En aio tehdä mitään kun synnytys alkaa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:07"]

muakin pelottaa tuleva ensimmäinen synnytykseni, mutta en mä oo sitä sektiota ajatellut vaihtoehtona, mutta synnytystapa arvion haluaisin todellakin ja oon käsittänyt, että sitä ei tehdä ensisynnyttäjille vaikka kärsii synnytyspelosta?

[/quote] halusin sektion kun ajattelin että ponnistus voi olla tuskallista mutta lääkäri sanoi että luonnollista kautta aloitetaan. Tulikin kiireellinen sektio, olin jo naistenklinikalla ja niin sitä mentiin vauhdilla paareissa leikkaussaliin. Ei ehtinyt edes jännittää. Oli helppo, senkus makaat petillä. Ei tullut komplikaatioita.

Mulla ei ollut ponnistamisen tarvetta vaan tarve olla ponnistamatta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:49"]

Mietin ihan samaa. Pelkopolilla useamman kerran pelkoani itkeneenä alan olla tympääntynyt koko raskauteen. Olen pyytänyt sektiota ja sitä ei anneta. Olen pienikokoinen, kuten myös äitini. Äidilläni jäi veljeni (3000g) syntymästä elinikäinen vamma pidätyskyvyn kanssa kun vauva jäi jumiin ja revittiin väkisin ulos. Kahdella ystävälläni myös vakavat repeämät sulkijalihakseen ja toisella ei vielä 3 vuodenkaan jälkeen ole kivut hävinneet.

En halua tuhota loppuelämääni synnytyksen vuoksi. Ehkäisystä on huolehdittu, koska en ole pelon vuoksi edes lasta halunnut. Nyt kuitenkin olen raskaana ehkäisyrenkaan käytöstä huolimatta. Abortti oli ensimmäinen ajatukseni, mutta mies, äitini, ystäväni ja ehkäisyneuvola saivat minut ylipuhuttua. Vauva on siis tavallaan oikein toivottu, lasta/perhettä olen sinäänsä aina toivonut. Olen ajatuksen torpannut vain sen valtavan synnytyspelon vuoksi. Nyt kun sektiota ei meinatakaan antaa, on alkanut kaikki tunteet heitellä ja vituttaa jo koko raskaus ja vauvakin ;...( Onpa hieno alku perhe-elämälle.

Olen tässä pohtinut, että kun en sairaalasta kerran sitä apua saa, jota tässä tilanteessa henkisesti ja fyysisesti tarvitsisin, niin mitä helvettiä sinne edes raahaudun. Kuolen kuitenkin siihen synnytyspelkooni viimeistään vesien mentyä, joten sama se sitten on missa sen kroppani tuhoan jos ei kuolo korjaakaan. Taidan sanoa seuraavalla pelkopolikäynnillä synnyttäväni sitten varmaan kotona toivoen parasta. Veikkaisin, että sektion riskit olisivat kuitenkin vähäisemmät kun yksin kotisynnytystä ährätessä. Ja kun toista lasta en missään tapauksessa meinaa edes ajatella, on aivan sama mitkä riskit sektiosta uusien raskauksien suhteen tulisi. Ei ksoke minua.

[/quote]

Ymmärrän vakavan pelon ja tiedän että se voi lähes invalidisoida, vaikka kyse ei olisikaan synnytyksestä. Mutta ei ole tarpeen jäädä odottamaan julkisen puolen suostumusta pelkosektioon, kun sen saa maksamalla yksityisellä. Julkisella mennään niinkuin mennään, ja kyllähän alatiesynnytykseen on ihan järkiperusteet.Sektion moninkertaisia kustannuksia ei haluta ihan helpolla verovaroista kustantaa ,joten yksitisellä saa mitä haluaa jos on valmis pelostaan maksamaan.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:38"]Siis kostoksi siitä, ettet saa pelkosektiota, aiot tehdä kiusaa vain ja ainoastaan itsellesi? Eihän tuossa ole mitään logiikkaa. Terveydenhuoltohenkilökunnalle on ihan sama jos kärsit yksin kotona.
[/quote]

Juu, helpommalla pääsevät.

Joo kyllä ne siellä pelkopolilla antaa pelkosektion jos on oikeasti kyse synnytyksen estävästä pelosta. Itse kävin siellä reippaana, kysyin neuvoa ja kerroin että pelkään paniikin omasti sitä, että lapsi vaurioituu synnytyksessä tai kuolee. En pelkää kipua, en pimppini puolesta vaan lapsen puolesta. Minua yritettiin aluksi tsempata kovasti ja yritin olla rohkea. Yhdellä käynnillä sain järkyttävän paniikkikohtauksen ja romahdin täysin, itkin ja hyperventiloin. Minulle ei ole ikinä tapahtunut vastaavaa! Tässä kohtaa lääkäri varasi minulle ajan sektioon. Sektion tehnyt lääkäri totesi, että lapsen koon ja asennon vuoksi olisi todennäköisesti päädytty hätäsektioon. Liekö ollut joku etiäinen ne kaikki painajaiset. Kyllä ne siellä polulla kuuntelee, mutta asenteesi on aika kummallinen.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:30"]

Vai flegmaattisena meinaat makoilla. Lycka till. Mistä sa apua soitat, ja enne kaikkea, mitö apua??

[/quote]

Tjaa. Niin no, eihän sitä tiedä saako apua vaikka olisi supistellut jo kauan. Ja niin meinaan. Kukaan ei voi pakottaa ponnistelemaan. Kun en saa minkäänlaista kuuntelua äitipolilta kun kerron omalla kohdallani alatiesynnytyksen peloista, vaan pelkkää vittuilua, niin antaa olla sitten. ap.

[/quote]

Et vaikuta kovin aikuiselta uhmakkaine suunnitelminesi. Uhmaltasi et nyt näe lapsesi turvallisuutta synnytyksessä vaan heittäydyt yhteistyökyvyttömäksi. Kai jollain tasolla tajuat että vahinko tulee vain sinulle ja mahdollisesti myös vauvallesi? Sairaalan henkilökunnalle on ihan sama, kuinka paljon kärvistelet kotona vaikka kuinka koetat maata kivuissasi kuin kuollut lahna.

Mielenosoiteuksesi on lapsellinen ja menee ihan hukkaan. Grow up: sinusta tulee äiti, herra paratkoon.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:07"]muakin pelottaa tuleva ensimmäinen synnytykseni, mutta en mä oo sitä sektiota ajatellut vaihtoehtona, mutta synnytystapa arvion haluaisin todellakin ja oon käsittänyt, että sitä ei tehdä ensisynnyttäjille vaikka kärsii synnytyspelosta?
[/quote]
Täällä synnytystapa-arvio tehdään kaikille ensisynnyttäjille, mistä sitä muuten tietäisi mahtuuko tulemaan. Seuraaville ei tehdä, jos ei ole mitään erikoista. Harvoinpa ne paikat siitä pienenee. Miksi siis EI tehtäisi ensisynnyttäjälle!?

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:18"]Niin, kai se neuvolassa täytyy sitten pyytää keskusteluapua , kun äitipolilla ei reagoida yhtään mitenkään vaan keskitytään tympeilyyn. Ultrankaan aikana ei puhuta mitään, vaan saa itse kysyä onko kaikki ok. Ap.
[/quote]
Missähän oikein asut, mikä sairaala? Kuulostaa omituiselta. Itsellä ollut mahtava kohtelu kaikilla neljällä kerralla.

Veikkaisin että saattaa se mieli ehkä aapeella muuttua kun synnytys käynnistyy...

[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 20:30"]Mulla ei ollut ponnistamisen tarvetta vaan tarve olla ponnistamatta. Kätilön käskystä sitten ponnistin.
[/quote]
Varmaan epiduraali?

Sitten tällaset hullut ämmät saa lapsia. Oisko ollu abortti okei jos mielipiteet on tolla radalla.

Ap, palkkaa yksityinen doula ja käy yksityisillä synnytysvalmennuskursseilla (saa yksittäisiä tunteja / henk. koht. palvelua jos on liian myöhäistä ilmoittautua ryhmään). Näillä keinoilla olen itse uskaltautumassa synnyttämään vastaavista peloista huolimatta. Pelkään siis lääkärien toimenpiteitä, pihtejä, repeämisiä jne.

Sain kyllä ensisynnyttäjänä synnytystapa-arvion pelkopolilta. Miksi ei saisi?