Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitteko?
12.09.2006 |
Mieheni on kylmä kuin kala. Sanoo rakastavansa, mutta ei osoita sitä. Ei puhu jos ei kysy. Jotenkin tunteettoman oloinen, analyyttinen. Lapsille tosi kiva ja mukava isä.
Hänellä ei ole empatia-kykyä ja jos itseäni jokin sapettaa, raivostuttaa yms. ei anna tunnetukea vaan kysyy mitä kaupasta pitäisi hakea yms. aivan eri asiaa. Koen vittuiluna sen, ettei tajua miten ärsyttää. Olen vuosien varrella sairastunut masennukseen, nyt lääkityksen ja terapian avulla toipunut. Mutta mieheni on kuin musta pilvi joka musertaa alleen. Jos olen poissa kotoa, iloinen niin palatessani olen viidessä minuutissa taas allapäin. En oikein osaa selittää, mutta mieheni kommentit puheeseeni aiheuttavat sen. Hän itse jaksaa vakuuttaa ettei tarkoita pahaa, päinvastoin kokee tärkeänä esim. jankuttaa puolisenkin tuntia iltapuurosta jos itse ajatteilin puuron ollessa lopussa että syödään nyt tämän kerran jugurtit ja leivät.
Mieheni ei kykene näkemään vaihtoehtoja vaan asiat tulee suorittaa samalla tavalla kuin aina ennenkin, samaan kellonaikaan jne. Suhteessamme ei ole iloa, seksiä tai toisen tukemista ja ymmärtämistä. Toisaalta mies ei juo, (itse asiassa ei juurikaan poistu kotoa, paitsi töihin) ja on lapsille tosiaankin todella kiva.
Mitä tekisitte? Itse en kaipaa niinkään seksiä ym. vaan aitoa kumppanuutta, jossa voisi luottaa toisen tukeen. ja että voisi jollekin kertoa tunteistaan, ilman että siihen kommenttina on " kaupasta pitää hakea maitoa ja leipää"
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsi siitä lisätietoja netistä ja mieti itse, saattaisiko miehelläsi olla AS.
AS ei tietenkään oikeuta miestäsi käyttäytymään miten tahansa, mutta jos tajuatte, mikä on ongelmien taustalla, voi ratkaisujenkin löytyminen olla selvästi helpompaa. Lisäksi voit hyötyä siitä, jos pääset vaihtamaan kokemuksia muiden AS-miesten vaimojen kanssa.
Kuinka tämä onnistuisi anonyymisti? Onko esim. olemassa jotain keskustelupalstaa tms? Välillä tuntuu, että jonkinlainen vertaistuki olisi enemmän kuin tarpeen.
t: nro 24
Vierailija:
Lisäksi voit hyötyä siitä, jos pääset vaihtamaan kokemuksia muiden AS-miesten vaimojen kanssa.
valitettavasti en muista sen osoittetta, mutta jos googlaat hakusanoilla Aspergerin syndrooma, niin todennäköisesti törmäät siihen (ellei sitä ole lakkautettu) - jos ei suoraan, niin jollakin löytämälläsi sivulla olevan linkin kautta. Todennäköisesti sitä kautta löytäisi myös AS-henkilöiden läheisiä.
28
eli mies varasi ajan seurakunnan perheterapiaan. Pyysin tekemään tämän, jos tahtoo jatkaa suhteessa. Saattaapi olla Asperger- tai ei, totta myös se ettei diagnoosi sinällään asiaa auta. Odotellaan nyt aikaa perheterapiaan ja katsotaan jos se olisi polku eteenpäin.
Jotenkin tuo juttu meistä tempperamenttisista jotka odottaa toisilta liikaa, kolahti, mutta mies on aina sanonut rakastuneensa minuun juuri siksi että osoitan tunteitani jne. Tosin niinhän minäkin rakastin luotettavuuttaan yms. joten kai se niin on että juuri ne piirteet mihin rakastui alkaa ärsyttämään...
Jotenkin tuntuu että mieheltä on katki yhteys omien tunteiden ja niiden näyttämisen välillä. Kuten joku sanoikin, ei varmaankaan tee kiusallaan, mutta ei osaa. Keskustellessamme (ei huolinut viiniä, yritin kyllä) sanoi että " kun ei ole osannut yli 40 vuoteen niin vaikea opetella" ...tahdon kuitenkin uskoa että ihminen voi muuttua. Jotenkin käy tuota sääliksikin, on se niin hukassa. Ja niin, mieheni on joutui sairastaessani huolehtimaan miltein kaikesta, joten voi tosiaan olla että nyt potkaisee takaisin. Ja olinhan itse todella " itsekäs" sairastaessani ja versinkin toipumisvaiheessa.
Kiitos kuitenkin kaikille vastaneille, ihana kuulla ettei olla yksin! Etiäppäin sanoi mummo lumessa!
Alue: Aihe vapaa
Käydä terapiassa harjoittelemassa puhumista ja toisen kuuntelemista?
Ettekö voisi keskustella, miltä toisesta tuntuu rakentavasti?
Ja sitten vasta, jos tuomitset miehen empatiakyvyttömäksi, eroatte.
Tuntuu, että sinä olet omassa päässäsi tehnyt diagnoosin. Voi olla, että miehesi ajattelee asioit eikä vaan saa sinun kanssasi keskusteltua. Ehkä hän ajattelee sinusta, että hän ei voi puhua sinulle omia ajatuksiaan jostain syystä. Ettekö voisi harjoitella komunikaatiota mieluummin kuin toisen diagnosointia?