Mikä vaivaa naista jolla kova tarve piikitellä toisia?
Ja ennen kaikkea, miten sen saisi loppumaan? Luulen, että tämä henkilö, lähisukulainen, ei ihan tiedosta itse tapaansa eikä suoranaisesti tarkoita sillä pahaa. Kyseessä kyllä hyvinkin aikuinen ihminen, 50v kieppeillä oleva naishenkilö. Itse olen nuorempi.
Tämä tapa hänellä on ollut lapsesta asti, nuorena hän oli kuitenkin siedettävämpi, vanhempana mennyt huonompaan suuntaan. Kyseessä on ihminen johon mieluusti olisin hyvissä ja läheisissä väleissä keskinäisten sidosten vuoksi. Olimmekin pitkään läheisempiä ja usemmin tekemisissä. Nyt yhteydenpitokin on hiipunut. Minun puoleltani kyse on osittain juuri siitä, että en jaksa enää olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka jatkuvasti pahoittaa mieleni. Oli tapahtuma tai tapaaminen mikä tahansa, tämä henkilö tuntuu suorastaan etukäteen miettineen jonkun piikin, jonka sitten tölväisee ääneen.
Kommentit (28)
Minulla on myös tuttu joka on omasta mielestään "sarkastisen vitsikäs". Hänellä on omasta mielestään oikeus sanoa ihan mitä sattuu, kenelle vain. Suorat loukkauksetkin on hänen mielestään "sarkastisia heittoja" ja muut eivät vain ymmärrä niitä. Mutta menepä sanomaan samantyyppistä takaisin, johan vetää herneet nenään ja loukkaantuu.
Olen huumorintajuinen ja ymmärrän ironiaa, sarkasmia ja kaikkia huumorin muotoja ylipäänsä. Olen myös itseironinen, mikä on aika harvinainen ominaisuus! Miesten kesken kaikenlainen naljailu ja kettuilu on yleistä, myönteisessä mielessä. Siitä tykkään. Koko ajan kuittaillaan toiselle. Se on kommunikointityyli joka on hyvä silloin kun kaikki ryhmässä harrastavat sitä. Vitsailu.
Naisten keskuudessa mitään tällaista ei esiinny kuin harvoin ja ihan satunnaisesti.
Jos piikittely olisi hyväntahtoista läpänheittoa, se olisi ihan eri asia. Piikittely on jotain ihan muuta.
ap
En sekoittaisi tähän aspergeria. Usein piikittelijä on sosiaalisesti omalla tavallaan hyvinkin lahjakas ja kekseliäs, jopa pidetty (tai pelätty?). Häneltä puuttuu jonkinlainen lähimmäisenrakkaus, empatiakyky ja säälin tunne, taikka ne ovat vaimentuneet voimakkaasti katkeruuden tai kateuden vuoksi.
Minullakin on piikittelijöistä kokemusta..
Suomalaisnaisissa ystävällisyys ja kauniit tavat koodistona ovat vähemmistöä valitettavasti. Olisi mukavampaa, jos olisi toisin. Naiset opetetaan huomaavaisemmiksi etenkin miehille esim. Aasian maissa, mutta myös muualla, vaikka USA:ssa. Joka sellaista on kokenut niin huomaa paremmin täkäläisen karuuden.
Ap jatkaa vielä.
Tokaksi aikaisemman käyttäytymiseni taustalla on vaikuttanut asperger-piirteisyys ja kehnot sosiaaliset kyvyt/huono kasvatus tässä suhteessa. Asperger-ihminen kiinnittää tavallisesti huomionsa yksityiskohtiin. Kokonaisuuden hahmottaminen ontuu tai puuttuu. Samaten tähän liittyen sosiaalisen ympäristön huomioonottaminen on vähäistä tai puuttuu, vaikka se taito nimenomaan on usein tarkoituksenmukaista.
Tyypillisesti asperger-ihminen voisi olla sellainen joka rikkoo tärkeän ja pitkäaikaisen ihmissuhteen, koska juuttuu jankkaamaan ja huomauttelemaan tälle ihmiselle pikkuasioista. Se toinen häipyy ihmissuhteesta jossain vaiheessa, koska ei jaksa jatkuvaa huomauttelua. Asperger.ihminen ihmettelee miksi, koska hänhän vain sanoi totuuden ääneen ja oli oikeassa, turha toisen oli siitä ottaa itseensä. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin että assi on tölväissyt että uusi hattusi on rumanvärinen. Se voi hyvin olla totta, ,voi olla että kaverin hattu näyttää ihan oksennukselta eikä hänen kannata mennä minnekään se päässään. Assi tavallaan tarkoittaa hyvää ja puhuu rehellisesti. Mutta hän ei osaa ottaa huomioon ja lisäksi ei välitä siitä, että tämän huomautuksen seurauksena kaverista saattaa tulla entinen kaveri. Mikä on epätarkoituksenmukainen lopputulos, jos kaveri oli hänelle yhtään tärkeä. Tai jopa erittäin tärkeä. Assille on tärkeämpää sen hattuasian sanominen. Tosin ei hän tällaista osaa todennäköisesti etukäteen pohtia, jos jälkikäteenkään.
Yksi tölväisy ei tee kenestäkään assia. Mutta käyttäytymispiirteenä tämä on _yksi_ aspergerin syndroomaa määrittävistä piirteistä käsittääkseni.
ap