Onko väärin olla katkera masentuneelle kumppanilleen??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Ap sanoi puolisonsa voivan jo paremmin (ilmeisesti on siis saanut apua) ja kuulemma käy töissä ja opiskelee. Mitä muuta hänen pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Olen siis itse ollut masentunut, seurustellut masentuneen kanssa ja minulla on ollut masentunteita ystäviä. Mutta kaikki kommenttini aiheeseen liittyen ovat merkityksettömiä koska olen itsekin ollut masentunut? Käsittämätön logiikka.

Ja vaikka itse olet tuntenut vain vastuuta pakoilevia kivirekiä ei se tee kaikista masentuneista sellaisia. Olet ilmeisesti katkeroitunut jostain omasta kokemuksesta jossa jouduit liikaa huolehtimaan masentuneesta?

Vierailija kirjoitti:

Ei sinun tunteissasi ole mitään väärää! Kotimammat täällä sauhuavat, koska pelkäävät etteivät saa kohdella miehiään huonosti jos joku antaa miesten kuvitella että heillä olisi oikeus ilmaista tunteitaan. Naisilla toki on aina suhteessa oikeus olla huonolla tuulella.

Olen siis itse nainen. Ja olen sitä mieltä, että nyt kun emännän tilanne on parantumaan päin, on aika miettiä sinun omaa jaksamista. Vedä rajoja, ja pysy niissä. Sinä et voi kannatella sairasta ihmistä, ja ehdottomasti et voi toimia psykiatrina sairaalle ihmiselle. Sinulla on oikeus miettiä omaa jaksamistasi, ja sinulla on oikeus olla onnellinen.

Ei täällä juuri kukaan sauhua. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kommentit ovat olleet asiallisia. Mielipiteet toki vaihtelevat siitä, mikä on "oikea" tapa reagoida puolison sairauteen. Oma puolisoni on sairastanut masennusta ja hän on sairastaessaan täysin toisenlainen kuin terveenä. Sairastaessaan hän on ilkeä, tyly, puhumaton ja itsekäs. Terveenä hän on huomaavainen, rakastava, hellä, huomioonottava ja iloinen sekä positiivinen. Myönnän ensimmäisenä, että masentuneen rinnalla eläminen on raskasta, mutta sehän juuri on puolison tehtävä, olla tukena vaikeina hetkinä ja jakamassa onnen hetkiä. Niinhän sitä luvataan, kun yhteen mennään. 

Nykyisin ihmiset hokevat, että on vain yksi elämä ja on oikeus olla onnellinen jne. Tietenkin on, mutta se ei tarkoita läheisten hylkäämistä ja ihmisten heivaamista elämästä pois heti, jos heistä on vaivaa eikä vain iloa. Ihmisistä on tullut kovin itsekkäitä. Kukaanhan ei kuitenkaan vaadi, että puoliso ryhtyy masentuneelle psykiatriksi, sitä varten on ammattilaiset. Puoliso on se, joka jakaa arjen ja antaa toiselle tunteen, että sairaudesta huolimatta perhe on hänen ympärillään ja elämä jatkuu ja sitä eletään eteenpäin yhdessä ja toivottavasti kohti toipumista ja parempaa huomista. 

On todella vaikeaa pysyä itse terveenä masentuneen puolison kanssa. Eihän masennus ole mikään on-off ilmiö, vaan usein puolisokin masentuu hitaasti siinä rinnalla. Siihen verrattuna räjähtelyt ovat varmastikin ihan hyväksi. Yksi masennuksen syyhän on tunteiden tukahduttaminen ja masentuneen puolisohan ei muuta teekään päivästä toiseen.

On myös masentuneen valinta jatkaa parisuhdetta. Jokainen ymmärtää, että masentunut ihminen ei tule saamaan parisuhdetta, jossa toinen vain ymmärtäväisesti tukee päivästä toiseen ilman huonoja hetkiä. Se on joko parisuhde, jossa myös toinen osapuoli reagoi sairauteen muutoin kuin rakentavasti hetkestä toiseen tai sitten se on yksinolo ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

On todella vaikeaa pysyä itse terveenä masentuneen puolison kanssa. Eihän masennus ole mikään on-off ilmiö, vaan usein puolisokin masentuu hitaasti siinä rinnalla. Siihen verrattuna räjähtelyt ovat varmastikin ihan hyväksi. Yksi masennuksen syyhän on tunteiden tukahduttaminen ja masentuneen puolisohan ei muuta teekään päivästä toiseen.

On myös masentuneen valinta jatkaa parisuhdetta. Jokainen ymmärtää, että masentunut ihminen ei tule saamaan parisuhdetta, jossa toinen vain ymmärtäväisesti tukee päivästä toiseen ilman huonoja hetkiä. Se on joko parisuhde, jossa myös toinen osapuoli reagoi sairauteen muutoin kuin rakentavasti hetkestä toiseen tai sitten se on yksinolo ilman parisuhdetta.

Minun puolisoni ei siedä minua sairastaessaan. Läsnäoloni on hänestä ahdistavaa. On vaikea jatkaa liittoa, kun toinen inhoaa läheisiään. On vaikea olla tukena, kun toinen ei puhu mitään ja suhtautuu lähes vihamielisesti. Tähän asti olemme selvinneet sillä, että sairauden keskelläkin olemme yhdessä järkeilleet, että hänen tunteensa eivät ole oikeita siinä mielessä, että masennus valehtelee uhrilleen ja saa tämän tuntemaan ja ajattelemaan asioita toisin kuin hän terveenä tekisi. On silti kuluttavaa olla läsnä, kun siitä ei saa palkinnoksi kuin tylyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Olen siis itse ollut masentunut, seurustellut masentuneen kanssa ja minulla on ollut masentunteita ystäviä. Mutta kaikki kommenttini aiheeseen liittyen ovat merkityksettömiä koska olen itsekin ollut masentunut? Käsittämätön logiikka.

Ja vaikka itse olet tuntenut vain vastuuta pakoilevia kivirekiä ei se tee kaikista masentuneista sellaisia. Olet ilmeisesti katkeroitunut jostain omasta kokemuksesta jossa jouduit liikaa huolehtimaan masentuneesta?

Sinä itse nostit keskiöön tilittämisen masentuneen näkökulmasta, vaikka se on vain yksi pieni osa monisyisestä kokonaisuudesta. Kirjoituksesi oli ongelman vähättelyä. Ihan sama mikä taustasi on, niin jos et ymmärrä ap:n tilannetta, niin et ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Ap sanoi puolisonsa voivan jo paremmin (ilmeisesti on siis saanut apua) ja kuulemma käy töissä ja opiskelee. Mitä muuta hänen pitäisi tehdä?

ja vakava masennus? Seksiäkin on. Ei ymmärrä nyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Olen siis itse ollut masentunut, seurustellut masentuneen kanssa ja minulla on ollut masentunteita ystäviä. Mutta kaikki kommenttini aiheeseen liittyen ovat merkityksettömiä koska olen itsekin ollut masentunut? Käsittämätön logiikka.

Ja vaikka itse olet tuntenut vain vastuuta pakoilevia kivirekiä ei se tee kaikista masentuneista sellaisia. Olet ilmeisesti katkeroitunut jostain omasta kokemuksesta jossa jouduit liikaa huolehtimaan masentuneesta?

Sinä itse nostit keskiöön tilittämisen masentuneen näkökulmasta, vaikka se on vain yksi pieni osa monisyisestä kokonaisuudesta. Kirjoituksesi oli ongelman vähättelyä. Ihan sama mikä taustasi on, niin jos et ymmärrä ap:n tilannetta, niin et ymmärrä.

Sinä taas et tunnu ymmärtävän että ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki välttämättä ole kanssasi tai ap:n kanssa samaa mieltä vaikka kuinka olisivat terveitä tai olisivat itse olleet masentuneen henkilön puoliso. Ei se ole vähättelyä sanoa että itse pitäisi törkeänä sitä jos joku kommentoi opiskelevaa ja työssä käyvää masennuksesta toipuvaa puolisoaan saamattomaksi p*skaksi. Se on vain sellaisen henkilön mielipide jonka omiin parisuhteisiin ei ole ikinä kuulunut toisen haukkuminen vaikka kuinka välillä suututtaisi tai turhauttaisi.

Kysymys välien katkaisemisesta masentuneeseen oli taas vastaus aivan muun kuin ap:n viestiin eikä se ottanut mitenkään kantaa ap:n tilanteeseen.