Lue keskustelun säännöt.
Taidan olla työn ulkopuolella aika yksinäinen nykyään.
02.12.2021 |
Siis mulla on työpaikka missä viihdyn ja tykkään olla. Mutta työajan ulkopuolella ei ole oikein ketään. Äitiäni tapaan aina välillä. Mutta kavereita ei ole yhtään ja tää on jatkunu jo kauan ja tunnen olevani vähä masentunut. Kun oon niin yksin jotenki ja tää on jatkunu tosi kauan erosta lähtien. En ole oikein ehkä kunnolla etsinyt kavereita. Harrastuksia on 0. Usein aika paha olla.
Kommentit (25)
Tuntuu vähä et oon masentunut kyllä ja mulla ei vain ole oikein elämää.. oon vaa omissa ajatuksissa ja liikaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ketää näytä kiinnostavan. Kukaan ei kirjota ja vastaa tänne heido vaan kaikille.
Kyllä on surkeaa olla yksinäinen. Mulla sama tilanne. Olen keski-ikäinen, perheellinen. Lapset aikuisia. Mies on jörrikkä, josta ei paljon seuraa ole. Töissä käyn. Joskus tunnen olevani turha. Edes ne aikuiset lapset eivät juurikaan käy tai pidä yhteyttä.
Tykkään olla rauhassakin, mutta oishan se kiva, kun joku ottaisi yhteyttä. Joo, olen itse yrittänyt vuosien varrella luoda kaverisuhteita. Välillä vaan menee elämäntilanteet ristiin: kun itsellä oli aikaa ja voimia kavereiden tapaamiseen, oli kavereilla juuri pieniä lapsia ja muuta kiirettä.
Ja päinvastoin.
Ehdottaisin sulle kuitenkin harrastuksia. Pyydä joku tuttu mukaan. Tai veli / sisko? Ole siellä töissä toisten kanssa juttusilla. Ehkä sieltä löytyy sittenkin kaveri vapaa-ajalle? Älä menetä toivoasi. Kaikkea hyvää sulle! Usko tulevaisuuteen.
Itsellä aikalailla sama tilanne.
Entiset ystävät ovat viime vuosina paljastuneet melko inhottaviksi ja olen ymmärtänyt ette me emme enää jakaneet samaa arvomaailmaa.
Ennen oli paljon ystäviä, päivittäin, paljon seuraa.
Nyt olen ollut aika yksinäinen monta vuotta. Välillä on parisuhteita, jotka eivät toimi.
Olen liian kiltti ja tulen sitten jossain vaiheessa alistetuksi tms ihmissuhteissa tai jotain muuta ihmeellistä. Ehkä vika on kuitenkin minussa, valinoissani.
Yksin on toisaalta ihan mukava olla mutta kyllä yksinäisyyttään häpeää. Toki siinä väkisin tulee mieleen, että mitä vikaa minussa on?
Tai me samanhenkiset olemme piilossa kotonamme, emme kohtaa.
Mä alotin terapian sitä varte kun tarvin apua ja kaipaan apua. Mutta jotenki kaipaisin jotain kaveriakin. Etten olis aina yksin ja näissä omissa ajatuksissa,. toki parisuhdetta kaipaan.. mutta en ole huomannut että naiset mitenkää kiinnostuu. Yleensä aina se joka kiinnostuu. Aika hiljasta täälä on en jaksa enää avautua ja sori yksin kirjotella moikka.