Onko ok/väärin ahdistua siitä, että joku muu kertoo omasta elämästään traumaattisia asioita?
Näissä ainakin olisi ensiksi hyvä kysyä, että saako jakaa jotain vakavampaa, varsinkin jos on jotain paljon raskaampaa, ettei heti droppaa keskusteluun tuulesta.
Kommentit (26)
Oli hyvä reissu muuten da! kirjoitti:
Älä viitti, jotkut on niin yli innokkaita että esittävät muille jopa tuttuasi tai ystävääsi, jotta pääsevät muiden kanssa keskenään terapioimaan sun juttuja. Sääli vaan että kohde on täysin ulkopuolinen kuitenkin koko jutusta ja kattoo vaan sivusta kuinka hullua maailman meno on.
Hoh hoijaa, pääsiskö kohta vsikka Kanarian saarille. Tuleeko hullunmylly sinne myös? Kun kotimaan ajot on jo niin nähty. Valkoset autot ja kaivurit niinkuin Espanjassa. Älkää sit ajako päälle.
Ai ne lapset. Kuule nytkin tuolla on joku vetäny perskännit ja lähteny raflaan ja lapset yksin kotona. Ja joka päivä saavat jotain epäterveellistä makkaraa eikä ikinä hedelmiä! Nyt lasu heti kiireellisenä sinne. What, oliko se iskä tai äiti joka komensi äsken ääntä korottaen. Ongelmia on varmaan aika monellakin mutta mihin mittasuhteisiin ne laittaa...
Ajattele, korona piikki voisi olla apu vaikka lapsettomuuteen. Ajattele, niin moni ei pysty saamaan lapsia. Kannattaa kokeilla vaihtoehtoja, jos vaikka tuo auttais.
Miten kerrotaan loukkaamasta toista, ettei halua kuulla tämän ikävistä kokemuksistaan joka kerta kyläillessä?
jos lapsen on vaikea aloittaa juttelua,on asia varmasti tärkeä,koulukiusaaminen,ahdistelu tms. on varmasti vaikea aihe aikuiselle ja voi tulla henkinen romahdus. on silti mielestäni kuunneltava, jos ei itse pysty niin ketä tahansa luotettava tyyppi soitetaan paikalle.lapsilla välillä kokemuksia ettei uskota tai haluta kuulla. järkyttävää mutta totta.
no jos asia puitu monta kertaa voi sanoa että olemme jo puhuneet tämän asian. ja tänään keskitymme muihin aiheisiin. sanoa suoraan että kuormittuu.
Toinen puoli asiasta: ne, joilla ei ole traumoja tai vaikeita kokemuksia, ei usein oikein ymmärrä, millaisista asioista ei kannattaisi kysellä. Esimerkiksi toisten perhesuhteet on sellaisia, että kannattaisi oikeasti edetä hyvin varovasti kyselemisessä, jos ei tiedä ihmisen tilanteesta entuudestaan. Viattomaankin kysymykseen vaikka vanhemmista on tosi vaikea vastata latistamatta keskustelua, jos tilanne on se, että toinen tappoi itsensä jo vuosia sitten ja toinen on niin mielenterveysongelmainen, ettei hänen kanssaan voi olla tekemisissä.
Saa myös mielestäni syyttää itseään, jos kyselee esimerkiksi, että miten synnytys meni tjsp., ja sitten tuleekin jotain liian rankkaa tavaraa vastaukseksi. Jokaisen kannattaisi aina miettiä ennen kuin kysyy, että haluaako oikeasti kuulla vastausta.
Itse olen kymmeniä kertoja joutunut tuon tyyppisiin tilanteisiin tahtomattani jopa puolituttujen kanssa. En itsekään ole kokenut tilanteita mukaviksi, mutta ei ole oikein tuntunut oikealta valehdellakaan. Myös jos puheenaihe on laukaissut ahdistuskohtauksen, niin arviointikyky ei enää toimi kunnolla.