Kun dementoitunut vanhus kieltäytyy syömästä - mitä tehdä?
Meillä on tk-osastolla melko pitkälle dementoitunut vanhus, joka kieltäytyy melko usein syömästä. Saattaa mennä vuorokausikin, ettei syö mitään. Sitten jonakin päivänä voi puuroannoksen syödä. Miten tällaiseen tulisi mielestäsi suhtautua? Nenä-mahaletkua? PEG-letkua?
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:57"]
Meillä on tk-osastolla melko pitkälle dementoitunut vanhus, joka kieltäytyy melko usein syömästä. Saattaa mennä vuorokausikin, ettei syö mitään. Sitten jonakin päivänä voi puuroannoksen syödä. Miten tällaiseen tulisi mielestäsi suhtautua? Nenä-mahaletkua? PEG-letkua?
[/quote]
Pieniä ravintotiheitä ruoka-annoksia, "herkkuja" ja juomia usein sellaisessa muodossa, että potilas kykenee niitä nielemään (tarv. soseutus ja sakeutus).
Paras olisi, jos potilas vielä tajuaisi syödä ja juoda itse, mutta potilasta on syötettävä ja juotettava, jos omatoimisesta ruokailusta ei tule enää mitään. Tuntuu kammottavalta, kun vanhus vain pyörittelee päätään eikä enää ymmärrä syömisestä mitään/tunne nälkää ja janoa. Omaiset syyttävät usein hoitajia vanhuksen nälkiinnyttämisestä ja kuivumisesta, vaikka tilanne on tavallaan potilaan oma valinta. "Pakkosyöttäminen ja -juottaminen" taas ei edistä asiaa.
Ei niitä letkuja enää laitella potilaan pois nyhdettäväksi ja tilaa heikentämään. Toisin oli vielä 1980-luvun alkupuolella, kun tk-sairaaloissa oli näissä tapauksissa vielä yleisessä käytössä letkulla varustettu juottopullo (ns. letkupullo) ja jopa nenämahaletku.
Mielestäni on vaikea määritellä, milloin ihminen on pelkän muistisairauden takia saattohoidossa. Ehkä viimevaiheen täysin autettavat ja liikuntakyvyttömät muistisairaat ovat sitten "niitä."
Ainakin kannattaa tutkia, että kyse ei ole hoitamattomista hampaista tai muusta kivusta, jonka tähden ruoka ei maistu tai ei halua mitään suuhunsa.
Jutellaan omaisten kanssa. Pääsääntöisesti Suomessa ajatellaan, että kun dementoitunut vanhus ei enää syö, on aika tullut. Eli ei pakkosyötetä puhumattakaan (PEG)letkuruokinnasta. Kyllä minä ainakin haluaisin, että kun ei ruoka enää maistu, niin annetaan olla maistumatta. Etenevä dementia on tappava sairaus.
Terv lekuri
Ekana tulee mieleen, että pyytäisin puheterapeutin konsultaatiota, jotta saisin selville, millaiset syömisen edellytykset potilaalla on. Ja sitten tietty tsekkaisin, onko kyse kieltäytymisestä vai esim. siitä, että toiminta ei ala itsenäisesti (jos siis ei ole syötettävä). Jos on syötettävä, miettisin, mikä on kieltäytymisen taustalla, onko ruokailutilanteessa esim. jotakin, jota voisi muuttaa? Jos näyttää siltä, että syömisen edellytyksiä on, sitten puheterapeutti miettimään ruoan koostumusta ja ravitsemusterapeutti miettimään ruoan ravintosisältöä
Jos on sairaus pitkällä, alkaa nieleminen tuottaa ongelmaa. Silloin annetaan syödä sen mikä syö ja tarjoyaan helppoa syötävää/juotavaa usein. Ei mitää letkuja enää kuolevalle.
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:08"]Ekana tulee mieleen, että pyytäisin puheterapeutin konsultaatiota, jotta saisin selville, millaiset syömisen edellytykset potilaalla on. Ja sitten tietty tsekkaisin, onko kyse kieltäytymisestä vai esim. siitä, että toiminta ei ala itsenäisesti (jos siis ei ole syötettävä). Jos on syötettävä, miettisin, mikä on kieltäytymisen taustalla, onko ruokailutilanteessa esim. jotakin, jota voisi muuttaa? Jos näyttää siltä, että syömisen edellytyksiä on, sitten puheterapeutti miettimään ruoan koostumusta ja ravitsemusterapeutti miettimään ruoan ravintosisältöä
[/quote]
Niin tai sitten annetaan vaan vanhuksen hiipua arvokkaasti pois tästä maailmasta. Itse en ainakaan halua mitään terapeuttisirkusta ympärilleni pyörimään kun lähtöni aika on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Jutellaan omaisten kanssa. Pääsääntöisesti Suomessa ajatellaan, että kun dementoitunut vanhus ei enää syö, on aika tullut. Eli ei pakkosyötetä puhumattakaan (PEG)letkuruokinnasta. Kyllä minä ainakin haluaisin, että kun ei ruoka enää maistu, niin annetaan olla maistumatta. Etenevä dementia on tappava sairaus.
Terv lekuri
Sinä et ole lekuri eikä AP hoitaja.
On omainen joka toivoo jo aktiivista eutanasiaa. Mutta kun se on laitonta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairaus pitkällä, alkaa nieleminen tuottaa ongelmaa. Silloin annetaan syödä sen mikä syö ja tarjoyaan helppoa syötävää/juotavaa usein. Ei mitää letkuja enää kuolevalle.
Näin juuri. Ei pakkosyöttöä tietenkään vanhukselle jolla vähän aikaa. Elimistö kuihtuu omassa aikataulussaan. Kannattaa antaa sakeutusjauhetta nesteisiin kun ne menevät helpommin alas. Tämä on lopun alkua. Toivomme saa arvokasta ja hyvää hoivaa loppuun saakka.
Ihminen ei kuole koska lakkaa syömästä vaan lakkaa syömästä koska kuolee.
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Miksi minä en yhtään ihmettele sitä, että terveyskeskuksen vuodeosastolla työssä oleva (aloituksesta päätellen) ei saa neuvoa esimiehiltään ja työkavereilta vaan asiallisimmat neuvot tulevat tämän ketjun mammoilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Miksi minä en yhtään ihmettele sitä, että terveyskeskuksen vuodeosastolla työssä oleva (aloituksesta päätellen) ei saa neuvoa esimiehiltään ja työkavereilta vaan asiallisimmat neuvot tulevat tämän ketjun mammoilta?
Neuvot taitaa tulla kyllä auttamattomasti myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Miksi minä en yhtään ihmettele sitä, että terveyskeskuksen vuodeosastolla työssä oleva (aloituksesta päätellen) ei saa neuvoa esimiehiltään ja työkavereilta vaan asiallisimmat neuvot tulevat tämän ketjun mammoilta?
Neuvot taitaa tulla kyllä auttamattomasti myöhässä.
Älä nyt. Ketjun nostajalle, tai hänen omaisilleen dementianeuvot voivat olla hyvinkin tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Miksi minä en yhtään ihmettele sitä, että terveyskeskuksen vuodeosastolla työssä oleva (aloituksesta päätellen) ei saa neuvoa esimiehiltään ja työkavereilta vaan asiallisimmat neuvot tulevat tämän ketjun mammoilta?
Neuvot taitaa tulla kyllä auttamattomasti myöhässä.
Älä nyt. Ketjun nostajalle, tai hänen omaisilleen dementianeuvot voivat olla hyvinkin tarpeen.
Jos kyse on hoitajasta neuvoista ei ole oikein mitään hyötyä. Hoitaja ei päätä laitetaanko PEG vai ei. Joissakin tilanteissa ehkä siitä aloitetaanko nesteytys vai ei, yleisesti sekin tosin on lääkärin päätettävissä. Hoitaja voi lähinnä raportoida lääkärille että dementoitunut ei syö ja lääkäri tekee päätökset miten jatkossa toimitaan.
Ruokahalu loppuu ja viimeisillään olevat vanhukset luonnostaan lopettavat syömistään kun h hetki lähestyy. Ei pakkosyöttöä, ei tippaa. Ei kannata pitkittää ja lisätä kärsimystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Miksi minä en yhtään ihmettele sitä, että terveyskeskuksen vuodeosastolla työssä oleva (aloituksesta päätellen) ei saa neuvoa esimiehiltään ja työkavereilta vaan asiallisimmat neuvot tulevat tämän ketjun mammoilta?
Neuvot taitaa tulla kyllä auttamattomasti myöhässä.
Älä nyt. Ketjun nostajalle, tai hänen omaisilleen dementianeuvot voivat olla hyvinkin tarpeen.
Jos kyse on hoitajasta neuvoista ei ole oikein mitään hyötyä. Hoitaja ei päätä laitetaanko PEG vai ei. Joissakin tilanteissa ehkä siitä aloitetaanko nesteytys vai ei, yleisesti sekin tosin on lääkärin päätettävissä. Hoitaja voi lähinnä raportoida lääkärille että dementoitunut ei syö ja lääkäri tekee päätökset miten jatkossa toimitaan.
Noo... ketju on vuodelta 2015.
Ei ne tk-ruuat maistu terveillekään.
Vierailija kirjoitti:
No täällä varmasti osataan juuri tähän ongelmaan antaa vastaus
Oikein hyvin on näkäjään kyllä osattu. T sh
Tämä tahdonilmaus ehkä kannattaa kirjata ylös, koska syömisen ja nielemisen tutkimus ja turvallisen ja sujuvan ruokailun miettiminen on ihan samalla tavalla rutiinia monissa paikoin kuin lääkäreidenkin tutkimukset. Itse en näe eettisenä riuduttaa potilasta sellaisessa tilanteessa, jossa hänen hyvinvointiaan voitaisiin pienillä keinoilla vielä tukea.