Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
kodin siistinä pitäminen on jatkuvaa kamppailua :-(
01.03.2015 |
kun käyn ystävilleni, minusta tuntuu TAIKUUDELTA että siellä on niin siistiä ! Ei tahroja missään, puhdas lsvuaari, tavarat paikoillaan. .
En kehtaa pyytää ketään meille, lastenkin kaverit kauhistel miten " Saran ( nimi muutettu) luona on tosi likaista! "
Minulle. .Minullekodin dsiistinä pitäminen on jatkuvaa kamppailua. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitään ei saa aloitettua. Joudun tosiaan tekemään töitä, että saan itseni tyhjentämään tiski koneen kokonaan tai pyyhitään ne viikon vanhat mehu tahrat pöydän alta. . ! Elämä on jatkuvaa kamppailua koska päässäni jumittaa. Sain aikuisena Adhd diagnoosin ja minulla on myös asperger piirteitä. Sain lääkkeet, mutta ensimmäiset aiheuttivat masennusta ja itkuisutta, toisista tuli kovaa vatsa kipua ja näkö ongelmaa. Joten nyt olen luomuna sitten..
Mies käy töissä eikä aina jaksa siivota vaikka onkin minua innokkaat siinä
Vessa pestään noin kerrankuussa , samoin lattiat. Keittiö ja eteinen imuroida päivittäin. Liesi on jatkuvasti pa****n, vaikka yritän muistaa pyyhkiä sen aina käytön jälkeen. Tuolille on kurja istua, kun niihin on kuivunut
puuroa. Ikkunat ovat täynnä sormen ja nenän jälkiä samoin peilit. Välillä oikein
i itkettää ja oksettaa että lapset joutuvat jkasvamaan täällä! Yritän parhaani, olen kamalan stressaantunut :-( ns. " normaalit" eivät tajua, mikä voiman ponnistus tarvitaan JOKA IKINEN PÄIVÄ jotta saan tehtyä edes JOTAIN.
Kommentit (40)
Sama täällä. Mulla ei oo koskaan ollu siistiä.
Ainoastaan silloin kun olen astunut uuteen asuntoon ekaa kertaa.
Jatkuvaa kamppailua.
Jos keittiön saan siistimmäksi, muutamassa tunnissa on taas räjähdys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tavaramäärää millään karsia? Eikä pelkästään jemmaamalla kaappeihin vaan ihan oikeasti luopumalla.
Siisteys ei pysy siivoamalla vaan pitämällä. Ei se niin vaikeaa ole. Yhteiset säännöt auttaa paljon.
Mulla ei ole diagnooseja, mutta olisi voinut olla minun kirjoittama. Meillä käy siivooja 2 x kk. En ikimaailmassa pyyhi OVIA, keittiön kaapinovetkin tulisi itse pyyhittyä ehkä kerran kolmessa kuussa...
Mä yritän siivota, ja siis siivoankin kyllä. Kerran viikossa kunnolla ja joka päivä jotain. Silti tämä asunto on koko ajan nuhruisen näköinen ja aina on jossain roskia, pölyä tai tahroja. Mä en tajua. Kenelläkään tutulla, jotka siivoaa harvemminkin, ei ole tämän näköistä! Olen miettinyt, että näkeekö sen oman kodin vaan kaatopaikkana toisin kuin kavereiden, joilla ei niinkään edes kiinnitä huomiota tuollaiseen. Niillä nuhruinen on kodikasta ja roskat ja tahrat elämää. Meillä ne on loputon paskasuo. Tai sitten mä en osaa siiivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:36"]Siisteys ei pysy siivoamalla vaan pitämällä. Ei se niin vaikeaa ole. Yhteiset säännöt auttaa paljon.
[/quote]
Mää en osaa. Kaikki leviää ja menee sotkuun.
7.
Minusta vaikeinta on tavaroiden paikoillaan pitäminen. Tavaraa on ihan liikaa. Taas reilulla kädellä kirppikselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:35"]
Voisiko tavaramäärää millään karsia? Eikä pelkästään jemmaamalla kaappeihin vaan ihan oikeasti luopumalla.
[/quote]
Tätä kannatan! Vaikka lapsiperheessä haastavaa, kun lapsetkin tarvitsevat vaatetta, leluja jne. Mutta itselläni auttaa "sisustuksen" selkeys siistinä pitämiseen. :) Ja selkeyttä tulee, kun on mahdollisimman tyhjiä lattioita, tasoja, kaappeja. Paljon mukavampi pyyhkiä tasoja, imuroida lattioita, laittaa tavaroita kaappiin jne. kun on paljon vapaata tilaa eikä tarvitse siivotessa siirrellä tai väistellä esineitä.
Kyllä mä ymmärrän sua, vaikkei mulla ole mitään diagnoosia. Aika useinkin katson jotain vaatepinoa lattialla ja ihmettelen, miksen pysty kyykistymään ja lajittelemaan niitä. Siivoukseni on parhaimmillaan sitä, että valmistelen asiaa esim. vetämällä kaikki vaatteet hyllystä lattialle.
Tuttua on myös se, että lapsen kaverit arvostelevat meidän siivoa. Ei ole hyvää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan sama, ap, ja olen jo luovuttanut. Minusta kaikkien kotitöiden tekeminen on yksinkertaisesti sietämätöntä. Saan viharaivarin kun ajattelenkin, että meillä pitää olla siistiä minun toimestani. Kun en siihen tasoon jota äitini minulta vaatii, kykene. Äitini kirjoitti minulle erittäin ilkeästi valitettuani hänelle hänen asenteestaan ja se paljasti, että vihani siivoamista kohtaan johtuu äidistäni.
Nyt olen alkanut vihata äitiäni ja kertonutkin sen hänelle ja mietin, josko voisin vihata siivoamista ihan vähän vähemmän. Mutta vaikeaa se on. Minun äitini on suuri hullu vaikka esiintyy ympäriinsä maailman pätevimpänä kasvattajana ja vihaan häntä hautaan asti, jollei jokin muutu.
Meillä mies siivoaa ja hyväksyy sen, että mä en nyt kykene ja koska mieskin on laiska siivoamaan meillä on sotkuista ja onhan se hyvin ikävää. Mutta minkäs teet. Äitini jatkuva moite ja se, että hän on yhä sitä mieltä, että tärkeämpää kuin se, että mä olisin onnellinen on se, että meillä ei ole sotkuista, jotta meille voi tulla vieraita jotka nyrpistelevät sotkulle nenäänsä, vaikka mä olen sanonut äidille, että en arvosta sellaisia ihmisiä enkä ole onnellinen, jos mun täytyy elää heitä varten. Niin mun äidin mielestä mun pitää elää niitä varten, jotka pitävät mua ihan pellenä, kun en siivoa, VAIKKA se tarkoittaisi sitä, että voin pahoin. Näin hän sanoi.
Jos olisin onnellinen, mutta sallisin meille sotkuisuuden ilman häpeää niin hän sanoi mulle, että en kiinnostaisi ketään, eli käytännössä sanoi, että olisin ihan turha ihminen maan päällä ja nolla ja tämä on ollut hänen viestinsä 40 vuotta.
Sanoin hänelle, että en tasan siivoa, ettei HÄN vain ole tyytyväinen!!! Ja että mä vihaan häntä!!!
Mulla on aikamoinen itsenäistymisprosessi äidistä menossa eikä se kyrpä saa ehkä nähdä lapsenlasiaan ikinä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä stressaa siisteydestä.Ja hei,oletko kertonut kavereille sairaudestasi ja mitä se vaikuttaa elämässäsi?Se auttaisi heitä ymmärtämään.
Olen huomannut,että kun päästin vieraita sotkuiseen kotiin,mullekin alkoi tulla tilanteita,että mua kutsuttiin koteihin,joissa ei aina ollut kaikki tiptop,vaikka ennen olikin ollut.Eli se saattaa olla kulissia :)
Muuan mummo,joka ei enää stressaa
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:50"]
Kyllä mä ymmärrän sua, vaikkei mulla ole mitään diagnoosia. Aika useinkin katson jotain vaatepinoa lattialla ja ihmettelen, miksen pysty kyykistymään ja lajittelemaan niitä. Siivoukseni on parhaimmillaan sitä, että valmistelen asiaa esim. vetämällä kaikki vaatteet hyllystä lattialle.
Tuttua on myös se, että lapsen kaverit arvostelevat meidän siivoa. Ei ole hyvää käytöstä.
[/quote]
Lisään vielä, että EN ole mikään "nykyajan uusavuton, jonka ei lapsena pitänyt tehdä mitään", vaan meillä oli kotona aina tip top, kaapin ovet pyyhittiin joka päivä keittiössä, sellaista kuin "pöydän reunalle unohtunut kahvikuppi" ei ollut olemassa edes mielikuvituksessa. Kertoo mielestäni aika paljon myös talon emännän pääkopasta tuollainen. Mutta joo, se että kotona on opetettu jotain ei automaattisesti tarkoita sitä, että asia on hallussa kun pitäisi itsenäisesti tehdä sama perässä. Mä kyllä haluaisin että kotonani olisi siistimpää, mutta heti kun näin on, mulle tulee halu levitellä omia papereita ja käsitöitä tyhjille pinnoille. Sekin on ihana tunne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä siivoan ennen kuin päästän ketään meidän kaaokseen. Uskon, että suurin osa toimii samoin, ja siksi muilla näyttää aina olevan siistiä. Tiedän yhden kaverini jolla todella on siistiä aina, muut vaan bluffaa :).
Mulla on kans aspergermaisia piirteitä, mutta tuskin saisin diagnoosia. Mulla on myös masennusta, johtuen luultavasti äitiä kohtaan tuntemastani patoutuneesta vihasta. Teki hyvää lukea "nimimerkin" mummo kirjoitus, mun äitini ei ole yh-tään tuollainen ja pilaa sillä suhteensa minuun ja sitten väittää, että minä sen pilaan.
Siivoaminen on aina ollut minulle vaikeaa, mutta tottakai lapsiperheessä se näkyy vielä pahemmin, kuin yksinäisenä. Meilläkin kävi kotisiivous 2 x kk, mutta se oli pakko sanoa irti rahatilanteen takia. Lisäksi illat ennen kuin siivous seuraavana päivänä tuli olivat yhtä tuskaa, kun koitimme järjestellä kämppää, että ei olisi niin sekasotkuista kun siivoojat tulee. Hehän kuitenkin lähinnä putsaavat, eivät niinkään järjestele ja pelkäsin sen olevan epäkohteliasta, jos emme ole lainkaan miettineet heidän tulevan.
17
Sain kerran vaatekomeron siivottua niin, että sitä saattoi ylpeästi esitellä muillekin. Kaverin reaktio oli "voi pientä, kun on vähän yrittänyt." Jotkut vaan osaa ja toiset ei.
Kyse on ehkä siitä, mitä silmä näkee. Jos ei ns. havaitse yksityiskohtia tai on hajamielinen ajatellessaan muuta, on mahdotonta motivoitua pitämään paikkoja siistinä koko ajan. Jos väärässä paikassa olevat tavarat eivät soita mitään kelloja, ei niitä silloin älyä siirtääkään. Vasta kun keskittyy siivoamiseen ja ainoa ajatus on saavuttaa joku tietty näkymä esimerkiksi tyhjä työtaso, silloin saa aikaiseksikin jotain. Muulloin ei. Toisinsanoen siivoamisentarpeen laukaisee vasta tietyn tason ylittänyt kaaos, ei mikään sitä vähempi. En tiedä, voiko ajatusmallia mitenkään muuttaa ellei halua, että kodin siisteydestä tulee maailman tärkein asia. Minusta olisi mukava, jos pystyisi ylläpitämään siisteyttä, vaikka se olisi vasta kymmenenneksi tärkein asia elämässä.
Haaveilen ajasta, jolloin ei tarvitse laittaa ruokaa muille kuin itselleen. Aion syödä niin, etten tuota tiskiä juuri lainkaan, jippii.
Mulla on masennus ja oon keksiny tavan pitää kodin siistinä. Oon yh ja siis yksin siivoan kaiken. Ensin sukulaiseni (maksusta) siivosivat kanssani koko talon täysin. Sen jälkeen tein listan, josta siivoan joka päivä yhden asian. Välisen asian jaksamisen mukaan. Käyn koko listan läpi ja sitten uudestaan. Tämän lisäksi kuun 1-3 päivä vaihdan lakanat, yhteen huoneeseen kerralla, enempää en jaksa. Sitten lakanat pyykkiin, yhdet kerralla. Lisäksi päivittäin tiskipöytä ja hieman summittaisesti hajakamoja paikoilleen, jos jaksan. Listassa on esim 1. Alakerran vessa 2. Yläkerran kylppäri ja uudet pyyhkeet, ne pestään. 3. Yläkerran maton tuuletus ja imurointi sen alta plus portaat. 3. Oman huoneen siivous. 4-5 Jomman kumman lapsen huoneen siivous, jossa lapset auttaa 6. Keittiön siivous 7. Olohuoneen siivous. Näin viikon aikana koko koti tulee siivottua ja siihen menee 15-30 minuuttia päivässä. Kun vähän voimia, voin valita vain vessan tai kylppärin. Lisäksi pyykkiä koneellinen tarpeen mukaan. Ei ole listassa. Jos muita perheessä, voitte jakaa. Minulla tämä toimii. Työpäivinäkin jaksaa edes järjestellä olohuoneen ja lakaista tai edes sen vessan. Kokeile tätä.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:57"]
Mä siivoan ennen kuin päästän ketään meidän kaaokseen. Uskon, että suurin osa toimii samoin, ja siksi muilla näyttää aina olevan siistiä. Tiedän yhden kaverini jolla todella on siistiä aina, muut vaan bluffaa :).
[/quote]
Mun harvoin tapaamani kaveri sanoi ensitöikseen "voi miten sulla on näin siistiä!" Piti palauttaa se maan pinnalle toteamalla, että olen siivonnut monta tuntia tätä varten. Outoa miten ihmiset, jotka itse siivoavat vieraita varten, kuvittelevat, etteivät (kaikki) muutkin tee niin.
ymmärrän sinua. ei minunkaan kodissani ole niin siistiä kuin pitäisi.
lapsena vanhemmillani oli siistiä, mutta tykkäsin käydä kaverin luona, jossa oli rennompaa. se elämänasennekin oli rennompi, kotoisampi, ja siitä tykkäsin. joten johonkin rajaan saakka rennompi asenne siivoukseen on mielestäni ok.
tuo tavaran vähentäminen on hyvä vinkki. mitä vähemmän tavaraa, sen helpompi pitää kunnossa.
siivoussuunnitelman tekeminen ihan paperille voisi auttaa, tai ainakin voisit kokeilla, josko se auttaisi.
mutta minusta selvästi yrität, joten en jaksa uskoa että lapsesi kauheasti kärsivät sotkuisuudesta kuitenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko kysyä lääkäriltä(si), josko hän suosittelisi sinulle neuropsykologista kuntoutusta. Tarvitset lääkäriltä b-lausunnon kelaan sitä varten, että saat tukea kuntoutukseen. Kuntoutuksessa voisit käydä läpi sitä miten selvtä arjen askareista, juurikin mm. siivoamisesta. Avun ja tuen kanssa voisit selviytyä paremmin, jolloin koko perhe voisi paremin. Samoin kysy vielä mahdollisista lääkevaihtoehdoista.
Kiitos kirjoituksestasi, muistin taas uudella tavalla, että en voi arvostella nuortani ns. "normaalilla" asteikolla mm. kaaosmaisesta huoneesta, vaikka välillä on rankaa, kun mikään ei edisty. Tsemppia sinulle, ap!