti yöllä synnyttämään, ihana jännitys sen puolesta! :)



en oo varmaan tajunnu mistään limatulpista mitään, tulee valkovuotoa kuitenkin aika paljon ja en aina kyttää mitä sieltä tulee, välillä on ihan vettä ja välillä paksua, mutta ehkä ihan hyvä etten vahtaa liikaa kun ei se kuitenkaan tule ennenkuin on tullakseen.



olo on aika kärsimätön välillä, haluaa vain että päivät menis nopeasti ja pääsis nukkumaan... huomenna ajattelin mennä ostamaan kantoliinan vauvalle, sen voisi ehkä ottaa sairaalaankin ja siellä jo kokeilla miten sen kanssa pelataan. ehkä joku hoitaja osaisi auttaa siinä, itse en ole kertaakaan kokeillut sellaista.



mullakin muutama kaveri halunnut tulla heti osastolle käymään, luulenpa että kieltäydyn kun kaikki on kuitenkin vielä ihan räjähtänyttä silloin ja pää sekaisin. tai kai sitä saa tulla, mutta kun se 1 1/2 tunnin vierailuaika olisi ihan kiva pyhittää omille vanhemmille ja perheelle, niin voi olla että ei jaksa ketään kavereita edes ajatella... no, en tiedä. minusta olisi kivointa, jos ihmiset älyäisivät, että kylään voi tulla vaikka sitten kun on muutama päivä oltu kotona ja (jos) kaikki sujuu ja on ok. katsotaan miten käy.



voimia kaikille joilla on mennyt jo la:n ylikin, mulla vielä liki viikko siihen mutta ei kyllä haittaisi yhtään jos syntyisi.. sanoin tulevalle isälle, että ellei viikon päästä ole vauva tullut niin sitten aletaan saunoa joka päivä..



rv 39+1

Tulipas taas nukuttua... Mä oon 3 viimeistä yötä nukkunut lähes kellon ympäri! Mitä nyt heräilen sängyssä tämän tästä, supistus tulee joka kerta kun käännän kylkeäni.



Eilen illalla oltiin miehen kanssa vielä parin kilometrin mittaisella iltakävelyllä ja se sai ensinnäkin Untamon liikuskelemaan masussa ihan mukavasti ja toiseksi mulla oli yöllä jo pari kipeääkin supistusta, ajattelin, että no nytkö tää alkaa, mutta pah, aamua kohti laimenivat ja nyt ei mitään! Tosin en kelloon katsonutkaan, millä välein niitä tuli. Ehkä olen nukkunut parikin tuntia niiden välissä.



Meidän isovanhemmat ja melkein kaikki muutkin sukulaiset ovat 400 km:n päässä. Kukaan ei ole vielä ilmoittanut, koska ja miten he aikovat vauvaa tulla katsomaan. Sairaalassa on klo 17-19 vierailuaika, sinne saa nyt ehkä tulla ja kotiinkin käymään, mutta yövieraaksi en kyllä aio ketään huolia! Miehen kanssa tästä ei muuten ole vielä puhuttukaan. Täytyypä mainita...



Tämmöisiä tarinoita keskiviikkona. Huomenna olis mulla vimppa neuvola, siitä eteenpäin pitääkin sitten mennä Kättärille yliaikakontrolliin. Mitähän siellä ekalla kerralla tehdään, jos ei heti aleta käynnistellä?



Terkuin

Rizzu & Untamo rv 40+4

Mulla tuli muutamia kivuliaita supistuksia aamulla kolmen ja viiden välillä. Ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että täytyyköhän tässä kohta alkaa katsomaan kelloa. No kävin veskissä ja kun palasin nukkumaan niin siihen lopahti supistukset. Nyt aamupäivästä tuli muutama, mutta viimeseen tuntiin ei ainuttakaan. Eli se siitä sitten. No positiivista että edes pientä lupausta, kun välillä mulla jo supistukset katosi jonnekkin ihan kokonaan. Mä niin toivoisin että tämä lähtisi tulemaan ihan itsekseen ettei tarvitsisi alkaa käynnistelemään. Mutta aion kyllä yliaikaiskontrollissa valittaa, sillä eilen otti kyllä hermoon taas tosi paljon tämä tilanne. Varsinkin kun en meinannut millään saada vauvaa liikkeelle. Aloin jo olla aika paniikissa, mutta onneksi sitten tuli sen verran muljahduksia että se kymmenen liikettä tuli täyteen.



Noista vierailuista. Toisaalta olisi helppoa jos kaikki kävisi sairaalassa niin saisi olla rauhassa kotona, mutta mulla on ainakin tällä hetkellä sellanen fiilis et en halua ketään sairaalaan mutten heti aluksi kotiinkaan. Luulempa että ilmoitammekin vain aluksi ihan lähimmille asiasta. Viimeksi kun ilmoitettiin asiasta ja pyydettiin että vasta seuraavana päivänä tultaisiin katsomaan niin eikö yksi pyyhältänyt paikalle siitä huolimatta.



Mutta pitäisköhän lähtee ulkoilemaan kun aurinko paistaa.



rv 41+2

04.09. (40+1) klo 19.04 mitoin 3570g ja 52cm.



Vesiä alkoi lorahteleen 02.30, mutten uskonut sen olevan lapsivettä, vaan jotain vetistä valkovuotoa. Aamuksi oli aika äitipolille ja siellä lääkäri teki Prom-testin, jonka mukaan kyseessä todellakin oli lapsivesi. Ultrassa painoarvioksi saatiin 3700g. Siitä sitten vaan saliin ja käyrille, supistuksia ei liiemmin tullut ja joskus 14 jälkeen laitettiinkin oksitosiini-tippaan. 16 aikaan alkoi tulemaan tosi ilkeitä ja sain jossain vaiheessa pc-puudutteen, josta olikin apua hetkeksi.



Joskus viiden-kuuden maissa alkoi sitten ponnistuttaan, mutta siihen sitten tyssäsikin se touhu. Puolen tunnin ponnistelujen jälkeen sanoin, ettei siellä oo kaikki kunnossa, kun esikoinenkin tuli jo 28 min ponnistamisen jälkeen. Ehdotin ite sectiota. Eiku jatkamaan ponnistamista ja tunnin turhan työn jälkeen haettiin lääkäriä, joka totesi, ettei vauva ponnistuksen aikana liiku ja ultrattiin taas ja huomattiin, että on napanuora kaulan ympärillä, virtaukset loppuu ponnistamisen aikana ja sydänäänet heikkenee. Ja kiireelliseen sectioon.



Tyttöä näytettiin mulle, mahtava tukka sillä oli ja sitten sitä jo kiikutettiin isille. Mulla alkoi kamala tärinä ja pääsin vasta 22 aikaan osastolle, jossa yksi hermoraunio isukki oli huolesta sairaana, kun ei ollut kuullut musta mitään kolmeen tuntiin.



Haavaa särki ekana yönä aivan tolkuttomasti ja naapurissa oli vauva vierihoidossa, joka itki varmaan tunnin välein. Yhteen mennessä en ollut kunnolla nukkunut, pyytänyt vaan lisää särkylääkkeitä. Lopulta pyysin nukahtamislääkkeen ja korvatulpat ja niiden avulla päästiin aamuun asti. Sitten se tuskaisin vaihe vasta alkoikin, kun piti koittaa vauvaa rinnalle saada ja kääntyillä.. + vessaan mennä, huhhuh! Mutta ylösnouseminen kyllä jossakin määrin auttoi. Kotiuduin 3 päivän kuluttua, nyt on jo tikitkin poistettu ja pystyy hyvin liikkumaan.



Olihan kokemus, mutta pääasia että kaikki on nyt hyvin.



Tsemppiä kaikille odottaville Keijuille, kyllä se kohta helpottaa!!!



:) Kyllikki & Manta

Milloinkohan sitä pääsee täällä oman tarinansa kertomaan?! Tää nirppu taitaa tykätä yksiöstään eikä halua millään luopua siitä. No hiljaa hyvä tulee, vai miten se nyt menikään...?



Niina ja pyöriäinen rv 39+5

Nukuin taas huonosti, oli menkkamaisia tuntemuksia alavatsalla koko yön...



KYLLIKILLE onnittelut tytöstä! Harmillista, että ponnistusvaihe meni sitten noin pieleen ja jouduit vielä ihan loppuvaiheesse sektioon. Onneksi kuitenkin vauvalla kaikki kunnossa!



Vieraista synnytyksen jälkeen: esikoisesta aika moni kaveri halusi tulla jo sairaalaan katsomaan vauvaa ja annoin luvan, koska ajattelin että helpompi siellä kuin kestitä heitä sitten kotona vasta synnyttäneenä. Loppujen lopuksi olinkin aika väsynyt ja ärsytti kun vieraita ramppasi, olisin mieluusti ne illan lyhyet vierasajat ollut miehen kanssa (joka oli päivät töissä). Toisesta ilmoitimme ystäville ja kaukaisemmille sukulaisille vauvan syntymästä vasta kun olimme kotiutuneet, molempien vanhemmat&sisarukset tottakai sai tiedon aikaisemmin ja kävivät sitten laitoksella katsomassa vauvaa, mikä oli ihan mukavaa.



Kotiin en välttämättä haluaisi ketään ihan ekana viikkona kauemmaksi aikaa, ihan ok jos anoppi tai äitini _piipahtaa_ kylässä kun asuvat tässä lähellä mutta majoittamaan en ketään alkaisin. Ehtii sen vauvan nähdä myöhemminkin ja mielekkäämpäähän se on, kun on itsekin ehtinyt jo hieman synnytyksestä toipua. Ymmärrän siis hyvin sinua Volframi ettei anopin visiitti heti vauvan syntymän jälkeen kiinnosta, kannattaa vielä ilmoitella että jospa hän tulisi vasta myöhemmin...



RANTSU nyt olen ihan hyvillä mielin, vaikkei lähetettä sinne ultraan tullutkaan, täytyy tosiana luottaa terkkariin että kaikki ok vauvalla. Miehen kanssa pohdittiin pitäisikö vielä käydä yksityisellä ultrassa, mutta se on vaan niin kallista lystiä, kahdesti olen jo tässä raskaudessa yksityisellä käynnytkin...



RIZZU itse olin esikoisesta yliaikaiskontrollissa Jorvissa aikoinaan, silloin otettiin sydänääni- ja supistuskäyrää ens alkuun reilun vartin verran, pissanäyte, verenpaine, paino ja kohdunkorkeus kuten neuvolassakin ja lopuksi ultrattiin vauvaa (napanuoran virtauksia, istukan mahdollista kalkkeutumista, vauvan kokoa ja kohdunsuun tilannetta yms) sekä lääkäri teki alatietutkimuksen hieman " ronskin ottein" vauhdittaakseen synnytystä. Synnytys käynnistyikin sitten seuraavana yönä rv 41+4. Ei ollut tarvetta käynnistellä koska vauva voi hyvin ja istukka oli kuten kuuluukin, seuraava aika oli 2vrk kuluttua jonne en siis ehtinyt ja käynnistystä olisi alettu vasta rv 42+0. Toivotaan, että sullakin alkaisi pian synnytys käynnistyä itsestään ja saat vauvan syliisi!



Vatsa koko ajan ihan tönkkönä eli supistaa, supistaa... yritän saada ajan kulumaan ja ompelin tänään plus aloin kutoa itselleni pörröpipoa. Kohta lasten kanssa vähän kaupoille pyörimään, jospa tää tästä...



Mayella ja Onni 38+0

Kävin tänään neurologian kokeissa ja todettiin myotonia. Sitä kuinka vakavasta on kyse ei tiedetä, enkä saanut oikein mitään muutakaan tietoa. Lihaksissa ei kuitenkaan ollut mitään kovin vakavaa lääkärin mielestä. Etsiskelin juuri täällä netissä tietoa sairaudestani ja myotoniaa on kahdenlaista, lievempi muoto joka ei kehity ainoastaan oireilee ja toinen pahempi muoto joka etenee ja voi vammauttaa pahasti, lihakset voivat pikkuhiljaa surkastua. Voi vee että on huono olo ja itkettää!!! Lapsetkin pitäisi kohta hakea päiväkodista, en tiä kuinka jaksan... TOIVON vain että olisi tuo lievempi muoto! Ja lisäksi on periytyvää, toisilla piilevästi toisilla se puhkeaa, kuten nyt minulla.

Toivottavasti lapsilla se ei ainakaan koskaan puhkea, jos nyt sitten on perityvää.



Siis kertakaikkiaan kamala olo.





Parin tunnin päästä olisi neuvola, piristävää kuulla vauvan sydänäänet =D tosin nyt alkoi vielä supistelemaan ilkeästi sen sähkötestin jälkeen!!! voikohan se käynnistää synnytyksen??



Nyt en tällä hetkellä jaksa kuin kieriskellä itsesäälissä, anteeksi, oli kuitenkin pakko purkaa asiaa jonnekkin.



PALJON ONNEA KUITENKIN VAUVAUTUNEILLE!!! =D



*tiitiäinen 39+1*

Yhdes koos edelleen, eikä edelleenkään mitään merkkiä alkavasta synnytyksestä. Toissa yönä jo luulin, että vihdoin pääsis tositoimiin, kun suoli tyhjentyi sen verran tehokkkaasti, selkää juili ja oli menkkamaisia kipuja lähes koko yön. Mut olin sitten jossain vaiheessa nukahtanut, eikä siis sen enempää mitään tapahtunu.



Eilinen olikin sitten ihan mahdoton päivä: äiti ihan väsynyt, eikä esikoisen päikkäreistä tullut mitään parin tunnin nukuttamisen jälkeenkään. Ja illalla oli sit sekä äiti että tyttö kiukkuisia... Viime yö sentään meni suht hyvin ja sain nukuttua kunnon yöunet ja sen kyllä huomaa, että jaksaa paljon paremmin puuhastella. Vaikka kyllä kohta menee hermot, kun päikkärit uhkaa tänäänkin jäädä välistä...



Meillä tuo soittelu alkoi maanantaina. Ja kun en heti vastannu, kaveri tuumas, että hän jo luuli, että ollaan synnyttämässä. Ai niin, eihän mulla ole tässä la:n tienoilla muuta elämää, kun istua puhelin kädessä ja vastata heti kun soi... Kyllä tuon 2-vuotiaan käsienpesun aiheuttamat vesivahingot vessan lattialla täytyy silti korjata, vaikka kuinka olis la mennyt jo. Enkä tälle ko. ihmiselle ole edes kertonut tarkkaa la:ta, koska tiesin jo esikoisen ajalta, että puhelin alkaa soimaan ja tekstareita tulemaan hyvissä ajoin. Eikö ihmiset oikeesti tajua, että ei se la todellakaan ole mikään viimeinen mahdollinen päivä syntyä? Tää kaveri yritti puhelun aikana kysellä rivienvälistä tarkkaa la:ta, mutta vastasin ympäripyöreästi, että syyskuun puolessa välissä Ja monta kertaa sanoi, että ilmoittakaa sitten heti, kun lähtö tulee. Mitä pirua tää ihminen sillä tiedolla tekee, mihin aikaan me sairaalaan lähdetään? Eiköhän se lopputulos ole kaikkein tärkein? Ihan oikeasti en ala kaikkia ihmisiä soittamaan läpi, että nyt mennään. Eiköhän tärkeimmät tässäkin asiassa ole ne kaikkein läheisimmät. Vai pitäiskö kostoksi herättää nää kyselijät keskellä yötä: " Sori, en kai herättänyt? Me lähdettiin nyt sairaalaan" . Ja tunnin päästä soittaa, että olikin väärä hälytys :)



Hyvää kai nuo ihmiset vaan tarkoittaa, mutta alkaa ärsyttää, kun tiesi, että tää jossain vaiheessa alkaa ja vielä muistaa, mitä se oli esikoisen syntymän aikoihin. Itsekin jo odottelee, että pääsis tositoimiin, niin ei tuo muiden ihmisten stressaaminen asiasta ainakaan tilannetta helpota. Mut Jallu syntyy, kun on siihen valmis. Täytyy nyt nauttia näistä viimeisistä hetkistä kahden esikoisen kanssa. Sen oon muuten huomannu, että nää hermoheikoimmat on yleensä itse lapsettomia... Ehkä jo synnyttäneet itsekin tietää, kuinka rasittavaa jatkuva puhelinrumba on...



Sama juttu näissä vierailuissa. Meillä sairaalaan on mun puolesta tervetulleita (riippuen tietenkin mun ja vauvan voinnista) vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset. Muut saa kyllä odottaa, että ollaan ehditty kunnolla kotiutumaan. Ja ihan ensimmäisinä päivinä tuskin lähdetään kovin pitkille reissuille. Tää samainen kaveri, joka maanantaina aiheutti mun hermojen menetyksen, totes " että kai te sitten tuutte heti näyttämään vauvaa, kun on syntynyt" . Juu, tottahan me heti lähdetään ajelemaan 100 kilometriä suuntaansa. No ei todellakaan. Muutenkin stressaa jo etukäteen, kun tietää, että kun lähdetään seuraavan kerran mun vanhemmille tuone reilun 100 kilsan päähän, pitäis juosta näyttämässä vauvaa siellä ja täällä ja tuolla. Teen kyllä niin, että ilmoitan ihmisille, että ollaan silloin porukoilla, tervetuloa sinne, jos vauvan haluavat nähdä.



Jaahas, kai se tarttis vähän siivota, kun kaverin tyttö tulee meille hoitoon (leikkimään siis esikoisen kanssa) illalla. Ihanaa, onpahan tytöllekin seuraa, niin äiti saa vähän levähtää rauhassa.



Jossu ja Jalmari 40+2

Ja täällä myös vielä yhtenä kappaleena.. Eilen kävin vyöhyketerapiassa, ja terapeutti saikin aikaan kunnon supistuksia, mutta nekin hyytyi.. No viikon päästä uudestaan. Toivottavasti ei tarvis mennä.. ois kiva saada vauva sitä ennen kainaloon ja toiseksi en millään viitsis maksaa uudestaan 50 euroa.. Lääkärissäkin kävin eilen, mutta pettymykseksi kohdunsuun tilanne pysynyt samana eli pari senttiä auki ja erittäin pehmeät paikat.. Kaula oli sentään lyhentynyt 2,5 senttiin. Vauvan pää oli erittäin alhaalla. Huolenaihettakin sain sitten kotiinviemisiksi.. vauvan syke oli 180 (yleensä n. 140 luokkaa..) ja tämä kuulemma saattaa olla merkki jostain tulehduksesta. Mullahan tuolta alapäästä on jo pidemmän aikaa lirahdellut jotain, mikä ei pari viikkoa sitten ollut lapsivettä, mutta eipä ole lirahtelut loppuneet.. Nyt siis epätietoisena olen, että mitä housuihin oikein lirahtelee ja jos se on lapsivettä, niin onko siitä/onko siitä ollut vauvalle jotain haittaa.. Sykkeitä nyt seurataan neuvolassa parin päivän välein. Tulehdusarvoja on kuulemma multa turha ottaa, koska kaikilla raskaana olevilla on tulehdusarvot koholla.. Tuo tieto vähän ihmetytti. Ootteko muut kuulleet? Ainakin miehen siskon synntytys käynnistettiin pari viikkoa sitten lapsiveden mentyä, koska sillä oli niin korkeat tulehdusarvot..



Tiitiäiselle tsemppihali. Kyllähän tuommoinen tieto vähäksi aikaa vie jalta alta, mutta elämä jatkuu. Meilläkin tuo 3-vuotiaan esikoisen pääsiäisenä diagnosoitu diabetes tuntui maailmanlopulta alkuun, mutta nyt jo elämä hymyilee. Kaikkeen sitä kai tottuu, vaikkei kaikki aina olis niin mukavaa.



Mä oon ajatellut niin, että kaikki vauvan heti nähdä haluavat voivat tulla sairaalaan katsomaan ja sitten kotona keskitytyään vauvaan pari viikkoa ihan perheen kesken. Ihan vaan noiden isoveljien takia.. Sairaalassa kun ei tarvi miettiä tarjoamisia ja kodin siistimistä yms.



No, joka päivä sitä kuitenkin lähestytään vauvan syntymäpäivää, vaikka kyllä tää odottaminen kyllästyttää... ääh!



Andoliniska 39+4

Missäs se Kerttu oikein luuraa? Myös täällä ollaan mietitty, että onhan hänellä ja vaavilla kaikki varmasti hyvin.. Eiköhän.