Lue keskustelun säännöt.
Lapsella aivan hirveän kova uhma. Mistä voi johtua?
03.12.2021 |
Uhmaa jotenkin aivan kaikessa ja todella kovaa. Joka ikisessä pikku asiassa, vaikka ei edes haluaisi asian menevän toisin mutta uhmaamisen vuoksi uhmaa. Mietin miksi on näin kamalan kova uhma. Itsekin näyttää siitä kärsivän. On nyt kolme.
Mitä minä olen tehnyt väärin kun uhma on näin valtavan kova? Olen aina perustellut meidän säännöt lapselle. Lapsi on saanut vaikuttaa omiin asioihinsa ikätason mukaisesti. Vietän paljon aikaa lapsen kanssa ja kehun joka päivä. En tiedä... Mikä ihme saa uhmaamaan niin hirveästi. Kyllä minä sen uhman kestän ja jaksan ei siinä mitään mutta minusta se on paljon kovempi kuin lapsilla keskimäärin. Itsestäni vikaa siihen etsin... Mistä siis voi johtua?
Kommentit (57)
Sellainen tuli vielä mieleen, että olen hyvin läheinen lapseni kanssa tai siis olemme olleet niin paljon kaksin että lapsi on aika kiinni minussa, enemmän kuin ydinperheissä keskimäärin. Voiko uhma olla sitä että "irrottautuminen" äidistä on vaikeampaa ja vaatii kovempaa uhmaa, koska on niin "kiinni" minussa. Uhmaa kyllä isäänsä vielä enemmän kuin minua, aina siis silloin harvoin kun isänsä on kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tainnut tajuta että tuli synnyttyä liikakansoituksen, työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle odottamaan vääjäämätöntä kuolemaa. Tuossa iässä se kuolemanpelko jo tulee.
Selitä hänelle että äiti sai hänestä kivan nukkeleikin, kun alkoi leikkinukke kyllästyttämään.
Kaksi osapuolta miettii lisääntymistarvettaan ja halujaan omasta näkökulmastaan, ei sen kolmannen.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli vielä mieleen, että olen hyvin läheinen lapseni kanssa tai siis olemme olleet niin paljon kaksin että lapsi on aika kiinni minussa, enemmän kuin ydinperheissä keskimäärin. Voiko uhma olla sitä että "irrottautuminen" äidistä on vaikeampaa ja vaatii kovempaa uhmaa, koska on niin "kiinni" minussa. Uhmaa kyllä isäänsä vielä enemmän kuin minua, aina siis silloin harvoin kun isänsä on kotona. Ap
No jaa, ei ainakaan mitenkään automaattisesti käy noin.
Nimim. Totaaliyksinhuoltaja, ekat vuodet 24/7 yhdessä, lapsella erittäin lievä uhma
Ota seuraavaksi lukulistalle Kehityspsykologian perusteet.
Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.
Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.
Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli vielä mieleen, että olen hyvin läheinen lapseni kanssa tai siis olemme olleet niin paljon kaksin että lapsi on aika kiinni minussa, enemmän kuin ydinperheissä keskimäärin. Voiko uhma olla sitä että "irrottautuminen" äidistä on vaikeampaa ja vaatii kovempaa uhmaa, koska on niin "kiinni" minussa. Uhmaa kyllä isäänsä vielä enemmän kuin minua, aina siis silloin harvoin kun isänsä on kotona. Ap
Saako isä viettää aikaa lapsen kanssa yhtä paljon kuin sinä, vai onko hänen vastuullaan koko rupusakin elättäminen ilman vastineeksi oman lapsensa kanssa ajanviettoa?
Valtaosassa parisuhteista nainen tienaa vähemmän.
Naiset eivät kouluttaudu kovapalkkaisille aloille, mutta tykkäävät kyllä viettää aikaa kotona oman lapsensa kanssa kun isä raataa töissä.
Vierailija kirjoitti:
Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.
Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.
Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.
Hah! Ne sinun lapsesi on ihan samanlaisia kakaroita kuin muutkin. Eivät ehkä sinulle uskalla protestoida, kun olet vyön kanssa vahtimassa, mutta kun silmäsi välttää tekevät pahojaan siinä missä muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haloo!
Uhma kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen.
https://www.vau.fi/vauva/kasvu-ja-kehitys/uhma-taytyy-elaa/
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…
https://www.lastenkuntoutus.net/saatio/blogi/kiukkuinen_lapsi_-_mika_on…
Jne. Jne.
Toinen kysyy asiallisesti ja "haloo" tarvitseeko olla ylimielinen? Lapset jos mitkä ovat yksilöitä joihin netin linkkilista ei välttämättä auta ja tässähän lapsi etsii rajoja sekä yksilöllisyyttään. Vaikuttaa että ap antaa uhmalle liikaa huomiota, kieltää, otaa askeleen taakse, palaa omiin tekemisiin ja antaa lapsen mellastaa. Jossain vaiheessa lapsi huomaa että "jaa tästä ei keskustella, tässä menee raja ja turha pitää itkuhuutoa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen tuli vielä mieleen, että olen hyvin läheinen lapseni kanssa tai siis olemme olleet niin paljon kaksin että lapsi on aika kiinni minussa, enemmän kuin ydinperheissä keskimäärin. Voiko uhma olla sitä että "irrottautuminen" äidistä on vaikeampaa ja vaatii kovempaa uhmaa, koska on niin "kiinni" minussa. Uhmaa kyllä isäänsä vielä enemmän kuin minua, aina siis silloin harvoin kun isänsä on kotona. Ap
Saako isä viettää aikaa lapsen kanssa yhtä paljon kuin sinä, vai onko hänen vastuullaan koko rupusakin elättäminen ilman vastineeksi oman lapsensa kanssa ajanviettoa?
Valtaosassa parisuhteista nainen tienaa vähemmän.
Naiset eivät kouluttaudu kovapalkkaisille aloille, mutta tykkäävät kyllä viettää aikaa kotona oman lapsensa kanssa kun isä raataa töissä.
Ei lapsi isänsä seuraa halua yhtä paljon kuin äidin. Äiti on tärkein.
t. äiti
Huonoista geeneistä, luonteesta, kasvatusvirheistä, kehityshäiriöistä list goes on.... vastauksen saanette vuosien myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus: minä
Kärjistyvätkö yhden vanhemman perheessä tilanteet tosiaan helpommin? Lähdettä?
Kiinnostaa, koska olen aina pannut oman lapseni tasaisuuden sen piikkiin, että hän saa enemmän huomiota kuin kahden vanhemman perheessä. (Kahden vanhemman perheessä ainakin osan aikaa vanhemmat puhuvat lapsen "ohi", sehän on välttämätöntäkin, joskus pitää sopia asioita ja puhua aikuisten juttuja. Me taas usein liikutaan kahden hengen tiiminä kaupungilla ja puhutaan luonnollisesti keskenämme aina kun mitään puhutaan. Jo pikkutaaperona. :D)
Voit googlata itse lisää, tässä yksi esimerkki. Tämä on kyllä tabu, tämä aihe siis.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22683774/Tuossa sinänsä kiintoisassa tutkimuksessa ei taideta puhua konfliktitilanteiden psykologisesta kärjistymisestä yhtään mitään? Ei käsittele uhmatilanteita vaan paljon laajempia ongelmia.
Results: Children with single mothers showed an increased risk regarding parent-reported poor health status [boys: odds ratio (OR) 1.39 (95% confidence interval (CI): 1.06-1.82), girls: 1.73 (1.28-2.33)], psychological problems [boys: 1.90 (1.38-2.61), girls: 1.58 (1.03-2.42)], overweight [only boys: OR 1.23 (1.01-1.50) and asthma [only girls: OR 1.90 (1.15-3.15)]
Psykologiset ongelmat putävät sisällään tietysti myös pasdivoitumista, mutta merkittävä osa niistä on konflikteja läheisten kanssa.
Konflikti tämä ap:n kuvaama uhmakin on. Ei meillä toisaalta nyt ole lapsen perspektiiviä tähän konfliktiin.
Yhden vanhemman perheissä, ja perheissä, jossa tiunen vanhempi ei osallistu kasvatukseen, konflikteja on keskimäärin enemmän.
Hänellä on älyllinen temppelissä.
Yleisimpiä eri värähtelytasoilla liikkuvia älyllisiä ovat hai, krokotiili, hevonen, skorpioni, hämähäkki ja käärme.
Kuulostaa absurdilta, mutta harva tietää ja on nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.
Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.
Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.
Joo muistan kyllä... Ja sitten vertailtiin muiden lapsiin että mikseivät he käy fyysisesti toistensa kimppuun kun tulee paha mieli, miksi vain meidän lapset alkavat repiä toisiaan päästä vaikka äiti ja isä on näyttäneet että päästä revitään kun heille tulee paha mieli.
Oletan, että ap on äiti ja lapsi on poika, iältään 3-4 vuotta. Ratkaisu: Isä hoitamaan lasta enemmän.
Ole lempeän jämäkkä. Se menee kyllä ohi. Muista että lapsi ei tee sitä "tahallaan" eikä hänellä ole mitään salaperäisiä motiiveja.
Olkoon voima kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus: minä
Kärjistyvätkö yhden vanhemman perheessä tilanteet tosiaan helpommin? Lähdettä?
Kiinnostaa, koska olen aina pannut oman lapseni tasaisuuden sen piikkiin, että hän saa enemmän huomiota kuin kahden vanhemman perheessä. (Kahden vanhemman perheessä ainakin osan aikaa vanhemmat puhuvat lapsen "ohi", sehän on välttämätöntäkin, joskus pitää sopia asioita ja puhua aikuisten juttuja. Me taas usein liikutaan kahden hengen tiiminä kaupungilla ja puhutaan luonnollisesti keskenämme aina kun mitään puhutaan. Jo pikkutaaperona. :D)
Voit googlata itse lisää, tässä yksi esimerkki. Tämä on kyllä tabu, tämä aihe siis.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22683774/Tuossa sinänsä kiintoisassa tutkimuksessa ei taideta puhua konfliktitilanteiden psykologisesta kärjistymisestä yhtään mitään? Ei käsittele uhmatilanteita vaan paljon laajempia ongelmia.
Results: Children with single mothers showed an increased risk regarding parent-reported poor health status [boys: odds ratio (OR) 1.39 (95% confidence interval (CI): 1.06-1.82), girls: 1.73 (1.28-2.33)], psychological problems [boys: 1.90 (1.38-2.61), girls: 1.58 (1.03-2.42)], overweight [only boys: OR 1.23 (1.01-1.50) and asthma [only girls: OR 1.90 (1.15-3.15)]
Psykologiset ongelmat putävät sisällään tietysti myös pasdivoitumista, mutta merkittävä osa niistä on konflikteja läheisten kanssa.
Konflikti tämä ap:n kuvaama uhmakin on. Ei meillä toisaalta nyt ole lapsen perspektiiviä tähän konfliktiin.
Yhden vanhemman perheissä, ja perheissä, jossa tiunen vanhempi ei osallistu kasvatukseen, konflikteja on keskimäärin enemmän.
Anteeksi, siis vedät tuosta yleisestä psykologisten ongelmien määrästä sen johtopäätöksen, että konflikteja kotona olisi keskimäärin enemmän?
Psykologinen ongelma voi olla aivan mikä vain. Masennus, viiltely, syömishäiriö.
Tuolla lainatulla kohdalla ei ole nyt kyllä mitään paikkaa uhmaikää käsittelevässä keskustelussa, VAIKKA ap olisi yksinhuoltaja.
Esikoisellani oli kova uhmaikä. Päättäväisyys ja määrätietoisuus näkyy vieläkin mm. hyvien arvosanojen muodossa. Kuopuksella oli helpompi uhmaikä ja hän hoitaa nykyäänkin mm. kouluasiansa rennommalla otteella. Nyt teini-iässä kuopus kapinoi ehkä isoveljeään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
On tainnut tajuta että tuli synnyttyä liikakansoituksen, työttömyyden ja ilmastokriisin keskelle odottamaan vääjäämätöntä kuolemaa. Tuossa iässä se kuolemanpelko jo tulee.
Selitä hänelle että äiti sai hänestä kivan nukkeleikin, kun alkoi leikkinukke kyllästyttämään.
Tällaisesta ei pidä puhua vaan se pitää lakaista maton alle.
Ei tuon pitäisi vaikuttaa negatiivisesti vaan päinvastoin! (Sillä oletuksella että olet johdonmukainen, eli sama asia ei ole toisena päivänä tiukka ei ja seuraavana tosi jees. Muttet kuulostakaan sellaiselta.)