En aio tehdä mitään kun synnytys alkaa.

Parin viikon päästä on vielä äitipoli, voihan sitä vielä yrittää mutta en usko että mitään keskusteluapua enää näin loppuvaiheessa saa pelkopolilta. ap.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:35"]

Haha, enpä voi kuvitellakaan ketään synnyttäjää fleguna... Et pysty siihen sinäkään.

Koeta kuitenkin miettiä sitä syntyvää lastasi. Päädyt vielä lööppeihin, palstalle ja jopa vankilaan...

[/quote]

Vankilaan, koska en ole av-ämmien mieliksi? Right. ap.

[/quote]

Kyllä, jos toimit väärin ja lopputulos on huono, ei meidän mieliksi, sori. Olet pahasti sairas.

[/quote]

No enpä ole kuullut, että yksikään äiti jonka lapsi on kuollut synnytyksessä (koska niinhän tässä ap:n tapauksessa voi käydä) olisi joutunut vankilaan.

-Ohis

Mitä varten hankit lapsen, jos on tuollainen asenne? Jos pelko on noin suuri, hae apua. Ei kuullosta siltä, että sulla kaikki ok. Vauva kärsii ja sinä kärsit, jos et mene sairaalaan. Ihan varmasti auttavat synnytyksessä. Missä lapsen isä on? Onko siitä sulle tueksi?

Vedin pullollisen votkaa supistusten alettua (jep, synnytin Venäjällä) ja koko homma muuttui jotenkin utuisen kaoottiseksi. En välittänyt mistään ja ympyrän käveleminen oli hauskaa, kun ei pysynyt pystyssä. Vauva syntyi, vaikka ei sairaalaan lähdettykään (Pietarissa ei olisi edes uskaltanut, ne on kamalia paikkoja).

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:37"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:35"]

Haha, enpä voi kuvitellakaan ketään synnyttäjää fleguna... Et pysty siihen sinäkään.

Koeta kuitenkin miettiä sitä syntyvää lastasi. Päädyt vielä lööppeihin, palstalle ja jopa vankilaan...

[/quote]

Vankilaan, koska en ole av-ämmien mieliksi? Right. ap.
[/quote] ei av mammoja loukkaamalla vankilaan joudu. Sä olet nyt vetänyt herneen nenään ja et tajua asioiden oikeita mittasuhteita, siitä syystä, ettet ole saanut haluaamaasi vastaanottoa sektiopyynnöissäsi. Suhteuta asiat tärkeysjärjestykseen: sinun ja vauvan vointi on etusijalla, ei terveydenhuollolle kettuilu. Lapselliseksi ei hormonihöyryissäkään ole fiksua ryhtyä. Se ei johda mihinkään hyvään, ja jos päädyt sairaalaan synnyttämään tuolla asenteella, voi olla, ettet kovinkaan pitkään saa ystävällistå kohtelua kun jo nyt henkilökuntaan mahtuu yrpäotsia. En tiedä raskausviikkojasi, mutta soita heti huomenna neuvolaan ja kerro peloista ja tuntemuksistasi. Ole rauhallinen, vetoa omaan oikeuteesi saada sektio ja kerro miten hyödyt sektiosta. Ole aikuinen, pysy fiksuna ja avoimena. Saatko tukea perheeltäsi ja onko synnytys ensimmäinen?

Mietin ihan samaa. Pelkopolilla useamman kerran pelkoani itkeneenä alan olla tympääntynyt koko raskauteen. Olen pyytänyt sektiota ja sitä ei anneta. Olen pienikokoinen, kuten myös äitini. Äidilläni jäi veljeni (3000g) syntymästä elinikäinen vamma pidätyskyvyn kanssa kun vauva jäi jumiin ja revittiin väkisin ulos. Kahdella ystävälläni myös vakavat repeämät sulkijalihakseen ja toisella ei vielä 3 vuodenkaan jälkeen ole kivut hävinneet.

En halua tuhota loppuelämääni synnytyksen vuoksi. Ehkäisystä on huolehdittu, koska en ole pelon vuoksi edes lasta halunnut. Nyt kuitenkin olen raskaana ehkäisyrenkaan käytöstä huolimatta. Abortti oli ensimmäinen ajatukseni, mutta mies, äitini, ystäväni ja ehkäisyneuvola saivat minut ylipuhuttua. Vauva on siis tavallaan oikein toivottu, lasta/perhettä olen sinäänsä aina toivonut. Olen ajatuksen torpannut vain sen valtavan synnytyspelon vuoksi. Nyt kun sektiota ei meinatakaan antaa, on alkanut kaikki tunteet heitellä ja vituttaa jo koko raskaus ja vauvakin ;...( Onpa hieno alku perhe-elämälle.

Olen tässä pohtinut, että kun en sairaalasta kerran sitä apua saa, jota tässä tilanteessa henkisesti ja fyysisesti tarvitsisin, niin mitä helvettiä sinne edes raahaudun. Kuolen kuitenkin siihen synnytyspelkooni viimeistään vesien mentyä, joten sama se sitten on missa sen kroppani tuhoan jos ei kuolo korjaakaan. Taidan sanoa seuraavalla pelkopolikäynnillä synnyttäväni sitten varmaan kotona toivoen parasta. Veikkaisin, että sektion riskit olisivat kuitenkin vähäisemmät kun yksin kotisynnytystä ährätessä. Ja kun toista lasta en missään tapauksessa meinaa edes ajatella, on aivan sama mitkä riskit sektiosta uusien raskauksien suhteen tulisi. Ei ksoke minua.

Siellä säkin sitten rutiset ja punnaat vauvan maailmaan. Kannattaisi miettiä näitäkin asiita ennenkuin lapsen hankkii... Onko muuten asiat hyvin vauvan tuloon? Raha-asiat ainakin kannattaa olla mallillaan.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:44"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:40"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:33"]

Ei sinulla niin väliä, mutta kun kyse on vauvasta niin koetapa mennä sinne sairaalaan.

[/quote]

no eihän ne siellä tee mitään kun supistukset alkaa, samahan se makaako kotona supistusten kanssa vai hönkiikö sairaalaan. ap.
[/quote]
On siinä vähän eroa synnyttääkö yksin vai onko joku ottamassa koppia ja hoitamassa vauvaa kun on syntynyt. Kun sitten pitää vielä ponnistaa istukka, leikata napanuora jne. Puhumattakaan jos vauva tarvii erityishoitoa, esim. iltateiden puhdistamista, lisähappea.
[/quote]
Tää on oikeassa. Mun vauva syntyi sairaalan tuulikaappiin, kun kaikki hoki että kotona voi olla niin kauan kuin vain pystyy. Lähdin vaikka olis tuntunut että vois olla vielä kotona ja silti näin.

Se on tunne on vähän sama kuin oikein kova paskahätä, paitsi, että monta kertaa rajumpi ja helpottaa, kun saa ponnista, eikä niitä kyllä pysty itse säätelemään, eikä estämään.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:41"][quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:35"]

Haha, enpä voi kuvitellakaan ketään synnyttäjää fleguna... Et pysty siihen sinäkään.

Koeta kuitenkin miettiä sitä syntyvää lastasi. Päädyt vielä lööppeihin, palstalle ja jopa vankilaan...

[/quote]

Vankilaan, koska en ole av-ämmien mieliksi? Right. ap.

[/quote]

Kyllä, jos toimit väärin ja lopputulos on huono, ei meidän mieliksi, sori. Olet pahasti sairas.
[/quote]

Jos vankilaan joutuu siitä ettei ponnista, niin en taida haluta asua enää Suomessa. Jos oikeiden rikollistenkin saaminen istumaan on hankalaa, niin pisteet sille joka ap:n meinasi vankilaan hommata.

Jos keskusteluapua olet vailla, etkä sektiota, niin ota yhteys neuvolaan ja kerro huolistasi. Pyydä myös kiireellinen.lähete pelkopolille. Monesti vieraat asiat pelottaa hiiirmuisesti etukäteen, mutta itse tilanteessa pelot jotenkin unohtuu vähän taka-alalle kun tilanne vie mukanaan. Se tulee luonnostaan, selvitymisen halu, jos ja kun mielenterveys on kunnossa. Usko tai älä, täältäkin palstalta saat varmasti nettikeskusteluapua. Ja läheisiltä voisit pyytää tukea myös?

Teiniangsti p''ll'.

OUtoa kun n'ppis sekoilee ei tule '''''/kirjainta siis a/kirjainta pilkuilla

asdfghjkl;'\\\\---= =-098754321`oiuytr

muakin pelottaa tuleva ensimmäinen synnytykseni, mutta en mä oo sitä sektiota ajatellut vaihtoehtona, mutta synnytystapa arvion haluaisin todellakin ja oon käsittänyt, että sitä ei tehdä ensisynnyttäjille vaikka kärsii synnytyspelosta?

Joo ei sua vankilaan viedä vaikka et ponnistakaan:) Kyllä supistusten alussa voi olla kotona, ja jos matka sairaalaan ei ole älyttömän pitkä  aika pitkäänkin. Ensisynnyttäjällä yleensä kestää. Sitten vasta kun supistukset on sännöllisiä voi lähteä sairaalaan. Kyllähän se synnytys pelottaa varmaan kaikkia. Tuntuu ,ettei sitä vauvaa saa ikinä ulos. Ja siellä synnytyssalissa viimeistään tajuaa,että itse se on ulos ponnistettava. Kukaan ei sitä puolestasi tee. Mutta kyllä se hyvin menee ja sä selviät. Minäkin selvisin, vaikka ei se mukavaa ollut. Joillakin on kuulema helpompaa. Toivotaan ,että sinulla on

Niin, kai se neuvolassa täytyy sitten pyytää keskusteluapua , kun äitipolilla ei reagoida yhtään mitenkään vaan keskitytään tympeilyyn. Ultrankaan aikana ei puhuta mitään, vaan saa itse kysyä onko kaikki ok. Ap.

Ei kai se mukula suutariksi jää, luonto hoitaa hommansa, halusit tai et. Kun hetki koittaa, nouset seisomaan polvillesi ja maanvetovoima vetää lapsen ulos.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:49"]

Mietin ihan samaa. Pelkopolilla useamman kerran pelkoani itkeneenä alan olla tympääntynyt koko raskauteen. Olen pyytänyt sektiota ja sitä ei anneta. Olen pienikokoinen, kuten myös äitini. Äidilläni jäi veljeni (3000g) syntymästä elinikäinen vamma pidätyskyvyn kanssa kun vauva jäi jumiin ja revittiin väkisin ulos. Kahdella ystävälläni myös vakavat repeämät sulkijalihakseen ja toisella ei vielä 3 vuodenkaan jälkeen ole kivut hävinneet.

En halua tuhota loppuelämääni synnytyksen vuoksi. Ehkäisystä on huolehdittu, koska en ole pelon vuoksi edes lasta halunnut. Nyt kuitenkin olen raskaana ehkäisyrenkaan käytöstä huolimatta. Abortti oli ensimmäinen ajatukseni, mutta mies, äitini, ystäväni ja ehkäisyneuvola saivat minut ylipuhuttua. Vauva on siis tavallaan oikein toivottu, lasta/perhettä olen sinäänsä aina toivonut. Olen ajatuksen torpannut vain sen valtavan synnytyspelon vuoksi. Nyt kun sektiota ei meinatakaan antaa, on alkanut kaikki tunteet heitellä ja vituttaa jo koko raskaus ja vauvakin ;...( Onpa hieno alku perhe-elämälle.

Olen tässä pohtinut, että kun en sairaalasta kerran sitä apua saa, jota tässä tilanteessa henkisesti ja fyysisesti tarvitsisin, niin mitä helvettiä sinne edes raahaudun. Kuolen kuitenkin siihen synnytyspelkooni viimeistään vesien mentyä, joten sama se sitten on missa sen kroppani tuhoan jos ei kuolo korjaakaan. Taidan sanoa seuraavalla pelkopolikäynnillä synnyttäväni sitten varmaan kotona toivoen parasta. Veikkaisin, että sektion riskit olisivat kuitenkin vähäisemmät kun yksin kotisynnytystä ährätessä. Ja kun toista lasta en missään tapauksessa meinaa edes ajatella, on aivan sama mitkä riskit sektiosta uusien raskauksien suhteen tulisi. Ei ksoke minua.

[/quote]Ymmärrän sinua hyvin.Itsekin pelkäsin synnytystä, mutta empä olisi silti ikinä uskonut millaista se oli.  Vauvalla oli napanuora 3 kertaa kaulan ympäri, eikä sitä huomattu missään vaiheessa. Ähersin lasta sunnuntai-illasta tiistai aamuun. Vasta tiistai aamuna kun lapsi ei vaan tullut ulos ja sydänäänetkin menivät todella huonoiksi, alettiin vauvaa repimään imukupilla ulos.Olin kivusta ja väsymyksestä puolikuollut(valvonut sunnuntai aamusta sinne tiistai aamuun hirveissä tuskissa)ja lähes tajuton. Sen kuitenkin tajusin, että jotain häikkää oli kun huone oli jo lääkäreitä täynnä. Joku sanoi, että leikkaamaan ei enää ehditä. Vauva saatiin ulos vaikka napanuora ei riittänyt , ja repesin todella pahasti kun sitä napanuoraa vauvan kaulalta irroiteltiin vaikka vauva oli sisällä vielä. No ei mitään, kahden vuoden päästä olin taas sairaalassa saamassa toista. Vaikka pelotti, halu saada toinen vauva oli niin suuri,että uskalsin. Ja ajattelin,että sen pahempaa ei voi olla kuin se eka oli, ja senkin kestin. Jos en hyvin, niin kestin kuitenkin. Toinen olikin helppoa kuin heinänteko, eikä mennyt kauaa:) Nyt niitä on neljä. Aika isoja ovat jo. Kyllä sinäkin selviät. Voimia vaan sinulle synnytykseen ja toivotaan,että kaikki menee hyvin. Palkinto on kyllä kaiken sen arvoinen. Synnytyskivut häviää sen siliäntien kun lapsi syntyy.Elämän parhat hetket vietetään synnärillä, vaikka et sitä nyt uskokaan:)

Niin mäkin kuvittelin :-D Ajattelin vain unohtaa kivut ja keskittyä hengitykseeni...Lycka till!

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:35"]

Haha, enpä voi kuvitellakaan ketään synnyttäjää fleguna... Et pysty siihen sinäkään.

Koeta kuitenkin miettiä sitä syntyvää lastasi. Päädyt vielä lööppeihin, palstalle ja jopa vankilaan...

[/quote]

Vankilaan, koska en ole av-ämmien mieliksi? Right. ap.

[/quote]

Kyllä, jos toimit väärin ja lopputulos on huono, ei meidän mieliksi, sori. Olet pahasti sairas.

[/quote]

No enpä ole kuullut, että yksikään äiti jonka lapsi on kuollut synnytyksessä (koska niinhän tässä ap:n tapauksessa voi käydä) olisi joutunut vankilaan.

-Ohis

[/quote]

Kyllä joutuu vastuseen jos tuottaa toiminnallaan harkitusti vielä kuoleman eli kuolemantuottamus vähintään jne. Voipi mennä tapponakin. 

En syö, en juo, teen anopille kiusaa- sano entinen miniä pohojanmaalta!

Luulen ja toivon että aloitus on silkkaa provoilua ja jonkun yksinäisen surullista yritystä tulla huomatuksi! No huomattu on: entä sitten?!

PS. Oulun vauvamurhaajahan joutui syytteeseen ja saa tuomionsa eli siinäpä vastausta väittämääsi.