Mulla on tahtoikäinen 2,5-vuotias.

Meillä ei kiljuta kaupassa, mut jeesus sentää mitä hulabaloota on kotona kun testaa rajojaan! Tsemppiä muille kohtalotovereille, ehkä tää vielä helpottaa? :D

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:04"]Olisiko mahdollista käydä kaupassa niin että lapsi on juuri syönyt (ettei huuda nälkäänsä) tai mahdollista käydä kaupassa niin että lapsi on virkeä (ei esim. Tarha päivän jälkeen vaan vapaa päivän aamuna). Olen ollut itsekkin yh ja nämä vinkit auttoivat minua.
[/quote]

Kiitos vinkeistä. Ehkä ne joitain auttavat. Kokeiltu on ihan kaikkea, mutta lapsen hiljentää vain se että pääsee vapaaksi juoksemaan. Juu ei.

Ja näitä tahto-/uhmaikäisiä on ihan kaikenlaisilla kasvattajilla, ei ole siitäkään kiinni. Ja myös lapsissa on luonne-eroja.
Ap

Tahtoikä on aika paska ja ällöttävä nimitys uhmaiälle

Mulle on ihan sama huutaako kaupassa joku vai ei. Ei mun päivä mene pilalle toisten lasten, eikä omienkaan huutamisesta.

Ja koska mä olen tätä mieltä ja vain mun mielipiteellä on merkitystä, niin saatte käydä julkisilla paikoilla, ja huudattaa niitä lapsia niin paljon, ku haluutte/jaksatte. :)

sama täällä. lempisana on "ei". kärryssä tosin tykkää istua, mutta kaikki hoitotoimenpiteet on "EI".. aika perseestä...

Ne uhmakiukkukohtaukset ovat ihan normaaleja, eikä niillä varsinaisesti ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Siksi niistä on ihan turha vetää hernettä nenään, eikä sitä huutoa tarvitse kuitenkaan tuntitolkulla kuunnella.

Enkä mä yöuniani menetä vaikka se kiljuva lapsi olisi isompikin, siinähän huutaa. Kestän vallan hyvin kuunnella, ja mitenkä muutenkaan lapsi oppisi olemaan kiltisti ihmisten ilmoilla kuin viemällä häntä sinne. :)

2v10kk ja on helpottanut jo, on taas oma reipas itsensä,mutta vittu että meinasi hermo palaa joulun aikoihin EEEEEIIIIIIII EEEEEEEIIIIIIII!!!!!!!!!!!

tahtoikäinen kakara vai uusavuton wt-mamma?

Maailmaan mahtuu ääntä. Mua ei ikinä ole haitannut lasten kiukuttelut kaupassa tai missään muuallakaan, lapsiahan ne on ja se kuuluu asiaan. Sillä uhmaiällä on ihan tarkoituskin.

Nyt mulla on itsellä juuri kaksivuotias ja aina on ollut suht kova tahtomaan, saapa nähdä milloin kauppahuutelut alkaa :)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:01"]

Onko tää tahtoikä joku uus nimitys huonosti kasvatetuille kakaroille?

[/quote]

Huomasitko että puhutaan 2,5-vuotiaasta.

Ei ole olemassa tahtoikää. On vain uhmaikä.

Tottakai kestän. Tsemppiä :). Jos mahdollista käykää kaupassa silloin kun on vähemmän porukkaa, helpottaa sun oloa ja voitte vähitellen treenata kuinka kuljetaan kärryjen ulkopuolella.

Meilläkin on 2,5-vuotias lapsi ja niin säyseä ja kiltti, etten meinaa edes uskoa. Kaupassakin työntää sievästi pikkukärryjä ja välillä saattaa kysyä, että "pitäisköhän meidän ostaa tätä ja tätä..." Mutta ei kerjää mitään.

Ja hän on meidän kuopus. Edellisen uhmaikäisen kanssa kauppareissut olivat yhtä tuskaa, kyllä oli ylpeden tunteet kaukana, kun tuon sisupussin kanssa kauppaan eksyi.

Ovat luonteeltaan kuin yö ja päivä, olleet syntymästään saakka.
Joten ei se kyllä kasatuksesta riipu, vaan luonteesta ja temperamentista. (Kun joku tuosta kasvatuksen puutteesta puhui.)
Tsemppiä uhmiksen kanssa, ap!

Olen (vielä) lapseton 27v, ja ei haittaa lasten huutelut, tuskin edes huomaan niitä. Lähinnä huomaan söpöt lapset kaupassa ja bussissa. Jos on huutava lapsi niin lähinnä tulee myötätunto äitiä/vanhempia kohtaan :) Vain kärryjen kanssa juoksevat lapset ärsyttää. Tiedän myös että ei ole kasvatus- vaan luonnekysymys. Siskollani on 3 lasta. Keskimmäisellä 3 veellä ollut kova uhmaikä ja rankkoja raivareita, kahdella muulla ei. Nuo vinkit oli ihan hyviä. Luulis myös, että kun säännöllisesti laitat joka kerta kärryyn istumaan, niin lapsi tottuu jossain vaiheessa ja lakkaa huutamasta, kun tietää ettei auta, vaan kaupassa istutaan kärryssä.

Miten vanhemmat muuten suhtaudutte siihen, että tuntematon yrittää "harhauttaa" kiukuttelevaa lasta juttelemalla esim. bussissa tai kaupan jonossa? Onko ok?

Eli missä menee ymmärtämisen raja?

Sama homma meillä. Itseäni ei kylläkään vitun vertaa kiinnosta jos joku harmistuu asiasta.

Onko tää tahtoikä joku uus nimitys huonosti kasvatetuille kakaroille?

Olisiko mahdollista käydä kaupassa niin että lapsi on juuri syönyt (ettei huuda nälkäänsä) tai mahdollista käydä kaupassa niin että lapsi on virkeä (ei esim. Tarha päivän jälkeen vaan vapaa päivän aamuna). Olen ollut itsekkin yh ja nämä vinkit auttoivat minua.

Tahtoikä=uhmaikä. Täällä myös. Kiljuu niin kuin pistettäisiin, kun kärryyn istutan. Katsokoon muut, sihisen huulten välistä vielä uhkauksia karkkipäivän karkkien menetyksestä jos huuto jatkuu. Pitäähän ne rajat kokeilla, ah, ihanaa, hyvällä tuurilla sinne viiteen ikävuoteen saakka.