Taidan olla työn ulkopuolella aika yksinäinen nykyään.

Tuttua monelle, luulen. Mutta jos haluaa muutosta se on itse lähdettävä tekemään. Tosin ihan tosiystäviä on vaikea aikuisiällä enää saada.

Oon keski ikäinen ja tuntuu että ei saa ystäviä mistään. Kaikilla on omat piirit ja mulla on mt ongelmia ja käyn terapiassa. Mun oma käytös on muuttunut ku ennen seurustelin ja jotenki voin paremmin. Mutta nyt oon sinkku ja yksinäinen. Huomaan usein että oon aika vihainen kiree ja oma käytös ei kovin hyvä.

Sitten kun kirjottaa tälläsiä alotuksia.. Niihin ei kukaan kirjota ja jotenki ihmiset jo alunperin ajattelee että tuossa miehessä on jotain vikaa ihmisessä kun tekee tommosen alotuksen ja miettii miksei hänellä ole ystäviä.

Kaipaisin elämänmuutosta ja toki varmaa sen harrastuksen hommaan kyllä.. olen huono saamaa mitää aikaseksi. Mutta olen myös ujo ihmisenä etten hirveesti puhu ihmisille.. et se voi vaikuttaa.

Musta vaa tuntuu et jotenki ihmiset ei tykkää musta ja pidä musta. Töissä olen hyvä ja pärjään mutta semmonen fiilis ollut jo vuosia että oon jotenki viallinen yksilö.

Mä oon yli 35 v ja tunnen olevani aika hukassa.. luulis et tässä iässä on jo ystäviä ja kaikkee.. mitähän mus on vikaa.. en saa ees parisuhdetta.. vaikka haluaisin?

EI näytä ketää kiinnostavan.. Ihan turha alotus. Parempi kun miettii vaa näitä juttuja oman pään sisällä. Ei ihmisiä kiinnosta tällänen ihminen. 

Näihin saa aina yksin kirjotella ja kukaan näihin ei mitään vastaa. Sanotaan vaan tympeesti.. olet ongelma.. mee hoitoon.

Joo en tajua ihmisiä.. olkaa hiljasia.. ei tarvi kirjotella mitää

Mene jonnekkin kursseille ja harrasta jos joku asia kiinnostaa. Ei se tuosta muutu, jos ei itse mene jonnekin.

No ei muutu ei.. parisuhteenkin haluaisin mutta täl hetkel en kai kelpaa ollenkaa naisille.

Ap tervetuloa joukkoon, täällä myös toinen kuka käy töissä mutta työpäivän jälkee olen aina yksin sekä viikonloput myös. Suosittelen että alat käymään vaikka kävelyllä ulkona ja sitten ala harrastamaan vaikka käsitöitä? 

Niin. Joillakin ei ole edes sitä työtäkään.

Sellaista se on yllättävän monella. Itselläni on ollut jo 11 vuotta elämä vain töihin, kotiin, nukkumaan. Mitään sosiaalista elämää ei ole, paitsi äitini, mutta hänkin löysi uuden miehen niin en enää viitsi siellä jatkuvasti juosta.

Olen kokeillut monenlaisia kursseja ja harrastuksia nuorena, mutta ei vaan löytynyt mitään pysyvämpää. Joidenkin kanssa vaikutti lupaavalta ja vaihdettiin numeroitakin, mutta minun piti aina olla se yhteyden ottajia. Kun en ottanut enää yhteyttä, ei heistä kuulunut mitään. Jossain vaiheessa vain luovutin kokonaan, vaikka ei varmaan olisi pitänyt. Mutta sitä vaan ei enää jaksanut, alkoi ottaa liikaa mielenterveyden päälle sellainen jatkuva kelpaamattomuuden alleviivautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Joo en tajua ihmisiä.. olkaa hiljasia.. ei tarvi kirjotella mitää

Pysy Allu niissä omissa ketjuissasi. Kyllä täällä muutkin kirjoittaa vaikket osaa sisäistää mitään mitä muut sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Ap tervetuloa joukkoon, täällä myös toinen kuka käy töissä mutta työpäivän jälkee olen aina yksin sekä viikonloput myös. Suosittelen että alat käymään vaikka kävelyllä ulkona ja sitten ala harrastamaan vaikka käsitöitä? 

Käyn mä lenkeillä olen tehny sitä jo vuosia.. mutta nyt alkanu jo seki tuntuu yksinäiseltä.. kaipais jotain lenkkikaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tervetuloa joukkoon, täällä myös toinen kuka käy töissä mutta työpäivän jälkee olen aina yksin sekä viikonloput myös. Suosittelen että alat käymään vaikka kävelyllä ulkona ja sitten ala harrastamaan vaikka käsitöitä? 

Käyn mä lenkeillä olen tehny sitä jo vuosia.. mutta nyt alkanu jo seki tuntuu yksinäiseltä.. kaipais jotain lenkkikaveria.

Myönnä vaan että miestä tekee mieli... Täällä olisi komea ja iso melainen mies...

Joo mutta en tule jaksamaa tällästä elämää loputtomiin se varma.

Tuntuu et naiset ja ihmiset on jotenki niin muuttunut. .kaikki omis piireis.. itellä ei oo ees kavereita.. ja tunnen olevani näkymätön.. monesti liikun tuola jossain ja oon vain katkera ja masennun lisää ku toisilla on kumppanit ja kaikkee sun muuta.

Sit musta alkanu tuntumaa vaa enempi siltä että ihmiset ei tykkää musta jaksa minua tai mussa on niin jotain vikaa että kukaan lähes ei halua jutella mulle paitsi oma äiti.