Te, jotka teitte lapset ennen 30 ikävuotta

Ohoh, oonko ainoa? Mä olen harmissaan, että en saanut elää sitä parikymppisten huoletonta elämää, johon kuuluu opiskelut, bileet ja kaveripiirit. Sitäkin aikaa kesti vain hetken, että sain käyttää kaiken palkan itsekkäästi itseeni. Luulen että mulle olisi tehnyt hyvää etsiä itseäni niiden muiden nuorten aikuisten kanssa. Nyt jäin kotiäitinä erilleen ja tuntuu, että jokin osa musta puuttuu.
Toisaalta on kiva, että ei tarvii stressata sitä hedelmöittymisen alenemista hirveästi enää. Ja muutenkin se label "nuori äiti" on jotenkin ihan hieno.

No, toisilla elämä on ohi kun hankkii lapsia eikä voi tehdä mitään listatuista asioista, meillä muilla se jatkuu ja paranee. ;)
T: 22v mama

Jos oletetaan, että jokainen av-mamma elää 70-vuotiaaksi, niin saan ainakin 10-15 vuotta enemmän aikaa elämästäni olla lasteni kanssa. 

En kadu!! Joskus toki haikea mieli tulee kun kaikki kaverit (lapsettomia lähimmät ystävät) kulkevat ja pyytävät mukaan.. mutta.. mieli muuttuu kun katsoo omaa prinsessaa!! Kyllä minäkin olen käyny välillä juhlimassa niin että iskä on kotona neitin kanssa.
olin 22 kun synnytin.

Kerkesin opiskella itelleni unelma-ammatin, käydö myös niin pohjalla elämässä kun vain voi. Löytää ihanan miehen, työskennellä ranskassa, harrastaa ja kulkea. menin naimisiinkin ennen lasta! :)

Vink vink. Lastenkin kanssa voi elää ja matkustella. Lapset eivät ole rajoittaneet elämääni mitenkään. Päinvastoin, tuoneet sisältöä. Matkustelukin on mukavampaa, kun saa nähdä lasten ilon.

Olen asunut ulkomailla, matkustellut, minulla on ihana mies, hyvä työpaikka, 3 lasta ja ikää alle 30v. En ole koskaan ollut mikään bilehile. Tykkään oikeasti enempi perhejuhlista missä on pieniä lapsia. 

Me matkustellaan myös lasten kanssa. 

Mikä kellekin on sitä elämää. Toisille se on bilettäminen, toisille perhe-ELÄMÄ, joillekin työelämä ja ura. Elämiä kun on erilaisia ja toiset on tyytyväisiä siihen mitä on.

Elämä alkoi vasta lapsista. Kaikki kolme lasta ja sterilisaatio on tehty ennen 30 ikävuotta. Ei todellakaan harmita, nyt ollaan vähän yli nelikymppisiä ja vapaita kuin taivaan linnut. Mitä sillä vapaudella olisi tehnyt persaukisena nuorena? Silloin oli hyvä opiskella, tehdä uraa ja hankkia lapset. Nyt voi ottaa rennommin ja nauttia saavutetuista eduista. Pystyy auttamaan lapsiakin heidän elämässään, kun ei itsekkään ole vielä mikään vanhus.

Itse elin ikävuosien 12-17v ihan tarpeeksi vois sanoa et liikaakin,jos viinalla lotraaminen ja sekoilu on elämistä.Lapset sain 19v,21v ja 33v.Nyt ikää 36v on työpaikka ja vanhin jo lukiossa en oo menettäny mitään et tein lapsia nuorena.

"Kaduttaako kun ette ehtineet elää?" Mitä ihmettä, elossa olen, 19v ja yksi lapsi. Kuolitko sä ap (henkisesti?) kun sait lapset? Kuulostat siltä, että teit lapsia vain koska on "pakko".
Mulla on elämä tässä just nyt, lapsen kanssa. Ei eläminen tarkoita biletystä ja maailmanympärimatkailua, eläminen on sitä että teet sitä mistä nautit. <3

Ei tuollainen ympäriinsä huoraaminen ole kaikkien mielestä parasta elämässä.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:40"]"Kaduttaako kun ette ehtineet elää?" Mitä ihmettä, elossa olen, 19v ja yksi lapsi. Kuolitko sä ap (henkisesti?) kun sait lapset? Kuulostat siltä, että teit lapsia vain koska on "pakko".
Mulla on elämä tässä just nyt, lapsen kanssa. Ei eläminen tarkoita biletystä ja maailmanympärimatkailua, eläminen on sitä että teet sitä mistä nautit. <3
[/quote]

Niin ja lisään vielä, että kyllähän sitä voi bilettää vaikka lapsi onkin. En mä 24/7 ole lapsen kanssa kotona, silloin kun lapsi on isällään, teen omia juttuja. En mä joka viikko baareissa kävisi enkä matkustelisi vaikkei lasta olisikaan. Matkustellakin voi, joko lapsen kanssa tai sitten kun lapsi on isompi niin yksin :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 22:04"]

Kaduttaako kun ette ehtineet elää? Itse biletin, opiskelin, asuin useita vuosia ulkomailla, kiersin maailman ympäri parikin kertaa, hankin hyväpalkkaisen upean työn ja hyväpalkkaisen upean miehen. Menimme naimisiin ja ostimme unelmiemme kodin. Sitten teimme kolme upeaa lasta. Elämä on ihanaa kun on kokemusta, näkemystä ja varaa tehdä hienoja asioita perheenä.

[/quote]

Mä tein lapset, kun olin vähän alle 28 ja vähän alle 30. Ei nyt sitä ennen ollut niin surkeat varat, ettenkö olis ehtinyt ja voinut matkustella. Kun olimme nelikymppisiä, aloimme matkustella myös kahdestaan taas miehen kanssa ja ihan bilettääkin niillä reissuilla :) Kuin uusi nuoruus, jota on kestänyt nyt yli viisi vuotta :)

Kyllä mä nautin siitä, että olen vielä aika nuori kuitenkin ja lapset jo aikuisia ja monenlaista kivaa voi tehdä jos terveyttä riittää vielä monta vuosikymmentä. Ollaan juuri suunnittelemassa pitkää lomamatkaa Kanadaan.

47v.

Sain esikoisen vasta 35:sena vaikka olimme miehen kanssa yhdessä jo alle 30:senä. Olisin ollut äidiksi valmis jo ennen 30 ikää ja olin ehtinyt bilettää, seurustella, opiskella ja työskennellä ulkomailla siihen ikään sydämeni kyllyydestä.

Nyt  vajaa 50:senä harmittaa että muiden ikäisteni lapset on jo aikuisia ja niiden vanhemmilla on vapaus vaihtaa työpaikkaa, kehittää uraa, harrastaa, kuntoilla, matkustaa kaksin, käyttää rahaa, minä elän edelleen lapsiperhevaihetta. Olen joka vaiheessa jotenkin eri elämänvaiheessa kuin ikäiseni.

Lasten tekoa en voisi katua koskaan se on parasta mitä minulle on tapahtunut. Kunhan spekuloin. Mutta ei elämä mene niin kuin sitä suunnittelee, ei ikinä eikä missään kohtaa...

Päinvastoin. Perhe-elämä ja lapset oli todella hyvä teko syy kieltäytyä kavereiden bile-ehdotuksista. Ei vaan napannut enää edes 20 vuotiaana lähteä riekkumaan johonkin yökerhoihin ja festareille, ne jutut oli yhdessä kesässä niin nähty.

ap. ei ilmeiseti nyt osaa oikein astua muiden housuihin eikä tajua sitä että eri ihmiset arvostaa eri asioita. Hänen elämänsä ei ole kaikille unelmaa.

Oon nyt 25-vuotias ja odotan esikoista. Tätä ennen oon ehtinyt valmistua maisteriksi (+ pitkä sivuaine) unelmieni alalta, hankkinut opintojen ohessa työkokemusta, tavannut ihanan miehen ja pitänyt hänen kanssaan yhtä 5 vuotta. Aloin matkustella itsenäisesti 16-vuotiaana, oon kiertänyt Eurooppaa ja Aasiaa, bilettänyt ja harrastanut vaikka mitä. Ei tosiaankaan tunnu siltä, että elämä loppuisi lapsentekoon, onhan tässä vaikka mitä suunnitelmia pikkulapsiajallekin!

So on vajaa. Miten edes jaksatte kommentoida?

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:40"]

"Kaduttaako kun ette ehtineet elää?" Mitä ihmettä, elossa olen, 19v ja yksi lapsi. Kuolitko sä ap (henkisesti?) kun sait lapset? Kuulostat siltä, että teit lapsia vain koska on "pakko". Mulla on elämä tässä just nyt, lapsen kanssa. Ei eläminen tarkoita biletystä ja maailmanympärimatkailua, eläminen on sitä että teet sitä mistä nautit. <3

[/quote]

Hyvä huomio. Ehkä lapsi ja perhe on joillekkin vastenmilinen velvollisuus, joten sitä halutaan siirtää mahdollisimman myöhäiseksi.

En kadu tietenkään. Minulle lapsen saaminen oli tosi tärkeä juttu, ei mikään mitä varten tarvitsee ensin elää tietynlaista elämä. Lapsen kanssakin voi elää oikein kokemusrikasta ja kivaa elämää. Meillä on ollut yhdet tulot vuosia mutta ne on meille riittänyt hyvin kun on perintöä. Lapsen kanssa on kierretty maailmaa, opiskeltu ja onhan tässä kavereitakin ehtinyt näkemään. Ei lapsiperhe-elämä ole minkään tietynlaista. Meillä on tälläistä ja toisella toisenlaista. Olen siirtynyt nyt työelämään pikkuhiljaa opinnoista (en saa hyväpalkkaista ammattia vaikka olisin 30v), kohdallani lapsi on tosi tärkeä juttu että pystyn ymmärtämään asiakkaitani syvemmällä tasolla (neuvolath). Syksyllä minulla on kuukauden loma ja pakkaan pojan ja rinkan ja lähdetään kiertää e-Eurooppaa isoisovanhempien kanssa.

Hö, mä en tajua mikä siinä on että aina pitää tehdä jako sen välillä että on joko lapsia tai sitten reissaa maailmalla :D Kyllä lastenkin kanssa voi matkustella! Vanhempaivapaat antavat jopa edellytykset pidempiinkin matkoihin, jos uskallusta vaan riittää! Mekin oltiin just Aasiassa vauvan kanssa ja mukavas oli :)

ja mitä siihen biletykseen tulee, nykyään kun pääsee parin kuukauden välein bilettämään niin kyllä siitäkin ihan eri tavalla nauttii! Sillon ennen lapsia biletin viikottain, kyl siihen puutu! Ja itellä ainakin biletysajan kaverir eivät musta oo kovin kiinnostuneita enää! Tällä haen sitä että tavallaan välillä koen että se bilrtys/matkustelu/töitätöitätöitä oravanpyörä oli enemmän hukkaan heitettyä aikaa kun lapsen kanssa elo! Mutta mitään en silti elämässä kadu, näin tän piti mennäkkin!

niin ja sain esikoisen 28 vuotiaana :)