Lapsella aivan hirveän kova uhma. Mistä voi johtua?

Vierailija kirjoitti:

Esikoisellani oli kova uhmaikä. Päättäväisyys ja määrätietoisuus näkyy vieläkin mm. hyvien arvosanojen muodossa. Kuopuksella oli helpompi uhmaikä ja hän hoitaa nykyäänkin mm. kouluasiansa rennommalla otteella. Nyt teini-iässä kuopus kapinoi ehkä isoveljeään enemmän.

Minkälaisia arvosanoja sinulla oli? Osaatko suunnitella laitteita joilla näpytät tänne vai mitä teet?

Joku sanoi että mies olemaan enemmän lapsen kanssa. Kyllähän se minulle sopii ja ehdotettu on. Mutta hänelle ei. Hän on työnarkomaani joka ei raada pitkää päivää rahan takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoi että mies olemaan enemmän lapsen kanssa. Kyllähän se minulle sopii ja ehdotettu on. Mutta hänelle ei. Hän on työnarkomaani joka ei raada pitkää päivää rahan takia. Ap

No siinähän se syy tulikin esiin. Lapsella on ikävä isäänsä ja kiukkuamalla purkaa sitä. 

Vaikka johdonmukaisuus on tietysti tosi hyvä piirre, jotkut äidit vievät täydellisyyden tavoittelun liian pitkälle. Ikinä ei itse näytetä väsymystä ja vihastusta, siis järkevissäkään rajoissa, vaan johdonmukaisesti toistellaan kuin papukaija samaa asiaa ja kontrolloidaan lapsen asioita ihan ylettömästi. Siis yksi tuttuni aikanaan oli tällainen, hän päätti jopa lapsen leikit ja kun lapsi sanoi jotain "tässä autossa tää kuski sitten ajaa tonne", äiti oli, että eihän tähän autoon kuulu kuskia, se on se toinen auto. Siis se kaikki oli ihan huumorintajutonta suorittamista. Ruoan piti aina olla oikeaa kunnon kotiruokaa jne. Ja päiväkodissa tämä lapsi oli tosi väkivaltainen ja äiti oli syystäkin huolissaan, mutta silti aina tärkeintä oli tehdä asiat kuten pitää ja kuten on päätetty, huomio kiinnittyi täysin ulkonaisiin seikkoihin. Siis en väitä, ap, että olet tällainen, kun en sinua tunne, mutta oma ajatukseni on, että joskus liian tiukkakin kuri ja sellainen suorittaminen vain lisää uhmaa. Tuntuu kuin lapsi etsisi epätoivoisesti vanhemmastaan jotain inhimillistä pilkahdusta, vaikka vain raivostumista. Mutta siis kunhan pohdiskelen, en syytä sinua, ap :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.

Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.

Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.

Hah! Ne sinun lapsesi on ihan samanlaisia kakaroita kuin muutkin. Eivät ehkä sinulle uskalla protestoida, kun olet vyön kanssa vahtimassa, mutta kun silmäsi välttää tekevät pahojaan siinä missä muutkin. 

Et voi ikinä verrata lapsia jotka ovat saaneet kurinalaisen kasvatuksen niihin lapsiin jotka on mädätyksellä ilman järkeä pilattu ja näin lasten tulevaisuus tärvelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.

Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.

Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.

Joo muistan kyllä... Ja sitten vertailtiin muiden lapsiin että mikseivät he käy fyysisesti toistensa kimppuun kun tulee paha mieli, miksi vain meidän lapset alkavat repiä toisiaan päästä vaikka äiti ja isä on näyttäneet että päästä revitään kun heille tulee paha mieli.

Teki se kipeää kun järkesi lähti?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka johdonmukaisuus on tietysti tosi hyvä piirre, jotkut äidit vievät täydellisyyden tavoittelun liian pitkälle. Ikinä ei itse näytetä väsymystä ja vihastusta, siis järkevissäkään rajoissa, vaan johdonmukaisesti toistellaan kuin papukaija samaa asiaa ja kontrolloidaan lapsen asioita ihan ylettömästi. Siis yksi tuttuni aikanaan oli tällainen, hän päätti jopa lapsen leikit ja kun lapsi sanoi jotain "tässä autossa tää kuski sitten ajaa tonne", äiti oli, että eihän tähän autoon kuulu kuskia, se on se toinen auto. Siis se kaikki oli ihan huumorintajutonta suorittamista. Ruoan piti aina olla oikeaa kunnon kotiruokaa jne. Ja päiväkodissa tämä lapsi oli tosi väkivaltainen ja äiti oli syystäkin huolissaan, mutta silti aina tärkeintä oli tehdä asiat kuten pitää ja kuten on päätetty, huomio kiinnittyi täysin ulkonaisiin seikkoihin. Siis en väitä, ap, että olet tällainen, kun en sinua tunne, mutta oma ajatukseni on, että joskus liian tiukkakin kuri ja sellainen suorittaminen vain lisää uhmaa. Tuntuu kuin lapsi etsisi epätoivoisesti vanhemmastaan jotain inhimillistä pilkahdusta, vaikka vain raivostumista. Mutta siis kunhan pohdiskelen, en syytä sinua, ap :)

Kyllä minä näytän lapselle väsymykseni ja kiukkunikin jos niitä on, ilon myös. Ja kannustan vapaaseen leikkiin. Ap

Ainoa tässä esille tullut seikka, mistä uhma voisi ns. "johtua", olisi tosiaan tuo isän poissaolo.

Varsinkin, jos lapsi tosiaan on isälleen vielä kiukkuisempi kuin sinulle.

En usko, ap, että sinun rajojen vetämisessäsi tai vetämättä jättämisessäsi on mitään vikaa tai että voisit jotenkin maagisesti toimia niin, että uhma lievittyisi.

Uhma on tosiaan ihan luonnollinen ja välttämätönkin asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.

Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.

Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.

Hah! Ne sinun lapsesi on ihan samanlaisia kakaroita kuin muutkin. Eivät ehkä sinulle uskalla protestoida, kun olet vyön kanssa vahtimassa, mutta kun silmäsi välttää tekevät pahojaan siinä missä muutkin. 

Et voi ikinä verrata lapsia jotka ovat saaneet kurinalaisen kasvatuksen niihin lapsiin jotka on mädätyksellä ilman järkeä pilattu ja näin lasten tulevaisuus tärvelty.

Hyvin voi verrata. Siinä olet kyllä oikeassa, että kurinalaisen kasvatuksen saaneet ovat monesti paljon traumatisoituneempia kuin normaalin kasvatuksen saaneilla. Sehän ei ole mädätystä, jos ei hakkaa lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka johdonmukaisuus on tietysti tosi hyvä piirre, jotkut äidit vievät täydellisyyden tavoittelun liian pitkälle. Ikinä ei itse näytetä väsymystä ja vihastusta, siis järkevissäkään rajoissa, vaan johdonmukaisesti toistellaan kuin papukaija samaa asiaa ja kontrolloidaan lapsen asioita ihan ylettömästi. Siis yksi tuttuni aikanaan oli tällainen, hän päätti jopa lapsen leikit ja kun lapsi sanoi jotain "tässä autossa tää kuski sitten ajaa tonne", äiti oli, että eihän tähän autoon kuulu kuskia, se on se toinen auto. Siis se kaikki oli ihan huumorintajutonta suorittamista. Ruoan piti aina olla oikeaa kunnon kotiruokaa jne. Ja päiväkodissa tämä lapsi oli tosi väkivaltainen ja äiti oli syystäkin huolissaan, mutta silti aina tärkeintä oli tehdä asiat kuten pitää ja kuten on päätetty, huomio kiinnittyi täysin ulkonaisiin seikkoihin. Siis en väitä, ap, että olet tällainen, kun en sinua tunne, mutta oma ajatukseni on, että joskus liian tiukkakin kuri ja sellainen suorittaminen vain lisää uhmaa. Tuntuu kuin lapsi etsisi epätoivoisesti vanhemmastaan jotain inhimillistä pilkahdusta, vaikka vain raivostumista. Mutta siis kunhan pohdiskelen, en syytä sinua, ap :)

Kyllä minä näytän lapselle väsymykseni ja kiukkunikin jos niitä on, ilon myös. Ja kannustan vapaaseen leikkiin. Ap

Hyvä näin :) Voihan olla, että lapsella on vain yksinkertaisesti sellainen temperamentti. Oletko perehtynyt temperamenttikirjallisuuteen (esim. Liisa Keltikangas-Järvinen), itselleni se on ollut hyödyllistä, ihan käytännöllistä eikä vain kuivaa sanojen pyörittelyä.

No, jos sinusta itsestäsi tuntuu, että olet liian tiukka, niin anna lapsen välillä itsekin päättää jostain asiasta. Liika kurikaan ei ole hyvästä. Meillä jokaisella on tarve päästä päättämään itseen liittyvistä asioista. Se lisää elämän hallinnan tunnetta. Valitse taistelusi. Mieti, mitkä niistä on välttämättömiä ja mitkä eivät. Lapsia komennellaan monesti ihan vaan siksi, koska aikuiset haluavat lasten toimivan niin. Välillä lapset myös kaipaavat empatiaa ja sitä, että aikuiset auttavat heitä, vaikka he itse osaisivat tehdä asian. Se luo lapsille mielikuvan, että aikuinen auttaa ja välittää.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tuli vielä mieleen, että olen hyvin läheinen lapseni kanssa tai siis olemme olleet niin paljon kaksin että lapsi on aika kiinni minussa, enemmän kuin ydinperheissä keskimäärin. Voiko uhma olla sitä että "irrottautuminen" äidistä on vaikeampaa ja vaatii kovempaa uhmaa, koska on niin "kiinni" minussa. Uhmaa kyllä isäänsä vielä enemmän kuin minua, aina siis silloin harvoin kun isänsä on kotona. Ap

Eiköhän kaikki lapset kiinny eniten äitiin, isän uhmaaminen varmaan johtuu että hän poissa enemmän ja lapsi kyseenalaistaa tätä enemmän. Jorma Myllärniemi (Psykologi/kirjailija) tuumi jotenkin näin, lapsi oppii olemaan yksin/yksilöksi turvallisessa ympäristössä, turva tulee että vanhempi on näkö etäisyydellä mutta touhuaa omiaan ja lapselle tulee turvallinen olo touhuta omiaan. Kait sillä uhmalla haetaan rajoja ja toisaalta se on alku itsenäistymiselle. Liika huomiointi pahasta, turvallinen ympäristö aloittaa itsenäistyminen hyvästä?

Bodi-Petteri Siintä-Summanen kirjoitti:

Johtuu Siintä että olet maho luuska

Mikä saa ihmisen julkaisemaan moisen kommentin asialliseen keskusteluun, eikö ole mitään muuta elämää ja muidenkin pitää kärsiä sinun olemassa olemisen pieneydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää vaan vapaata kasvatusta niin kyllä se siitä.

Miksihän meidän lapsilla ei ole uhmaa ja kun jotain sanon niin heti totellaan eikä ehkä huomenna - vai johtuisikohan tämä siitä että meillä ei todellakaan ole tuota mielisairasta vapaata kasvatusta vaan kuri ja järjestys.

Jostain kumman syystä valtavan eron huomaa omien- ja muiden vapaasti kasvatettujen kakaroiden välillä.

Hah! Ne sinun lapsesi on ihan samanlaisia kakaroita kuin muutkin. Eivät ehkä sinulle uskalla protestoida, kun olet vyön kanssa vahtimassa, mutta kun silmäsi välttää tekevät pahojaan siinä missä muutkin. 

Et voi ikinä verrata lapsia jotka ovat saaneet kurinalaisen kasvatuksen niihin lapsiin jotka on mädätyksellä ilman järkeä pilattu ja näin lasten tulevaisuus tärvelty.

Hyvin voi verrata. Siinä olet kyllä oikeassa, että kurinalaisen kasvatuksen saaneet ovat monesti paljon traumatisoituneempia kuin normaalin kasvatuksen saaneilla. Sehän ei ole mädätystä, jos ei hakkaa lapsiaan. 

On myös tutkittu että vähä-älyisempiä, mutta se ei taida johtua suoraan hakkaamisesta vaan siitä että hakkaajilla jo lähtökohtaisesti on vähä-älyisten geenit.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisellani oli kova uhmaikä. Päättäväisyys ja määrätietoisuus näkyy vieläkin mm. hyvien arvosanojen muodossa. Kuopuksella oli helpompi uhmaikä ja hän hoitaa nykyäänkin mm. kouluasiansa rennommalla otteella. Nyt teini-iässä kuopus kapinoi ehkä isoveljeään enemmän.

Toki uhman määrää paljolti synnynnäinen temperamentti, mutta yllättävän monessa perheessä roolit menevät noin.

Esikoinen on usein uhmakas, päättäväinen ja tosikkomainen, koska hänet on kasvatettu epävarmasti, ”johdonmukaisuutta” ja ”auktoriteettia” ulkoisesti hakien.

Nuorempien lasten kohdalla vanhemmat ovat olleet rennompia ja pragmaattisempia, ja niinpä myös lapsista on kasvanut sellaisia. Toki nuoremmat ovat myös saaneet apua kasvamiseensa ison sisaruksen esimerkistä, ja siten osaavat lapsena olon luontevammin.

Data on 17,218 pre-school children (47% female) from three cross-sectional surveys conducted during 2004-07 in Germany were analysed.

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22683774/

Alle kouluikäisten lasten psykologiset ongelmat ovat tyypillisesti konflikteja läheisten ja vertaisten kanssa. Yksinhuoltajien lapsilla on enemmän fyysistä ja psyykkistä huonovointisuutta. Jos isä mueluummin on töissä kuin rakentaa kiintymyssuhdetta lapsern, tietenkin se vaikuttaa.

Lapsilla on myös uksilöllinen temperamentti eli eri lapset reagoivat eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoisellani oli kova uhmaikä. Päättäväisyys ja määrätietoisuus näkyy vieläkin mm. hyvien arvosanojen muodossa. Kuopuksella oli helpompi uhmaikä ja hän hoitaa nykyäänkin mm. kouluasiansa rennommalla otteella. Nyt teini-iässä kuopus kapinoi ehkä isoveljeään enemmän.

Minkälaisia arvosanoja sinulla oli? Osaatko suunnitella laitteita joilla näpytät tänne vai mitä teet?

Hän sentään osaa suunnitella ne näpyttelemänsä viestit ketjun aiheen mukaisiksi.