Onko väärin olla katkera masentuneelle kumppanilleen??

Vierailija kirjoitti:

Heippa. Tämä on kirjaopillinen asia. Et ole kamala ihminen. Toki sanoit ikävästi.

Olet joutunut aikamoisesti pinnistelemään ja ponnistelmaan puolison ja itsesi jaksamisen eteen. Olet sen tehnyt mitä parhaiten. Nyt, kun puoliso voi paremmin, voit antaa omien tunteiden tulla paremmin ulos. Ei tarvi pitää kaikkea sisällä, toinen kestää enemmän. Myös sinä olet tähän sairauteen väsynyt. Et puolisoon. Vaan puolison sairauteen. Mitäs jos opettelet sanomaan "olet laiska tms" sijaan esim. En meinaa kestää aina sitä masennusta, joka saa sinut käyttäytymään laiskasti.

En yhtään ihmettele ettet aina jaksa. Äläkä tunne syyllisyyttä. Pyydä anteeksi ja eteenpäin.

Tää on niin hyvin sanottu! Olen sanonut samaa ”mä kestän ja jaksan nykyään vähemmän mutts uskon että sä kestät nykyään enemmän”

-se samassa tilanteessa oleva

Ihan luonnollisia tunteita. Ei tarvitse hävetä yhtään. Olet sinnitellyt pitkään ja jaksaminen on ollut äärirajoilla. Sen lisäksi että olet joutunut olemaan se vahvempi ja tukenut, on sinullakin varmaan ollut aika kovaa, koska perheen toimeentulo on ollut sinun varassasi. Olin itse pois työelämästä vuoden selän vuoksi. Itsellä oli syyllisyys siitä että talous meni tiukoille. Lisäksi jatkuvat kivut ja epävarmuus parantumisesta rassasi. Aika alkuvaiheessa mies tiuskaisi, että ei jaksa kuunnella pelkkää valitusta. Kyllähän se siinä itsesäälin syövereissä loukkasi, mutta yhdessä ollaan edelleen ja vakaasti. Taloudellisia huolia ei mies koskaan ottanut puheeksi. Sairaus vaan muutti niin paljon ja tottakai vaikutti molempiin, koska jossain vaiheessa se alkoi hallita kaikkea tekemistä ja olemista.

Mielen sairastumista ei voi tavoittaa jos itsellä on terve mieli - onneksi. Me tiedämme asian ja halumme olla tukena, mutta vuosia esim. masennusta saa sen tervemielisen kyllä sekaisin. Missään ei ole logiikkaa (eilen se hymyili tänään se itkee peiton alla - taas) mistään ei saa kiinni, huomisesta ei ole takeita.

Monelle tulee pettymyksenä se, että ei kumppanin masennus parane rakkaudella. Parisuhde voi toki helpottaa potilaan oloa ja elämää monin tavoin varsinkin alussa, mutta ei se poistu silti, ei ehkä koskaan. Sen kanssa vaan oppii elämään.

Itse masentuneena naisena karttelen miehiä juuri siitä syystä, että en usko olevani mitenkään hyvä parisuhdekumppani. Olen jo kahdessa parisuhteessa nähnyt kuinka tuhoan ihanan miehen omilla epävarmuuksillani.

En halua enää loukata ketään, joten olen vaan yksin ja välttelen miehiä.

Ei sinun tunteissasi ole mitään väärää! Kotimammat täällä sauhuavat, koska pelkäävät etteivät saa kohdella miehiään huonosti jos joku antaa miesten kuvitella että heillä olisi oikeus ilmaista tunteitaan. Naisilla toki on aina suhteessa oikeus olla huonolla tuulella.

Olen siis itse nainen. Ja olen sitä mieltä, että nyt kun emännän tilanne on parantumaan päin, on aika miettiä sinun omaa jaksamista. Vedä rajoja, ja pysy niissä. Sinä et voi kannatella sairasta ihmistä, ja ehdottomasti et voi toimia psykiatrina sairaalle ihmiselle. Sinulla on oikeus miettiä omaa jaksamistasi, ja sinulla on oikeus olla onnellinen.

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Kyllä ihmisen vetää piippuun ja katkeraksi, kun parisuhde muuttuu vääjäämättä hoitosuhteeksi. Sitä on tarvinnut parisuhdetta ja on päätynyt toisen hoitajaksi. Vaikka rakkautta on paljonkin, se ei auta kun toinen ei pysty olemaan tasaveroinen rakkaudessa, vaan on hoidettava.

Näin käy helposti jos toisella on dementia. Tiedän parin jossa nainen sairastui skitsofreniaan. Kun hänen hoitotasapaino löytyi, mies lopulta uskalsi erota. Se oli hänelle todella raskasta aikaa. Heillä on nykyään molemmilla uudet mukavat kumppanit.

Minulle kävi näin alkoholistin kanssa. Vaikka hän olisi lopun ikää raitis, meidän suhde ei olisi palannut. Minä olin ollut liian kovilla ja tunsin liikaa katkeruutta. Meilläkin on nykyään uudet kumppanit.

Olen kieltämättä hieman katkera exää kohtaan. Hoidin vuosia kaiken, hän lopetti suhteen kun alkoi voida paremmin. Olin kuulemma väärin tukenut ja tehnyt. Ymmärrän toki järjellä, etten voi odottaa mitään kiitollisuutta, eikä kanssani ole pakko olla, mutta olisipa ero tullut aiemmin, jos oli tullakseen.

Rukoilen puolestanne.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Uskon, että rakastat puolisoasi. Olethän jäänyt hänen luokseen.

On ihan ok tuntea, mitä tuntee :)

Saa olla pettynyt, väsynyt ja turhautunut.

Nyt on kuitenkin se hetki, että sinun pitäisi alkaa pitää huolta itsestäsi. Me masentuneiden puolisoidemme rinnalle jääneet saamme tuntea itse hyvää. Mikä sinut saa hyvälle tuulelle? Toisille se on liikunta, toisille ystävyysuhteiden ylläpitäminen, toisille jokin muu. Ethän ole luopunut ystävistäsi?

Sitten se kommentti ja herätys osuus. Vaikka kokee vahvoja tunteita, olisi hyvä oppia hillitsemään sitä, kuinka niiden kanssa toimii. Valitettavasti masentuneen ihmisen haukkuminen ei edistä hänen parantumistaan. Olethan pyytänyt anteeksi häneltä. Suosittelisin myös teitä avoimesti keskustelemaan, että kuinka hän voisi tukea myös sinun hyvinvointiasi. Uskoisin, ettei puolisollesi ole mitään sitä vastaan, että aloittaisit jotain omaa, esim. jonkin vanhan harrastuksen aktivoimisen arkeesi.

Voisitko harkita meneväsi itse jollekin ammattilaiselle juttelemaan tilanteestasi? Ajatuksesi ei kiertäisi kehää. Ystävien, ja meidänkin kommentit, ovat subjektiivisia ja niihin vaikuttaa oma asenteemme, joten ne eivät ole puolueettomia :)

Pidä huolta itsestäsi. Se on ihan hyväksyttävää ja meidän ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että koemme itse hyvää. Kyllä kumppanistakin on ihanaa nähdä, että voit hyvin. Se myös tulee hänen hyvinvointiaan, ettei hänen tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, että voit hänen vuokseen huonosti. Se on aika iso taakka kenelle tahansa.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Masentunut tietenkin takertuu kumppaniin ja pelkää ettei häntä jätettäisi, ja tarvitsee hoitajaa. Parisuhteen pitäisi kuitenkin olla pitkässä juoksussa tasapainoisesti vastavuoroinen ja molempien kannatella välillä toistaan ja suhdetta ja arkea. Vakavasti sairas tai masentunut ei pysty kannatella edes itseään, ja suhteesta tulee yksipuolinen hoitosuhde. Ei voi olla tavoite olla lopun ikää toisen omaishoitaja, ja jäädä vaille ehkä perhettä ja normaalia elämää. En tarkoita tällä vanhoja ihmisiä, joilla se yhteinen perhe-elämä on jo ollut, vaan niitä joilla se näyttää jäävän kokonaan saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Masentunut tietenkin takertuu kumppaniin ja pelkää ettei häntä jätettäisi, ja tarvitsee hoitajaa. Parisuhteen pitäisi kuitenkin olla pitkässä juoksussa tasapainoisesti vastavuoroinen ja molempien kannatella välillä toistaan ja suhdetta ja arkea. Vakavasti sairas tai masentunut ei pysty kannatella edes itseään, ja suhteesta tulee yksipuolinen hoitosuhde. Ei voi olla tavoite olla lopun ikää toisen omaishoitaja, ja jäädä vaille ehkä perhettä ja normaalia elämää. En tarkoita tällä vanhoja ihmisiä, joilla se yhteinen perhe-elämä on jo ollut, vaan niitä joilla se näyttää jäävän kokonaan saamatta.

Kai ymmärrät että masennus on hyvin yleinen sairaus ja sitä on eri vahvuista? Hyvin suuri osa masentuneista käy ihan normaalisti töissä, heillä on perhettä, he huolehtivat myös kumppaneistaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kieltämättä hieman katkera exää kohtaan. Hoidin vuosia kaiken, hän lopetti suhteen kun alkoi voida paremmin. Olin kuulemma väärin tukenut ja tehnyt. Ymmärrän toki järjellä, etten voi odottaa mitään kiitollisuutta, eikä kanssani ole pakko olla, mutta olisipa ero tullut aiemmin, jos oli tullakseen.

Tuo on painajaistilanne. Ensin ongelmat ottavat normaalin parisuhteen. Ja sitten lopulta saat kiitokseksi kiittämätyömyyttä.

Ja tästähän sairaat riemastuvat, että eivät ole puolisolleen mitään velkaa. Mutta kyllä siitä edes kiitoksen ansaitsisi kuulla, että on vuosia hoitanut yksin kaiken ja kantanut kaiken vastuun. Mutta ei kun kenkää vain takapuoleen siitä hyvästä. Mutta vasta sitten, kun on ensin otettu puolisosta kaikki hyöty irti.

On hyvin yleistä, että masennusta sairastavan ihmisen kumppani masentuu. Siitä huolimatta on todella harvinaista se, että masennusta sairastavan kumppanille ehdotettaisi terapiaa tai edes jotain keskusteluapua psykologin tms. kanssa.

Kyllä, edotan, että hanki itsellesi terapiaa/keskusteluapua. Sinä tarvitset sen, jotta oma mielenterveytesi ei järkkyisi. Jotta jaksaa sairaan ihmisen rinnalla, täytyy pitää itsestään huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Keskusteluun masennuksesta ei voi osallistua jos on itse ollut masentunut? Selevä. Jännä miten mielipiteeni muuttuu epävalidiksi heti jos itse sairastun. Sillä ei toki ole väliä että samoin ajattelin ennen sairastumistanikin ja kun itse seurustelin masentuneen ihmisen kanssa.

Masentunut ei näe asiaa puolison silmin, joten on todellakin jäävi neuvomaan.

Ei kyse ole siitä kertooko masentunut olostaan. Ongelmahan voi olla juuri se, ettei hän kerro vaan pitää toisen pimennossa.

Ei läheisiä rasita puheet, vaan se koko kivireen vetäminen, joka tulee siitä, kun toinen ei ota vastuuta eikä jaksa osallistua ja mielialat heilahtelevat ja ahdistus estää puhumasta. Jos kertoisi olotiloistaan, niin sehän olisi ihan juhlaa kivirekeen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentunut myrkyttää ja tartuttaa kaiken ympärillään tahtomattaankin. Olen itse katkaissut kaikki välit tällaisiin henkilöihin sillä en voi ottaa muiden ongelmia omakseni. Omat voimavarani riittävät juuri ja juuri omiin ongelmiini, ei muiden ongelmiin.

Syöpäkin olisi helpompi sietää kumppanilla, siitä sentään voi joskus jopa parantua. Masennuksesta ei parane koskaan, on vain joskus vähän helpompia ajanjaksoja.

Olet katkaissut välit kaikkiin masentuneisiin ihmisiin vai sellaisiin jotka kaatavat kaiken sinun niskaasi? Olen itse ollut pitkään vakavasti masentunut muttei tulisi mieleenkään ystävilleni siitä tilittää. He tietävät että sairastan masennusta ja käyn terapiassa. Jos joudun sairauslomalle niin mainitsen asiasta. Aika karulta tuntuisi jos joku ystäväni katkaisisi minuun välit koska pelkäisi että saatan alkaa purkamaan tuntojani heihin. Jos itse olisin tuossa tilanteessa että ystävä on sairas ja tarvitsee jonkun jolle puhua niin yrittäisin saada hänet terapiaan. Pari olen terapiaan onnistunutkin ohjaamaan (auttanut terapeutin etsinnässä ym) mikä on pieni hinta siitä ettei turhaan mene pilalle ystävyydet.

Ymmärrän ap:n turhautumisen ja omakin kumppanini toki turhautuu välillä. Pitäisin kuitenkin törkeänä jos hän haukkuisi noin rumasti kuin ap. Jos kumppanilla olisi jokin fyysinen sairaus joka vie voimia ja näkyy arjessa niin hakkuisitko silloin?

Niin kuten itsekin sanoit niin olet jäävi keskustelemaan tästä asiasta puolueettomasti koska sinulla on oma lehmä ojassa. Puhuimme nyt ap:n tilanteesta emme sinun masennuksesta ja tuntemuksista.

Masentunut tietenkin takertuu kumppaniin ja pelkää ettei häntä jätettäisi, ja tarvitsee hoitajaa. Parisuhteen pitäisi kuitenkin olla pitkässä juoksussa tasapainoisesti vastavuoroinen ja molempien kannatella välillä toistaan ja suhdetta ja arkea. Vakavasti sairas tai masentunut ei pysty kannatella edes itseään, ja suhteesta tulee yksipuolinen hoitosuhde. Ei voi olla tavoite olla lopun ikää toisen omaishoitaja, ja jäädä vaille ehkä perhettä ja normaalia elämää. En tarkoita tällä vanhoja ihmisiä, joilla se yhteinen perhe-elämä on jo ollut, vaan niitä joilla se näyttää jäävän kokonaan saamatta.

Ei se nyt kyllä aina noin mene. Itse nimenomaan suunnittelin eroa silloin, kun masennus oli pahimmillaan. Puolison läheisyys ärsytti. Tuntui, että hän "tukee väärin". 

Meillä masennusta aloitettiin hoitamaan kuntoilulla. Kun normaali kuntoilu ei auttanut niin sitten lisättiin tehoa siihen saakka kunnes molemmat jalat murtui rasituksesta plus muut terveyshuolet päälle.. Sitten tuli totaalinen burnout. Nyt sen on maannut pari vuotta sohvan nurkassa, vetää kaksin käsin lääkkeitä eikä oikein saa mitään aikaan. Minä sitten reippaana miehenä hoidan lapset, kodin ja työt. Vituttaa. Eniten tieto siitä että jos minä tekisin samoin niin maksimissaan pari viikkoa vaimo katselisi tilannetta ja nakkaisi minut hankeen. Nyt jos otan eron niin olen mulkku.