Tunnetteko henkilöitä, joilla naaman perusilme on sellainen kärsivä? :D

Minä olen niitä, ketkä pyrkivät hymyilemään koko ajan, etten vain näyttäisi surulliselta tai ilkeältä. Oikeasti olen masentunut ja yksinäinen. Olen lukenut, että hymyilemällä saa huijattua myös omaa kehoa tuottamaan mielihyvähormoneja. En tiedä, pitäisikö lopettaa itseni ja muiden huijaaminen, kun ei täällä Suomessa arvosteta hymyileviä ihmisiä. Oma mieheni on sellainen, jolla on koko ajan suupielet alaspäin, mutta hän onkin todella negatiivinen ihminen ja kateellinen muiden onnellisuudesta. Ei hyvä.

Mulla itselläni on perusilme aina vihainen/tympeä, vaikka olisin ihan hyvällä tuulella (ja yleensä olenkin). Suupielet kääntyy luonnostaan alaspäin niin ei sille mitään mahda. No eipä tuu ketään aukomaan päätä, kun näytän myrskyn merkiltä jo valmiiksi. :D

useimmat tuntemani terapeutit, diakonit ja historianopettajat.

Multa on monesti kysytty olenko vihainen jostain, olen kuulemma vihaisen näköinen. En ole vihainen! Luomet ovat roikkuvat ja raskaat, kulmien välissä on ryppyjä.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:28"]Paikallisen kaupan kassa näyttää aina siltä, että olin pillahtamaisillaan itkuun. Nuori tyttö.
[/quote]

Joo mä tiedän ilmeen! Työpaikalla on opiskelija joka näyttää kans itkuun pillahtavalta. Ei ketään nyt voi viikkotolkulla "itkuunpillahduttaa" että kai se on se ilme sit vaan :)

olen :C aina kysytään olenko vihainen

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:54"]Multa on monesti kysytty olenko vihainen jostain, olen kuulemma vihaisen näköinen. En ole vihainen! Luomet ovat roikkuvat ja raskaat, kulmien välissä on ryppyjä.
[/quote]
sama paitsi ilman ryppyjä! Luomet saa kulmatkin roikkumaam ja perusilme vihainen, mieheni mukaan... ja oon kuullu tuota leuhka akka-hommaaki, ja ilmeisesti en ole niin helpostilähestyttävä..vaikka oon kyllä ihan mukava enkä leuhka! :D

Vakavuus on täällä enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja olisiko naisissa vielä enemmän, ja erityisesti naisissa sieltä 25+ -haarukasta alkaen.

Salkkareiden Kristiina.

En tykkää raskaista ihmisistä.

Kyllähän se käytös tulee sen perusteella, miten ihmiset minuun reagoi. Jos kaikki käsitetään päälaelleen. Kuvitellaan että kaiki mitä sanon, on itsekehua tai jotain, koska olen ilmeisesti ylimielisen ämmännäköinen, niin ei se mun reaktiokaan ihan iloinen voi olla. Oikeastihan olen iloinen, ja humoristinen ihminen, sekä herkkä ja empaattinen. Mutta en voi olla sitä, koska reaktiot minuun ovat mitä ovat. 

Paikallisen kaupan kassa näyttää aina siltä, että olin pillahtamaisillaan itkuun. Nuori tyttö.