En jaksa työelämää

Mulla on ollut myös ongelmia jaksamisen kanssa ja olen hoitoalalla vuorotöissä. Itse selvinnyt näillä eväillä: olen ottanut tarvittaessa myös palkattomia lomia, olen ollut sairaana sairaslomalla enkä töissä, kieltäytynyt joistakin työtarjouksista sanomalla suoraan että en jaksaisi tarjottua työmäärää, töissä välillä teen ainoastaan tarpeelliset enkä mitään ylimääräistä, delegoin sujuvasti niille jotka minullekin delegoivat, pyydän reilusti apua ja neuvoja kollegoilta, vaihtelemme keskenämme vuoroja, jotta inhimillisemmät työajat jne. Näin olen jaksanut viime vuodet, ainoastaan harrastamiset on aika vähillä kun ei vaan aina jaksa :/ Olen aika positiivinen luonne yleisesti ja huumorin avulla myös jaksan tätä arkea ja onneksi töissä voimme kertoa toisillemme, jos ei ihan hyvä päivä. Sellainen ylisuorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu on jäänyt jonnekin matkan varrelle ja riittää että on ihan ok!

Jep, hoitoala osaa olla hyvinkin pyllystä.

Esimerkiksi kotihoito: porukkaa vähenee jatkuvasti, tilalle otetaan epäpäteviä sijaisia ja ulkomaalaisia, jotka hädin tuskin puhuvat suomea. Porukan vähenemisen ja saikuttamisen johdosta käyntien määrä lisääntyy, vaikka työaika ja (pieni) palkka pysyvät samana. Vanhukset saattavat odottaa käyntiä koko päivän (usein muita sosiaalisia kontakteja kuin hoitaja ei ole) ja olisi kiva jäädä juttelemaan, mutta aika riittää vain siihen että lääkkeet nassuun ja seuraavaan kohteeseen. Tai vaihtoehtoisesti kotihoidettava on joku mielenterveysongelmainen, joka huutaa ja haukkuu ja yrittää estää sinua tekemästä työtäsi.

Tämän lisäksi vielä Hesarit sun muut kirjoittelevat miten kotihoidon taso on niin perseestä, vanhukset kärsii ja kukaan ei tee mitään. Ei ton kaiken lisäksi tarvitsisi enää syyllistämistä niskaan.

Lähde opiskelemaan.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 09:18"]

Pakko myöntää että olen taas ihan loppu loman jälkeen. Haluisin vaan olla itsekseni ja rauhassa. Nyt töissä koko ajan kiireistä ja hankalaa. Oon tosi uupunut. En voi ottaa sairaslomaakaan kun viimeksi olin joulua ennen. Mitä tehdä? Vinkkejä?

[/quote]

Luuseri

[/quote]

Runkkari

Väsymys syntyy ensisijaisesti itsestä vieraantumisesta (toimii itseään vastaan) ja siitä, että menettää kosketuksen omiin tunteisiin. Depersonalisaatio on työuupumuksen alkusoitto. Ap:n miehen pitäisi osoittaa enemmän empatiaa ja Ap:n pitäisi 1) vähentää työaikaa, 2) lopettaa kokonaan ja etsiä uusi työpaikka tai hankkia opiskelupaikka.

Käy juttelemassa tuosta ongelmasta työterveydessä. Minulle ainakin löytyi sitä kautta apua uupumukseen. Pidettiin työterveyden ja esimiehen kanssa palaveri ja mietittiin kuinka töissä jaksamista voisi parantaa. Teen nyt säännöllisesti etätyötä 2-3 päivänä viikossa ja työpaikalle on järjestetty lepohuone rauhalliseen paikkaan.
Näillä nyt mennään eteenpäin. Jos nämä järjestelyt käyvät riittämättömiksi niin sitten pitänee hakea osatyökyvyttömyyseläkettä.
Minulla uupumuksen taustalla fyysinen sairaus.

Tarvitsisimme puolueen, joka on töitä tekevien, ahkerien ihmisten puolella. Puolue, joka huolehtii työssä jaksamisesta ja tekee palkkaamisesta helpompaa ja työnantajalle kannattavaa. Ei mitään lusmudemarisossupuoluetta tai työntekijän riistämispuoluetta. Eiköhän suurin osa (äänestävistä) kansalaisista ole kuitenkin näitä työssäkäyviä, ahkeria Matti Meikäläisiä, jotka ovat viime aikoina huomanneet tekevänsä töitä jopa kolmen työntekijän edestä kun kollegat on potkittu pellolle.  

Pitää vaan koittaa kestää. Liikunnallinen suoritus ulkona säännöllisesti auttaa jaksamaan. Lisäksi mieltä on välillä hyvä rentouttaa esim. käymällä elokuvissa, konserteissa yms. Masennuslääkkeet ja psykologilla käynnit koettu, autto sen hetkisen mutta sen jälkeen oli vaan kehnompi fiilis. Mutta jaksamista kaikille työssä hajoileville.

Itse on suorittaja ja hyvä työntekijä. Työpanosti arvostetaan sekä työnantajan, että työtovereiden puolesta. Pitäisi olla tyytyväinen, mutta kun on kohta kymmenen vuotta katsonut työpaikan häirikköjen henkistä kampitusta niin ei ihan enään jaksaisi...

Tee lapsi ja ole kolme vuotta kotona. Niin ne muutkin valittajat tuntuvat tekevän.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:44"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:31"][quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 13:12"]Kysytään nyt vielä kerran että maksaako työnantaja jotain korvauksia siitä että työ on aiheuttanut kroonisen väsymystilan?
[/quote]
Tuskinpa vaan. Olet varmaan ollut vapaa lähtemään siitä työstä muttet ole sitä tehnyt. Oma syy.
[/quote]

Ootpas sä pahvi ja tyhmä. Noin vain lähdetään työstä ja ei tule karenssia. Myös työttömänä on ok olla ja kukaan ei halveksu. Kaikki ei kestä työelämän paineita samalla tavalla. Mutta näitä ihmisiä voi potkia päähän henkisesti ja syyllistää. Onko työ sun elämän tärkein asia? Mitä jos muu elämä jää työstressin takia elämättä kun ei jaksa muuta kuin työssäkäyntiä?
[/quote]
Ei työ ole mun elämän tärkein asia. Just sen takia joskus lähdin paskasta duunista kun en enää jaksanut! Siellä olis menny terveys jos olisin jäänyt. Mutta ei siinä sentään kannata työnantajalta korvauksia alkaa huutelemaan, ei niitä tule.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2015 klo 10:03"]Olen hoitotyössä ja jatkuva kiire ja aikataulutus ahdistaa. Myös jatkuva lisääntynyt vaatimustaso ahdistaa. Aikaiset aamut ahdistaa. En jaksa kotona tehdä mitään töiden jälkeen. Masennus ja ahdistushäiriö perussairautena ja paniikkihäiriö. Kilppari ongelmat myös. Työelämä vaan liian vaativaa.
[/quote]

Ap, I feel you. Mulla oli täysin sama tilanne! En lopulta nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa alaa ja jätin hoitotyön. En jaksanut enää kiirettä, pahaa mieltä kun ei ollut resursseja tehdä työtä paremmin ja työpaikan ilmapiiriä. Kun jätin hoitoalan elämänlaatuni parani. Ymmärsin, että normaalisti ihminen jaksaa työpäivän jälkeen harrastaa, hoitaa sosiaalisia suhteita, nauttia asioista. Nukun yöni paremmin ja sekin on iso voimavara, kunnon yöuni. Mieti ihmeessä kiinnostaisiko joku toinen ala, ota selvää koulutuksista ja punnitse vaihtoehtoja. Jatkuva työperäinen stressi ja väsymys eivät ole normaalia, vaikka niin yritettäisiinkin uskotella!