Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olin työharjoittelussa päiväkodissa ja saamani kritiikki oli pettymys
02.03.2015 |
Olin koulun harjoittelussa päiväkodissa, alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Tykkäsin tosi paljon lapsista ja hommat luistivat, mutta loppukeskustelussa jäin ihan sanattomaksi kun ohjaajani päiväkodista antoi palautetta. Hänen mukaansa oli huono että olin edesauttanut sitä että ryhmän nuorin alle vuoden ikäinen oli kiintynyt minuun. Lasta pitäisi karaista eikä ottaa syliin joka itkusta. Lapsi lopetti itkun vain minun sylissäni, eikä lapsi saa valita syliään! Uskomatonta.. Ehkä kannattaisi miettiä miksei hänen oma sylinsä kelpaa lapsille.. Joskus kun tulin töihin vauva saattoi huutaa naama räkäisenä sitterissä, niin että huomasi että oli ollut siinä pidempään.
Ohjaajani sanoi myös minun olisi parempi pysyä taustalla. Lapset leikkivät keskenään ja hoitaja valvoo ettei mitään satu. Lapset eivät saa kiintyä yhteen ihmiseen liikaa. Tein usein niin että istuin vauva sylissä lasten keskelle lattialle ja he leikkivät ympärilläni ja esittelivät juttuja. Ilmeisesti on väärin olla läsnä, kun minusta tuli lasten suosikki. Lähellä lapsia oli myös helpompi puuttua keskinäisiin riitoihin ja estää puremiset yms.
En kyllä halua työskennellä päiväkodissa jos meno on tuollaista. Tein töitä koko sydämelläni ja kaikki vanhemmatkin kiittelivät minua. Sain toki hyvääkin palautetta ohjaajaltani tehokkuudesta ja siitä että osaan huomioida lapset yksilöllisesti. Toivottavasti muissa päiväkodeissa ei ole samanlaista.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotien työilmapiiri on karsea. Olen viisi vuotta tehnyt päiväkotityötä ja mitta tuli täynnä vuonna täyteen. Enää en päiväkotiin palaa vaikka siellä töitä riittäisi. Ap,olen puolestasi pahoillani. Olen nähnyt monia päiväkoteja ja hyvin harvassa on hyvä työilmapiiri. Työ on lisäksi ihan hirveän rankka ja työntekijät katkeroituvat. Olen itse tyytyväinen päätökseeni enkä koekaan haluavani olla osa noita kärmeenpesiä.
Just näin! Tein jokunen vuosi sitten lastenhoitajan keikkaa Vantaan päiväkoteihin. Yhdessä paikassa jossa olin pidempään niin sain huomautuksen kun lapsi oli kiintynyt minuun. Lähes joka paikassa haukuttiin vanhempia ja joitain lapsia. Niistä lapsista joista ei pidetty, ei myös koskaan pidetty sylissä. Yksi lapsi kerran oli todella hämmästyneen näköinen kun kehuin hänen piirrostaan. Koskaan ei lapsia huomioitu. Korson pientaloalueella oli järkyin päiväkoti. Siellä oli pienten puolella niin järkky akka et piti erillään kahta lasta muista lapsista ja laittoi minut sijaisena heidän kanssa leikkimään erilleen muista. Lapsissa ei ollut mitään vikaa mutta heistä ei pidetty. Vanhemmille aina esitettiin niin mukavaa. Jos lapsenne jatkuvasti itkee hoitoon mennessään niin asiat ei ole hyvin. Päiväkodeissa ei ole asiat hyvin. Epämotivoitunutta henkilökuntaa jne. Olen nykyisin ihan toisella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miksi meidän maassa on vallalla käsitys, että lasta ei saa pitää "liikaa" sylissä. Pitää muka karaistaa, että kasvaa itsenäiseksi yksilöksi. Ilmankos tämä maa on täynnä masentuneita ja yksinäisiä ihmisiä, kun vallalla on vääristyneet kasvatusmetodit. Ei oteta syliin eikä halata. Jos lasta ottaa syliin, kun sitä pyytää, niin ei se pilalle mene.
Minä olen sitä mieltä, että kylmä ja tunteeton kasvatus on syynä suomalaisten mielenterveysongelmiin.
Ihmettelen, jos asiaa ei ole koskaan tutkittu.
Minä veinkin lapseni päiväkotiin vasta, kun osasivat puhua jo sujuvasti. Osasivat kertoa päivän tapahtumista ja olivat enemmän kiinnostuneita leikkikavereista, kuin hoitajista. Eräs syksy tuli sijaista sijaisen perään. Kyselin lapselta heidän nimiään. Sanoi, ettei muista ja vaikutti ettei kiinnostanut enää edes tutustua vaihtuviin aikuisiin.
Alue: Aihe vapaa
Olin aikoinaan lastenhoitajan sijaisena, yks pikkuinen vähän yli vuoden ikäinen poika oli minussa kiinni ja halusi aina syliin, otin vaikka vanhat eukot kielsi. Lapsen äiti opiskeli toisella paikkakunnalla ja oli kotona vain viikonloput, isän kanssa siis arkipäivää, ei käynyt mielessäkään etten lasta ottaisi syliin kun haluaa. Olin silloin itse vasta 18 vuotias, eivät enää kyselleet sijaisuuksiin, vaikka olin jo ehtinyt olla lastentarhan opettajan sijaisena ja tämä keikka oli lastenhoitajan sijaisuus.