Miksi mies ei kosi

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:15"]

Meitä on erilaisia, ja miettikää ne ketkä uskotte avioliiton jotain parantavan niin mitä se OIKEASTI tuo?

[/quote]

No ap:n tapauksessa se on "suhteen etenemistä" hänelle. Hänen miehelleen se on joko ei mitään tai sitten suhteen etenemistä, johon hän ei ole valmis.

Olen itse ollut tuollaisessa tilanteessa, jossa avokki halusi naimisiin ja minä en. En ollut sinänsä sitä vastaan, mutta en ollut myöskään valmis siihen panostamaan muuten kuin ilmaantumalla paikalle, kun en kokenut siitä saavani mitään. Juhlat, sormukset, vaatteet... brrr.

Mulle avioliitto on se taustaturva, jos jotain sattuu(kuolema/ero). Näen sen siis lähinnä laillisena sinettinä meidän suhteestamme. Tulevaisuudessa myös lasten kannalta on helpompi, kun vanhemmat ovat naimissa juurikin esim. tuon perintäoikeuden perusteella. Meillä ei siis vielä lapsia. Eikä kyllä kihlojakaan, ollaan oltu 4,5 v yhdessä.. Vaikka mies onkin mua 3 vuotta vanhempi, tuntuu että oon näissä suhdeaikatauluissa sen 3 vuotta häntä vanhempi..

Taas turhaakin turhempi ketju. JOs aloitus on tosi, niin vain sinä meistä kaikista ap arvaat parhaiten, miksi mies ei kosi.

Onko laiska vai ei uskalla ottaa pakkien riskiä vai ei miellä avioliittoa tärkeäksi vai pelkää suuria kuluja ja helvetillistä ja ahdistavaa häärumbaa vai on jo toinen nainen kierroksessa vai pelkää seksielämän romahtavan vai pelkää, että pitää alkaa tehdä lapsia vai mitä.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 15:00"]

Olemme puhuneet ja luulin olevamme samoilla linjolla asioista eli ensin tutustumme toisiimme hyvin, katsotaan kuinka se arki rullaa yhdessä ja sitten voi alkaa miettiä sitä avioliittoa. Mies tuntuu kuitenkin yhä olevan siinä "katsotaan nyt, ehkä tulevaisuudessa"- tilassa.

[/quote]

Ehkä mies pitää sinua hyvnä vaihtoehtona, jos ei parempaa tule näköpiiriin?

Mies sairastui vakavasti. Ensimmäiseksi kysyttiin aina, kun soitin tai vierailin sairaalassa, olenko lähiomainen. Helpotti asioiden hoitamista, kun olin vaimo. Mies oli sairaalassa 7 kk. Omaishoitajaksi halusin ja pääsin. Mies nukkui pois. Olin/olen leski ja saan miehen työeläkkeestä puolet.

Minä käskin miehen kosia, kosihan se sitten. Nyt naimisissa 27 vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 14:44"]

Olemme olleet yhdessä noin 5,5v josta saman katon alla 5v. Koen että suhteemme on hyvä ja tasapainoinen, mutta kaipaisin suhteen etenemistä avioliittoon. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että haaveeksi saa jäädä. Tiedän että voisin itsekin kosia, mutta pelkään liikaa pakkeja ja sitä etten voisi sen jälkeen jatkaa suhdetta kun on tullut torjutuksi.

Haluaisin naimisiin koska rakastan miestäni niin paljon, en minkään prinsessapäivän takia. Itseasiassa en edes haluaisi hääjuhlia, vaan intiimin ja romanttisen hetken mieheni kanssa. Tilannetta ei helpota se, että lähipiirissä on kihlauduttu jopa melko lyhyen seurustelun jälkeen.. En olisi ikinä uskonut katkeroituvani näin. Nyt neuvoja mammat!

[/quote]

Eli sinä et kosi koska pelkäät pakkeja mutta miehen pitäisi kosia? Ei sinulla ainakaan moraalia ole. 

On kyllä ollut mielenkiintoista lukea muutama näkökulma, jota en ole edes tullut ajatelleeksi. Kuitenkin itselleni pääasia, että ollaan ylipäätään yhdessä onnellisesti, nyt ja tulevaisuudessa. En missään tapauksessa miestä ala painostaa, sillä olisi varmasti vain huonot seuraukset.

ap

Miehelle pitää antaa vapaus pitää takaovi auki. Silloin voi käydä niin hyvin, että mies pysyykin suhteessa. Mutta jos miehelle panee pallon jalkaan ja sormuksen sormeen, tulee paniikki, että tässä on pakko olla ja sataprosenttisen varmasti mies paniikissa pettää.

Joten olkaa onnellisia yhdessä avoimessa suhteessa. Sitominen ei tuo mitään hyvää.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 16:53"]

Minä käskin miehen kosia, kosihan se sitten. Nyt naimisissa 27 vuotta. 

[/quote]

Jos käskit kosia niin olit aloitteen tekijä, eli kosija.

Ensinnäkin, älä kuuntele ihmisiä, jotka sanovat, ettei nykypäivänä enää saa haluta naimisiin, tai että mekin ollaan oltu 57 vuotta avoliitossa, mitä sinä yhdestä juhlapäivästä haaveilet. Jos sinä haluat naimisiin ja se on sinulle tärkeää, sinulla on täysi oikeus tuntea niin ja olla sitä mieltä. Avioliitto saa olla nykypäivänkin muutakin kuin lakipaperi tai raksi ruudussa - se saa olla rakkauden ilmentymä, sinetti, sopimus, liitto, jolla kruunataan kahden ihmisen romanttinen tarina. Totta kai se on muuta kuin se yksi hääpäivä; ei romanttisinkaan tyyppi luule, että elämä on pelkkää juhlaa. Mutta sitä saa haluta muutenkin kuin lasten sukunimen tai perinnön takia.

Mutta sitten toisekseen - tämä on tätä nykypäivää. Seurustellaan, muutetaan yhteen, jopa hankitaan lapsia, ostetaan talokin, mutta silti jompikumpi osapuoli (usein mies) sanoo, ettei ole "valmis naimisiin". Anteeksi mitä??! Miten voi seurustella ja asua jonkun kanssa vuosikausia, mutta "ei ole varma" tai "ei tunne tarpeeksi hyvin"? Paskapuhetta, sanon minä. Sanokoot sitten rehellisesti, ettei koskaan naimisiin haluakaan (sekin on tietenkin sallittua, mutta sen piilottelu tai jahkailu on ilkeää sitä toista kohtaan, joka haluaa).

Osittain tästä syystä en itse seurustelu "modernisti". En muuta yhteen ennen avioliittoa, enkä harrasta seksiäkään. En näe miestä jonain tavarana tai tuotteena, jota testataan vuosikausia ennen kuin päätetään kelpaako se minulle vai ei. En myöskään usko siihen oikeaan, vaan siihen, että valitsemme toinen toisemme. 1-3 vuodessa selviää aivan taatusti meille kahdelle normaalille ihmiselle onko rakkautta ja potentiaalia avioliittoon, haluammeko alkaa perustaa perhettä ja jakaa loppuelämiämme yhdessä.

Siispä suhteemme tulee edetä jonnekin, joko kohti avioliittoa (ja kyllä, minulle on tärkeää että nimenomaan mies kosii) tai sitten eroamme, koska emme sovi yhteen. Mutta tahdottomina ameeboina elämän läpi kelluminen ("katsotaan nyt", "ehkä myöhemmin", "en tiedä") vuosienkin jälkeen ei olisi minulle vaihtoehto.

Lisätään nyt vielä loppulauseena, että ylläkirjoittamani pätee vain minuun. Jokainen tekee omat valintansa, ja hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 17:14"]

Ensinnäkin, älä kuuntele ihmisiä, jotka sanovat, ettei nykypäivänä enää saa haluta naimisiin, tai että mekin ollaan oltu 57 vuotta avoliitossa, mitä sinä yhdestä juhlapäivästä haaveilet. Jos sinä haluat naimisiin ja se on sinulle tärkeää, sinulla on täysi oikeus tuntea niin ja olla sitä mieltä. Avioliitto saa olla nykypäivänkin muutakin kuin lakipaperi tai raksi ruudussa - se saa olla rakkauden ilmentymä, sinetti, sopimus, liitto, jolla kruunataan kahden ihmisen romanttinen tarina. Totta kai se on muuta kuin se yksi hääpäivä; ei romanttisinkaan tyyppi luule, että elämä on pelkkää juhlaa. Mutta sitä saa haluta muutenkin kuin lasten sukunimen tai perinnön takia.

Mutta sitten toisekseen - tämä on tätä nykypäivää. Seurustellaan, muutetaan yhteen, jopa hankitaan lapsia, ostetaan talokin, mutta silti jompikumpi osapuoli (usein mies) sanoo, ettei ole "valmis naimisiin". Anteeksi mitä??! Miten voi seurustella ja asua jonkun kanssa vuosikausia, mutta "ei ole varma" tai "ei tunne tarpeeksi hyvin"? Paskapuhetta, sanon minä. Sanokoot sitten rehellisesti, ettei koskaan naimisiin haluakaan (sekin on tietenkin sallittua, mutta sen piilottelu tai jahkailu on ilkeää sitä toista kohtaan, joka haluaa).

Osittain tästä syystä en itse seurustelu "modernisti". En muuta yhteen ennen avioliittoa, enkä harrasta seksiäkään. En näe miestä jonain tavarana tai tuotteena, jota testataan vuosikausia ennen kuin päätetään kelpaako se minulle vai ei. En myöskään usko siihen oikeaan, vaan siihen, että valitsemme toinen toisemme. 1-3 vuodessa selviää aivan taatusti meille kahdelle normaalille ihmiselle onko rakkautta ja potentiaalia avioliittoon, haluammeko alkaa perustaa perhettä ja jakaa loppuelämiämme yhdessä.

Siispä suhteemme tulee edetä jonnekin, joko kohti avioliittoa (ja kyllä, minulle on tärkeää että nimenomaan mies kosii) tai sitten eroamme, koska emme sovi yhteen. Mutta tahdottomina ameeboina elämän läpi kelluminen ("katsotaan nyt", "ehkä myöhemmin", "en tiedä") vuosienkin jälkeen ei olisi minulle vaihtoehto.

Lisätään nyt vielä loppulauseena, että ylläkirjoittamani pätee vain minuun. Jokainen tekee omat valintansa, ja hyvä niin.

[/quote]

Muuten samaa mieltä, mutta koko kosiminen oli minusta typerää. Kyllä me ihan yhdessä mietittiin, mitä halutaan suhteelle tehdä ja pohdittiin avioliiton hyötyjä ja haittoja. Ei meillä kumpikaan teatraalisesti polvistunut kosimaan, vaan yhdessä asiaa mietittiin ja päädyttiin, että kumpikin haluaa suhteen etenevän avioliittoon ja samalla katsoimme kalenteria, milloin on yhteinen vapaapäivä, jolloin ehtii käväistä maistraatissa.

Kyllä, tuo on hyvä tapa, mutta jos se parille sopii niin myös romanttinen kosinta on ok, ja sitäkin saa haluta vaikka oltaisiin kuinka nykyaikaisia ja tasa-arvoisia. ;)

En ymmärrä miten hääjuhla ja naimisiinmeno liittyvät pakosti toisiinsa. En minäkään ymmärrä suuria juhlia joihin käytetään älyttömästi rahaa. Mieluummin nuoren parin kannattaisi säästää tulevaisuutta varten, useimmilla ei ole omaisuuttakaan vielä ollenkaan ja silti käytetään nelinumeroinen luku yksiin juhliin.
Itseä kauhistutti aikoinaan ajatus häistä ja morsiamena olosta, mutta ei sen naimisiinmenoa tarvitse estää. Me mentiin kahdestaan maistraatissa naimisiin, ja ap:lle tiedoksi, minä kosin :)

Hänellä on migreeni plus kihti, tyrä ja 500000e velkaa ! Riittääkö se syyksi ?

Siis miksi et voi vaikka nyt heti kysäistä mieheltäsi että mitä mieltä hän on avioliitosta? Ei kai se oikeasti voi olla mikään tabu puheenaihe parisuhteessa? Ja tarviiko sen kosinnankaan olla joku salaperäinen juttu, kun yhdessä mietitään että olisiko aika lähteä sormuskaupoille.

Ettekö ole koko aikana puhuneet naimisiinmenosta? Ei sen kosimisen tarvi niin virallista ja muodollista olla, kosii kumpi tahansa.

Ihanko oikeasti vielä tällä vuosituhannella naiset väräjävinä odottavat kosintaa?

Jos se ei kosi, niin sitten se ei kosi. Mutta miehen kanssa kannattaa käydä keskustelua aiheesta - mihin toivot että suhde etenee ja mitä mies taad puolestaan suhteeltanne toivoo. Voihan se olla, että ajattelette tulevaisuudesta ihan eri tavalla..ja siihen auttaa, kun nostaa kytkintä :) Tsemppiä!

Asuinkunppanuus riittää. Ei tartte muuta. :(