Lue keskustelun säännöt.
Mistä ystäviä Tampereelta?
01.03.2015 |
Hei!
Miten uusien ystävien löytyminen onkin aikuisena näin vaikeaa, jopa ihan mahdotonta? Tätä ihmettelee yksinäisyyteen totaalisen kyllästynyt kolmekymppinen kahden pienen lapsen äiti. Olisiko kellään vinkkiä miten kavereita löytäisi, varsinkin täältä Tampereelta? Olen tosi huono lähtemään yksin mihinkään vieraaseen harrastusporukkaan, mutta mukavista kerhoista yms. kuulen kyllä mielelläni. Kirjat, leipominen ja vaikkapa neulomisen opettelu kiinnostaisi. Ja kun olisi edes se yksi ihminen, jolle soittaa kun seinät tuntuvat kaatuvan tai kun aurinko paistaa sateen jälkeen. :)
Kommentit (27)
13/13 viestin laittaja!? Saanko sun sähköposti osotteen? Oon myöskin raskaana ja just jääny äitiyslomalle. Seura kelpais ku ollaan aika samanlaisessa elämäntilanteessaki vielä :) Tampereelta siis oon myöskin. Toivottavasti palaat lukee tän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 18:52"]
Kannattaa aloittaa ihan vaikka siitä että alkaa juttelemaan naapureille.
[/quote]
Ei Tampereella jutella naapureille. Niissä on liian iso riski, että joutuu olemaan tekemisissä niiden kanssa.
Hei 13/13,
mäkin tutustuisin suhun mielelläni, kuulostaa niin tutulle tuo yksinäisyys! Tai voidaan miettiä olisiko mahdollista vaikka järjestää joku porukkatapaaminen..?
-ap
Täällä yksi kolmekymppinen Atalasta/Holvastista. Pidän leipomisesta ja kirjoista, mutta käsityöt ei suju. Mulla on vauva ja kaksi koululaista.
[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.03.2015 klo 19:03"]Täällä 20v lapseton Tampereelta. Mulla vähän sama juttu ettei kavereita ole löytynyt vaikka pidempään täällä jo asustellut. Osaisin muuten opettaa neulomaan tai virkkaamaan, käsityöt ovat intohimoni :) [/quote] En oo ap, mutta mua voi opettaa neulomaan :D
[/quote]
Mä voin tulla sit neulomaan teidän kanssa!
- 21v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,täälä olis myös nuorekas nelikymppinen mies joka haluaisi ystäviä tampereelta naisista,en hae sänky enkä treffiseuraa vaan ihan ystävää jonka kanssa vois käydä joskus syömässä,leffassa ym.noissa treffi palstoilla on niin järjettömiä vaatimuksia ja odotuksia että sieltä ystävää ei löydy,olen ihan perusmies,sisäsiisti 14v fiksun tytön yh isä,maaliskuussa treelle muuttanut.en juo enkä polta muttei drinkin otto ole ongelma,ei vain ole maistunut viimmeseen 5 vuoteen eikä ole ollut tarpeeks hyvää seuraa :)laittakaa viestiä jos haluatte miehen seuraa.en hae siis sänkyseuraa enkä sitä sinullekkan tarjoa.laittakaa viestiä ja vaihdetaan ajatuksia.Hauskaa joulun odotusta kaikille.
t.t.tampere@luukku.com
Mulle kerrottiin just viikko sitten äitiysneuvolassa, että sitäkin kautta voi tarvittaessa kysellä äiti-lapsipiireistä ja mammakahviloista yms jos alkaa tuntua ettei se 24/7 vauvan kanssa oleminen olekaan niin tyydyttävän tuntuista elämää kuin sen muka pitäisi olla. Eiköhän sieltä saisi neuvoja vaikka lapset olisivatkin jo vähän isompia :).
Oma tilanteeni on se, etten tunne Tampereelta muita kuin mieheni. Muutimme tänne syksyllä miehen opintojen alkaessa. Kuukausi muuton jälkeen huomasin olevani raskaana. Omat sukulaiset ja ystävät jäivät 200km päähän, miehellä kyllä on täällä paljon kavereita ja aika usein olenkin vain yksin kotona. Kaikki ystäväni, tuolla 200km päässä ovat lapsettomia, joten aika yksinäiseltä tämä raskausaika on alkanut tuntumaan kun lapsettomuushoidoissa oleville on vähän kurja omaa onneaan hehkuttaa :/.
Olen luonteeltani aika ujo, joten vieraisiin tutustuminen ei käy helposti vaikka jossain kahviloissa kävisinkin. En ole myöskään täällä ollessa saanut töitä tai aloittanut mitään kodin ulkopuolista harrastusta, joten ihmiskontaktini rajoittuvat mieheeni ja muutaman kerran viikossa pääsen moikkaamaan kaupan kassalle :D. Ajattelisin että aikanaan lapsen kanssa kahviloihin ja harrastuksiin olisi helpompaa lähteä uusiin ihmisiin tutustumaan, kun jo olemassa olevien lasten kautta löytyisi varmasti yhteisiä puheenaiheita, vaikkei mitään yhteistä muuten olisikaan. Lapsi siis toimisi tavallaan esiliinana...
Itse tykkään kyllä leipoa ja kokkailla ja nyt rad-diagnoosin myötä uusia reseptejä tuleekin kokeiltua paljon enemmän kuin ennen. Leipominen on toistaiseksi jäänyt, mutta eiköhän sitä viimeistään ristiäisiin tule joku kakku väännettyä. Käsitöitäkin tykkään tehdä, ompelua (vaikkei kovinkaan helposti luonnistu pienessä asunnossa jossa kissa) ja nyt raskausaikana olen innostunut virkkaamaan pieniä pehmopöllöjä joista tarkoitus tehdä vaunuihin lelunauha.
Minä voisin ainakin ilmoittautua kaveriksi, vaikka ihan sähköposti/facebook/skype tms kirjoitteluun, leipomiskaveriksi, kutomis- ja virkkauskaveriksi tai kahvilaan/kaupungille/tms. Tosin jos suoraan pitäisi tulla jonkun vieraan kanssa leipomaan, niin saatan kyllä alkuun olla vähän normaalia ujompi ja varautunut vaikka toisinaan kavereiden kanssa saatan olla oikea papupata :D. Minä siis odotan vasta esikoista, rv 27 (la 1.6.), ja ikää 26v. Asumme Peltolammilla, joten ilmeisesti nuo viestiketjun alussa mainitut Annantupa, Hervantatupa ja Linnainmaantupa ovat aika kaukana?