kodin siistinä pitäminen on jatkuvaa kamppailua :-(
kun käyn ystävilleni, minusta tuntuu TAIKUUDELTA että siellä on niin siistiä ! Ei tahroja missään, puhdas lsvuaari, tavarat paikoillaan. .
En kehtaa pyytää ketään meille, lastenkin kaverit kauhistel miten " Saran ( nimi muutettu) luona on tosi likaista! "
Minulle. .Minullekodin dsiistinä pitäminen on jatkuvaa kamppailua. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitään ei saa aloitettua. Joudun tosiaan tekemään töitä, että saan itseni tyhjentämään tiski koneen kokonaan tai pyyhitään ne viikon vanhat mehu tahrat pöydän alta. . ! Elämä on jatkuvaa kamppailua koska päässäni jumittaa. Sain aikuisena Adhd diagnoosin ja minulla on myös asperger piirteitä. Sain lääkkeet, mutta ensimmäiset aiheuttivat masennusta ja itkuisutta, toisista tuli kovaa vatsa kipua ja näkö ongelmaa. Joten nyt olen luomuna sitten..
Mies käy töissä eikä aina jaksa siivota vaikka onkin minua innokkaat siinä
Vessa pestään noin kerrankuussa , samoin lattiat. Keittiö ja eteinen imuroida päivittäin. Liesi on jatkuvasti pa****n, vaikka yritän muistaa pyyhkiä sen aina käytön jälkeen. Tuolille on kurja istua, kun niihin on kuivunut
puuroa. Ikkunat ovat täynnä sormen ja nenän jälkiä samoin peilit. Välillä oikein
i itkettää ja oksettaa että lapset joutuvat jkasvamaan täällä! Yritän parhaani, olen kamalan stressaantunut :-( ns. " normaalit" eivät tajua, mikä voiman ponnistus tarvitaan JOKA IKINEN PÄIVÄ jotta saan tehtyä edes JOTAIN.
Kommentit (40)
Tuntuupa kivalta lukea näitä. Me elämme myös likaisilla pinnoilla ja sotkuisessa asunnossa.
17 sulla on pahoja mt~ongelmia, kun noin vihaat äitiäsi. Hän vaan yrittää saada sut siivoomaan.
Kuule olen ihan terve 50v. ja vitun kyllästynyt siivoomiseen ja muiden tavaroiden järjestelyyn ja nostelemaan tavaroita lattialta. Onhan meitä neljä mutta 1 vain raataa. Sitä paskaa ja sotkua on aina vaikka kuinka siivoisi. Onnneksi nyt enää pikku legoja talossa, kun pojat on niin isoja.
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:57"]
Mä siivoan ennen kuin päästän ketään meidän kaaokseen. Uskon, että suurin osa toimii samoin, ja siksi muilla näyttää aina olevan siistiä. Tiedän yhden kaverini jolla todella on siistiä aina, muut vaan bluffaa :).
[/quote]
Mun harvoin tapaamani kaveri sanoi ensitöikseen "voi miten sulla on näin siistiä!" Piti palauttaa se maan pinnalle toteamalla, että olen siivonnut monta tuntia tätä varten. Outoa miten ihmiset, jotka itse siivoavat vieraita varten, kuvittelevat, etteivät (kaikki) muutkin tee niin.
[/quote]
Meillä on käytännössä aina siistiä. Vieraita varten ei tarvitse yleensä tehdä erikseen mitään siivouksia.
Meillä oli aina siistiä ennen lapsia, koska se nyt ei vaatinut mitään. Kerran viikossa siivottiin miehen kanssa yhdessä. Nykyään olen täydellisen kyllästynyt tavaraan, jota lasten ja elämäntilanteen myötä pursuaa joka paikasta. Meillä on lisäksi elämänitlanne vaihdellut paljon niin, että ollaan muutettu usein, ja aina kun tavarat jotenkin löytävät sen oman paikkansa, muutetaan. Olemme viimeisen neljän vuoden aikana käsitelleet miehen kanssa valtavat määrät tavaraa, kun jatkuvaan muuttorumbaan kuuluvan huonekalujen myymisen ja ostamisen lisäksi perittiin omakotitalollinen lisäroinaa. Olen niin väsähtänyt miettimään, miten mikäkin tavara joko pistetään kiertoon tai hävitetään, tai miten järjestelen minkäkin asunnon ja varaston niin että sinne mahtuu kaikki tavara, että enää ei jaksa nipottaa. Kunhan kaapissa on puhtaita pyykkejä ja keittiöstä ei saa mitään hengenvaarallista bakteeria, niin mulle riittää. Muualla voi olla ihan räjähtäneen näköistä.
kiitos kaikille ihanista, tsemppaavista vastauksista! <3 kyllä pari lähintä ystävääni uskallan laskea tänne ja yleensä ennen vieraita pesen sen vessanpytyn ja varmistan että vessassa on kuivat pyyhkeet. moni on vakuutellut, että tämä on vain "lapsipeheen koti" eivätkä minua niinkään kiusaa lelut lattialla, hypin niiden yli rutiinilla vaan juurikin se että jääkaapin ovessa on kahvitahroja ja istuessa ruokapöytään farkut jää kiinnmmi eikä saa vaan tehtyä asialle mitään..! mies ihmettelee myös sitä, etten saa IKINÄ tyhjennettyä pyykkikonetta/tiskikonetta loppuun vaan aina sinne jää muutama
aP
- Osta siivousapua. Siivooja käymään 4-2 krt viikossa. Älä sano, ettei ole rahaa. Ajattele sitä panostuksena perheesi hyvinvointiin ja omaan mielenterveyteen ja lastesikin elämään. Ehkäpä siisti koti motivoisi pitämään tavarat paikoillaan ja siivoamaan jälkesi useammin. Ehkä oppisit siistiksi.
- Pyydä järjestelmällisimmältä ystävältäsi apua tavaroiden paikkojen löytämisessä ja kodin järjestämisessä ja turhien tavaroiden pois heitossa. Jos ei kavereita, niin osta palvelu joltain toiselta.
- Kun siivooja käy säännöllisesti ja kaikilla (tarkoitan IHAN kaikilla) tavaroilla on paikat, ehkäpä koti ei ajaudu kaaokseen niin helposti.
- Pyyhi lasit ja peilit kerran viikossa lasinpesusuihkeella ja mikrokuiturätillä.
- Pidä tasot ja pöydät tyhjinä roinasta.
- Ota lapset mukaan järjestyshommiin eli anna heille vaikka nimikoidut ämpärit ja kukin kerää omat lelunsa aina illalla ämpäriin tms.
- Tee vaikka itsellesikin ämpäri..
Siispä osta osa palveluista ja järjestä koti helpoksi ja pidä muutama juttu siistinä (ikkunat, peilit ja tasot).
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 21:53"]
Mulla on ihan sama, ap, ja olen jo luovuttanut. Minusta kaikkien kotitöiden tekeminen on yksinkertaisesti sietämätöntä. Saan viharaivarin kun ajattelenkin, että meillä pitää olla siistiä minun toimestani. Kun en siihen tasoon jota äitini minulta vaatii, kykene. Äitini kirjoitti minulle erittäin ilkeästi valitettuani hänelle hänen asenteestaan ja se paljasti, että vihani siivoamista kohtaan johtuu äidistäni.
Nyt olen alkanut vihata äitiäni ja kertonutkin sen hänelle ja mietin, josko voisin vihata siivoamista ihan vähän vähemmän. Mutta vaikeaa se on. Minun äitini on suuri hullu vaikka esiintyy ympäriinsä maailman pätevimpänä kasvattajana ja vihaan häntä hautaan asti, jollei jokin muutu.
Meillä mies siivoaa ja hyväksyy sen, että mä en nyt kykene ja koska mieskin on laiska siivoamaan meillä on sotkuista ja onhan se hyvin ikävää. Mutta minkäs teet. Äitini jatkuva moite ja se, että hän on yhä sitä mieltä, että tärkeämpää kuin se, että mä olisin onnellinen on se, että meillä ei ole sotkuista, jotta meille voi tulla vieraita jotka nyrpistelevät sotkulle nenäänsä, vaikka mä olen sanonut äidille, että en arvosta sellaisia ihmisiä enkä ole onnellinen, jos mun täytyy elää heitä varten. Niin mun äidin mielestä mun pitää elää niitä varten, jotka pitävät mua ihan pellenä, kun en siivoa, VAIKKA se tarkoittaisi sitä, että voin pahoin. Näin hän sanoi.
Jos olisin onnellinen, mutta sallisin meille sotkuisuuden ilman häpeää niin hän sanoi mulle, että en kiinnostaisi ketään, eli käytännössä sanoi, että olisin ihan turha ihminen maan päällä ja nolla ja tämä on ollut hänen viestinsä 40 vuotta.
Sanoin hänelle, että en tasan siivoa, ettei HÄN vain ole tyytyväinen!!! Ja että mä vihaan häntä!!!
Mulla on aikamoinen itsenäistymisprosessi äidistä menossa eikä se kyrpä saa ehkä nähdä lapsenlasiaan ikinä enää.
[/quote]
Valitettavasti tuo ei kulosta itsenäistymiseltä. Vaan käyttäydyt kuin lapsi suhteessa äitiisi. Itsenäistyessä pystyy ajattelemaan itse ja jättämään äitinsä ajatukset huomioimatta. Ei kuulosta rakentavalta kostaa lastenlapsien kautta
Lue kirja "ADHD-aikuisen selviytymisopas", sen avulla voit aloittaa kuntoutumisen ja myöhemmin tosiaan psykoterapia olisi varmasti hyödyksi. Olisi myös hyvä jos miehen kanssa kävisitte esim. läpi mitä haluatte saavuttaa kodin siisteyden saralla ja tekisitte tehtävistä töistä ihan näkyvän listan ja mielellään viikottaisen aikataulun. Mies voisi sitten muistutella ja patistaa sinua että muistat tehdä tarvittavat hommat. ADHD:n kanssa organisointi ja rutiinit ovat kaiken A ja O :)
Vessan lavuaari tulee harjattua usein kun väline on käden ulottuvilla. Tiskit heti likoamaan kun on syöty.
Joka imuroi päivittäin, on siisti mielestäni.
Mulla ei ole edes diagnooseja, ja meillä on likaista. Pyyhin ja raivaan, tiskaan ja pyykkään. Imuroin melkein joka päivä. Pyyhin sieltä täältä. Mutta voi luoja tätä kämpän likaisuutta ja pölyisyyttä. En kertakaikkiaan tajua, miten kahvinkeitinkin roiski kahvia pitkin seiniä, tai koira saa roiskittua kuraa seinille. En ymmärrä, että miten meidän kaapinovet ovat koko ajan likaiset, muista ovista puhumattakaan. Käsiämme(kaksi henkilöä taloudessa) pestään jatkuvasti.
Välillä heitän hanskat tiskiin, ja annan olla. Hitto jaksa joka päivä siivota, kun kuitenkin on likaista.
Oon niin tottunut kaaokseen että se on kotoista ja turvallista.
Kerran kaveri tuli ja siivottiin.
Oli niin siistiä että ahdistuin siitä.
7
Mulla ei oo noin montaa diagnoosia, mutta muuten yhdyn tähän. Olen luovuttanut. Sotkussa elän.
Mun on vaikea siivota, en osaa. Liikaa (miehen) tavaraa. En osaa enkä jaksa järjestellä. Ahdistun työmäärästä ja kaaoksesta enkä pysty tarttumaan mihinkään. Kauhea sotku. Umpikuja.
Hemmetin kännykkä, kun ei saa kappale jakoja! Anteeksi. . Muutenki virheitäkun lapset selittää tuossa samalla. . Minulla siis 2 lasta alle kouluikäisten
ap
Meillä ei ole sekaista eikä likaista (poikkeus ehkä 13v huone ja vessa). Kerran viikossa siivotaan ja siivoaja käy 4 vkon välein tekemässä vähän tarkempaa jälkeä.
Asutteko kovin ahtaasti? Silloin tietty yksikin väärässä paikassa oleva tavara näkyy ja tuntuu. Meillä on iso talo ja tavaroille omat paikkansa. Ok, on papereita pöydällä (koska työskentelen siinä) ja saarekkeella lehtiä yms (tyhjennän päivittäin) ja saattaa olla joku vaate odottamassa korjausta tuolin selkänojalla mutta muuten ei kyllä ole sekaista.
Likaisuus häiritsee mua tosi paljon - keittiön tasot pitää puhdistaa vähintään kerran päivässä enkä tykkää että astiat jää levälleen ruokailun jälkeen. Vessojen (3) pinnat pyyhkäisen heti kun alkaa olemaan liikaa tahroja, yleensä kerran viikossa. Suurin ongelma on keittiön lattia mihin tulee tahroja mutta sekin tulee pestyä viikottain.
AP:lla tietty nuo terveydelliset syyt häiritsee johdonmukaista järjestyksenpitoa.