Kun teini ei noudata tapaamissopimusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän varmaan muuttaa omilleen heti kun on täyttänyt 18. Niin mun tuntema nuorikin teki, ei saanut vanhempiaan edes muuttoavuksi. Isän kanssa ei tullut toimeen, ja äiti asui toisella puolen Suomea uuden perheen kanssa.

Millä rahalla? Saako silloin tukia muilta aikuisilta?

Kela ja opintoraha ja asumistuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän varmaan muuttaa omilleen heti kun on täyttänyt 18. Niin mun tuntema nuorikin teki, ei saanut vanhempiaan edes muuttoavuksi. Isän kanssa ei tullut toimeen, ja äiti asui toisella puolen Suomea uuden perheen kanssa.

Millä rahalla? Saako silloin tukia muilta aikuisilta?

Kela ja opintoraha ja asumistuki.

Mut kun kunnon nuoriso ei  mitään tukia nostele. Sehän tässä AP:n ongelma. Isä pilaa pikku piltin joka päätyy elämään tukien varassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi katsoa peiliin ja miettiä miksi lapsesi ei halua olla sinun luona. Ymmärrän kyllä sen että itseä pidetään täydellisenä joka ei koskaan tee mitään väärää mutta täydellistä ihmistä ei ole olemassa

Olen katsonut. Ja viimeksi se peili kertoi, että en päästä lasta kauppaan arkena iltamyöhään, en osta alkoholia alaikäiselle, en anna katsoa netflixiä aamuun asti arkiöinä ja muistutan siivoamaan jälkensä. Näistä kun sitä vääntöä tulee. Ja ai niin, minulla on sääntö, että jos ollaan liian kipeitä menemään kouluun niin silloin ei myöskään mennä illalla ulos. Olen kyllä oikea tyranni, totta.

Tämä onnistuu silloin kun se on lapsellekin ok. Todellakaan kaikki ihmiset eivät viittä vaille täysikäisenä suostuisi tuollaiseen holhoamiseen, ja tosiaan, moni muuttaa jo 15 v pois kotoa, ja ihan itse huolehtii että saa asuntolassa riittävästi unta, eikä kyttää nettiä aamuun asti. Jotain on pielessä jos 17veetä pitää vielä noin kädestä pitäen ohjailla ja hallita. Teinit taantuu lapsiksi kun niille ei anneta ikätasoon kuuluvaa vastuuta, ja näin heistä tulee niitä kuuluisia uusavuttomia sitten, kun aikuisena ei kukaan ole sanomassa milloin pestä hampaat ja milloin mennä nukkumaan.

Tuossa viestissä puhuttiin 13-vuotiaasta, ei viittä vaille täysi-ikäisestä. Täällä on useampia kirjoittajia, joilla on samanlaisia ongelmia kuin AP:llä.

17vuotiaasta nyt oli puhe.

Vierailija kirjoitti:

Muutama näkökulma, jotka saattaisivat auttaa sinua ratkaisemaan tilannetta

- täällä on moni kiinnittänyt huomiota siihen, että puhut lapsen isästä pahana välinpitämättömänä manipuloijana ja 17-vuotiaasta nuorestasi puhut kuin erityistarpeisesta alakoululaisesta. Jos me huomaamme tämän, niin huomaa nuoresikin. Ei hyvä juttu.

- lapsesi tehtävä on itsenäistyä. Kuvittelitko todella, että se tapahtuu siten että hän noudattaa aikuisten tarpeista käsin laadittua arjen käsikirjoitusta viimeiseen päivään, jonka hän asuu kotonaan/kodeissaan? Kun eroperheen lapsi itsenäistyy, hän käyttää autonomiaansa ensin pienemmässä mittakaavassa juurikin ottamalla enemmän päätösvaltaa omasta elämästään ja arjestaan vielä ollessaan kotona, ennenkuin tekee irtioton omaan elämään. 

- josta syystä moni asia olisi ihan samoin, jos eläisitte ydinperheenä. Isä näkisi nuorensa jo lähes aikuisena, jolle voisi jopa ostaa muutaman oluen ja sinä näkisit hänet hoidettavana lapsena, jolle täytyy koska tahansa tilata ambulanssi. Ja nuori menisi omia menojaan sinun tietämättä missä hän on ja sinä olisit ihan yhtä paiseessa tästä, vaikka et voisi siitä samalla tavalla eksääsi syyttääkään.

- totuus 17-vuotiaan nuoren vanhemmuudesta on se, että nyt niittää sen, mitä on kylvänyt. Lasta voi jo vastuuttaa omista virheistään. Näin tekee myös koulu, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja monessa suhteessa laki. Sinulla on elatusvelvollisuus ja ilman oppivelvollisuutta ei varmaan olisi sitäkään. tämä on ihan sama homma, oli nuori ydinperheessä tai eroperheessä.

- lastenvalvoja ei tietenkään tee mitään, koska ilmiö kuuluu eroperheen nuoren murrosikään ja itsenäistymiseen. Jos teidän laittaa johonkin sovittelumenettelyyn, lapsi ehtii täyttää 18v, ennenkuin saatte sellaisen päätökseen.

Täysin samaa mieltä kaikesta muusta paitsi siitä että "nyt niittää sen mitä on kylvänyt". Lapset on nimittäin erilaisia, osa haasteellisempia osa helppoja. Ei kannattaisi lähteä tuollaiseen vanhempien syyttelemiseen kun ei ole mitään tietoa siitä millaisia ihan kaikki nuoret ovat.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin nuori elää vanhempiensa kodissa, vanhempien rahoilla, jossain määrin eletään myös vanhempien säännöillä. Ihan minimivaatimus minusta, että vanhempi tietää, missä lapsi on yötä.

Paitsi ettei eletä. Vai vaihdatko lukot jos lapsesi ei kerro sinulle missä oli yötä? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava faija lapsella, ei voi muuta sanoa. Oma lapsi on "tiellä". En tapailisi moista kusiaivoa.

Eikä mitenkään yllättävä lausunto äidin suusta, mikä totuus mahtaa olla.

Täällä arveltiin, että olen tiukkapipo ja että lapsi olisi isän 'tiellä'. Lapsen isä halusi avioeron, koska hän kertoi erittäin selkeästi että ei halua perhe-elämää ja että ei halua elää perheen kanssa vaan hän haluaa alkaa elää omaa elämäänsä ja keskittyä kavereihinsa perheen sijaan. Lisäksi hän hankki jo avioliitton aikana uuden naisen itselleen. Eli pisti elämänsä uusiksi. Enpä minä voinut vaimona muuta tehdä kuin todeta että tämä avioliitto oli tässä.

Minä olen yrittänyt äitinä turvata lapsille ennakoitavaa ja turvallista arkea. Minä halusin ja haluan edelleen viettää arkea lasteni kanssa. Tilanne nyt on vain mikä on. Katastrofaalinen.

AP

Tuosta on katastrofi vielä kaukana. Oma lapseni ei käynyt koulua, ryyppäsi, käytti jotain huumeita, sijoitettiin kolmeen kertaan kodin ulkopuolelle, sairastui kaksi kertaa kuolemanvakavasti, ja silti hänkin on nyt päälle parikymppisenä ihan ok tilanteessa, ja meillä välit hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"teini ei noudata sopimusta". Eiköhän se ole ollut vanhempien välinen sopimus, joka nyt on palvellut tehtävänsä.

Lopeta nyt lässyttäminen.   Se sopimus koskee kaikkia.   Teini ei valitse itsenäisesti mitä tekee ja ihan koska vaan.  Yksi kakara ei kävele oikeuden päätöksen yli.

Muuten ihmettelen, eivätkö vanhemmat ole keskuselleet lapsensa kanssa.  Molempien sopii kysyä lapselta, mistä syystä hän ei noudata sopimusta eli vuorottele.

Ehkä lapsi on lapsellisuuksissaan mustasukkainen isän uudelle rakkaudelle ja kuvittelee voivansa estää suhteen kehittymisen roikkumalla isän luona.

Höpsistä! Lapsen ei tarvitse noudatella mitään tapaamissopimuksia.

Näin asianajajana kiinnittäisin huomiota siihen, että milloinkahan kyseinen viikko-viikko -systeemi on sovittu? Olettamukseni on, että vuosia sitten, jolloin lapsi oli "lapsi". Nyt sitten on 17 v ja tuo sopimus on käytännössä vanhentunut.

Mulla oli tuossa äskettäin juttu, jossa lapset 17v, 16v ja ihan kohta 12v. KäT jutteli jokaisen lapsen kanssa erikseen ja päätöksessä jokaisen lapsen tahto huomioitiin. 

Ei oikeus missään nimessä tekisi päätöstä 17v ja 16 v nuorten osalta päätöstä vastoin heidän tahtoaan. Tuon ikäiset menevät ja tulevat koteihinsa tahtonsa mukaisesti. Tietenkin vanhemmat (yleensä) haluaisivat, että nuori viettää aikaansa myös heidän luonaan, mutta kun tuon ikäisiä ei yksinkertaisesti voi pakottaa noudattamaan heidän tahtonsa vastaisia päätöksiä/sopimuksia. Ainoa tapa on jutella nuoren kanssa. 

Kyseisessä tapauksessa myös kohta 12 vuotiaan tahto otettiin huomioon. 

Jokainen näistä lapsista halusi tavata toista vanhempaansa ainoastaan päivätapaamisena kerran viikossa. Näin oikeuden päätös myös meni + nuorimman osalta yksi pe-su tapaaminen kuukaudessa. 

Esimerkissäni kyse on siis oikeuden päätöksestä, APllä lastenvalvojan vahvistamasta (?) sopimuksesta. Juridisesti nämä ovat yhtä vahvoja. Ei ole järkeä oikeuden antaa tai lastenvalvojan vahvistaa sellaisia päätöksiä/sopimuksia, mitkä eivät ole täytäntöönpantavissa.

Jos AP tulisi luokseni tapaamiseen, niin toteasin yksiselitteisesti, ettei asiassa ole juridisesti tehtävissä mitään. Kehoittaisin ainoastaan keskustelemaan asiasta isän ja nuoren kanssa. Korkeintaan kirjeen lähettäisin isälle. En voisi asialle yhtään mitään.

F, asianajaja

up

Palaveri ja aika hommata se oma luukku

mikä hiton palaveri? Oma kämppä teinille ja koiranpentu mamille, että saa huolehtia jostakin.

Kyllä se oman elämän suunnittelemisen mahdottomuus oli aikoinaan aika hankala asia. Välillä olin pitkiä aikoja yksin, ja välillä taas en oikein päässyt mihinkään. Suurin huoli oli koulun hoitamisesta, oli lintsaamista ja täydellistä koulun laiminlyöntiä. Painajaista kerta kaikkiaan. Minulla johtui matkatöistä ja siitä, että isä ei ymmärtänyt mitään koulunkäynnistä, eroperhe siis oltiin, niin sen takia teini oli isällään aika paljon. Joku systeemi pitäisi olla nuoren kanssa, että voi säännöllisesti kysyä, onko ollut koulussa ja tehtävät tehty. Muuten napanuoran höllentämisessä ei ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tapaamissopimus on mun mielestä käytännössä sille ajalle, kun lasta kuskataan ja hän on vielä lapsi, ei itsenäinen toimija. Jostain 14-15 v on naurettavaa enää puhua tapaamissopimuksesta, eiköhän se ole teinin oikeus nähdä kumpaakin vanhempaansa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jos siihen mennessä ei ole onnistunut luomaan luontevaa suhdetta lapseen, niin ei se enää pakollakaan synny.

Varmaan moni isä alkaa pärjätä poikansa kanssa tässä vaiheessa, kun voi kohdata enemmän kaverina. Monet miehet ei tunnu jaksavan pienempien lasten kanssa.

Pieni oikaisu. Lapsilla ei ole "oikeutta tavata"  muualla asuvaa vanhempaansa. Moni lapsi on itkuisena ja kaipaavana odottanut isää /äitiä, joka ei saavu hakemaan lasta sovittuun viikonlopputapaamiseen. Tai  vanhempaa, joka ei edes lähetä korttia syntymäpäivänä. Mutta vanhemmalla on aina ollut oikeus tavata lasta kun häntä huvittaa ja riippumatta siitä onko hän alkoholisti tai henkisesti sairas. Sori, tämä ei liity ketjun pääaiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vähän samaa, 15-vuotias majaili usein sen vanhemman luona, missä ei pitänyt olla. 

Sitten kerran hän oli pitänyt pienet bileet kotonani, kun minun piti olla mökillä, mutta tulin jo aamusta kotiin. Isänsä oli sanonut, että mun luona voi olla, koska asunto tyhjillään jne. Tosiasiassa varmaan halusi itse olla kotona yksikseen.

Meillä asia ratkesi niin, että sovittiin, että saa käydä myös toisen vanhemman luona, olla yötäkin jos haluaa, mutta siihen pitää olla molempien vanhempien lupa. Meillä vanhemmilla huonot välit ja tämä aiheuttaa lisää säätöä ja yhteydenpitoa, mutta homma on nyt toiminut. 

Poika on nyt 16 vuotias ja onneksi aika kiltti ja hoitaa koulunsa toistaiseksi. Isällään lievemmän säännöt ja saa riekkua öisin arkenakin, se harmittaa kun ei ole samat säännöt.

Nuorempi on vasta 13- vuotias, saa nähdä miten hänen kanssaan käy. 

Eli samaa haastetta myös muissa teinien eroperheissä. Me emme ole lasten isän kanssa juurikaan puheväleissä, whatsapilla kulkee pakolliset viestit. Lasten isä ei neuvottele mistään kanssani vaan tekee kuten tahtoo ja jos en ole samaa mieltä hänen kanssaan niin se on kuulemma mun ongelma. Siksi ei lähetä lasta luokseni minun hoitoviikolla, on kuulemma mun ongelma jos saa käskettyä lasta hänen luotaan minun luokseni. Just joo, se siitä yhteistyöstä.

Lapsen isä tekee kaiken mitä lapsi pyytää ja sen lisäksi lisäksi lapsi saa mennä miten haluaa hänen luonaan. Eli täysin vapaata menoa. Minä olen se paha äiti joka asettaa rajoja ja yrittää opettaa elämänarvoja, joilla voisi pärjätä maailmassa. Lapsen isä antaa lapselle rahaa omistaan aina kun lapsi pyytää, minä haluaisin pitää kiinni viikkorahasta jotta tiedä mihin lapsi käyttää rahaa (alkoholiin vai johonkin järkevämpään). Isä ostaa lapselle lapsen kinuamia tavaroita omista rahoistaan ja minä olen taas se ilkeä äiti joka ei osta kaikkea mitä lapsi keksii pyytää. Minä haluan että lapsi oppii miettimään vaihtoehtoja ja ostosten tarpeellisuutta sekä toisinaan haluan hänen osallistuvan hiukan viikkorahoistaa, että oppisi rahan arvon.

Mutta ongelmana tosiaan nyt se, että lapsi ei ole vanhempiensa luona tapaamissopimuksen mukaisesti ja se on johtanut tilanteeseen, että kumpikaan vanhemmista ei oikein enää tiedä mitä lapsi tekee ja missä. Mutta kai mä tämän keskustelun perusteella olen tiukkisäiti ja antaa lapsen vaan mennä. Luoja huolta pitäköön, kunhan katson että jääkaapissa on mikrovalmista ruokaa siltä varalta että lapsi käy kotonani joskus.

AP

Lapsen isä tekee selvästi jälkeläiselleen karhunpalveluksen. Vanhempien kuuluu olla auktoriteetteja. Tottakai nuori vastustaa rajoja ihan periaatteesta, mutta saattaa myöhemmin muistella asioita eri lailla.  Olen ollut samantapaisessa tilanteessa, mutta lapsi oli paljon nuorempi ja isä asui ulkomailla. Silti hän pystyi manipuloimaan lasta ja lapsi vihjaili minulle usein, että isä on paljon kivampi. Vuosien varrella useampi exäni eri liittojen lapsista kohtasi vaikeuksia eikä kukaan hänen lapsistaan asunut hänen kanssaan montaa vuotta. Osa heistä on silti selvinnyt elämässä hyvin. Aikuistuttuaan lapseni sanoi kerran, että kuule äiti, kyllä mä nyt tiedän, että sinä välität minusta oikeasti. Se lämmitti mieltäni.

Nostan

Ap varmaan sekoaa, kun lapsensa täyttää 18v. Kun ensin on pitänyt lastaan vielä teininäkin kuin 3-vuotiasta ja puhuu hoitoviikoista, voi olla aika shokki että kertalaakista menettää aivan kaiken vallan lapseensa.

up

Hup. Nostan tämän kun on mulle just nyt ajankohtainen asia (sen sijaan et alottaisin uuden). Teini ei halua asua isällään ja isä ei voi sitä hyväksyä. Todella ärsyttävä tilanne. Kiva lueskella mielipiteitä ja huomata, että teen oikein kun tuen nuorta tässä.

Nostan. Vieläkö ap riitelee hoitoviikoista?