Mies sanoi rumasti, olinko liian herkkä?

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä väittää etteivät itse koskaan ole puhuneet puolisolleen loukkaavasti puhuvat paskaa.

No on tullut puhuttua paskaa, mutta onneksi puoliso ei ole tuollainen herkkis ja samalla mitalla olen saanut takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä väittää etteivät itse koskaan ole puhuneet puolisolleen loukkaavasti puhuvat paskaa.

Eivät puhu. Olen ollut puolisoni kanssa 20 vuotta kimpassa, eikä kumpikaan ole koskaan haukkunut tai solvannut toista. Erimielisyyksiä on toki ollut. Kumpikaan ei ole koskaan kuitenkaan nimitellyt tai loukannut toista tahallaan.

Minulle sellainen olisi täysin mahdotonta sietää.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä väittää etteivät itse koskaan ole puhuneet puolisolleen loukkaavasti puhuvat paskaa.

Ne ovat juuri sellaisia kuin AP:n tapailumies taitaa olla, kuvittelevat että ovat itse niin kunnioittavia aina ja kaikkialla eivätkä tajua loukanneensa.

Eiköhän tuo ole hänen tapansa sitten reagoida epämieluisiin asioihin, kerta ette vielä ihan niin hyvin ilmeisesti tunne edes. En todellakaan kuuntele mitään turpa kiinni -juttuja. Next!

No estäminen minun osaltani oli varmasti epäkypsää. Toisaalta olisiko minun sitten pitäny tyytyväisenä kuunnella loukkauksia joihin toinen ei edes antanut mahdollisuutta vastata? Emme ole suhteessa joten en nähnyt mielekkäänä siinä hetkessä tuhlata aikaani mielipahaan kun oli muutakin tekemistä illalle.

Mielipiteitä nyt on tullut molempiin suuntiin. Osan mielestä minä olen ehdottoman herkkä ja kaikki haukkuvat joskus puolisoaan ja osa sanoo ettei tuollaista pidä sietää. Olen vähän kahden vaiheilla.

Mieheltä ei anteeksipyyntöä ole tulossa sillä hän ei näe tehneensä mitään väärää. Ei hän väitä minunkaan tehneen. Hänen mielestään keskustelu oli normaali. Itse olen ihan sekaisin nyt ajatusteni kanssa että kuvittelinko muka vain koko jutun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon jo aikoja sitten jos miehet olisi yhtä herkkähipiäisiä ja törkeitä toisille mitä naiset on miehille.

Miksi naiset saa solvata ja haukkua miehiä mitä ihmeellisimpien tekosyiden varjolla mutta miehet ei saisi sano naiselle mitää mikä loukkaa tämän tunteita?

Miten niin naiset saavat solvata kumppaneitaan? Ei kenenkään miehen pitäisi alistua sellaiseen. Itse en ole koskaan haukkunut miestäni. Ei tulisi mieleenkään. 

Jokainen tietysti määrittelee rajansa itse ja joitain ei sitten kai haittaa, jos suutuspäissään toista voi sanoa tyhmäksi, rumaksi tai muuten vain tiuskia mitä sattuu. Itse en sellaisessa suhteessa olisi hetkeäkään.

No mun ex miesystävä sanoi mua mm. oudoksi, vammaiseksi ym. Ilman mitään riitaa, ilman että provosoin tai että itse koskaan olisin sanonut ilkeästi… Että sinänsä tuo miehesi ”ilkeily” tuntuu aika kesyltä.

Onneksi olen päässyt tuon herkkyysvaiheen yli, joka vaikutti edelliseen suhteeseeni. 

Nyt annan samalla mitalla takaisin ja lopuksi vain nauretaan. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä kannata ajatella asioita niin vakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

No estäminen minun osaltani oli varmasti epäkypsää. Toisaalta olisiko minun sitten pitäny tyytyväisenä kuunnella loukkauksia joihin toinen ei edes antanut mahdollisuutta vastata? Emme ole suhteessa joten en nähnyt mielekkäänä siinä hetkessä tuhlata aikaani mielipahaan kun oli muutakin tekemistä illalle.

Mielipiteitä nyt on tullut molempiin suuntiin. Osan mielestä minä olen ehdottoman herkkä ja kaikki haukkuvat joskus puolisoaan ja osa sanoo ettei tuollaista pidä sietää. Olen vähän kahden vaiheilla.

Mieheltä ei anteeksipyyntöä ole tulossa sillä hän ei näe tehneensä mitään väärää. Ei hän väitä minunkaan tehneen. Hänen mielestään keskustelu oli normaali. Itse olen ihan sekaisin nyt ajatusteni kanssa että kuvittelinko muka vain koko jutun.

Ap

Et kuvitellut, ja todella jos toisen solvaaminen on hänelle ihan "normaali" keskustelu niin juokse, ihan tosi. Sellaisiakin tyyppejä on olemassa, joilla on ihan perus käytöstavat hallussa myös kotioloissa. Olen itsekin sanonut rumasti puolisolleni joskus vahingossa, mutta en koskaan haukkunut tai solvannut. Sama hänellä. Parisuhteen pitäisi rakentua molemminpuoleiseen kunnioitukseen, tuollainen solvaaminen ei todellakaan ole sitä.

Minua ei kyllä houkuta suhde jossa "annetaan samalla mitalla takaisin".

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näkökulmista. Ehkä minun pitää jutella vielä asia läpi miehen kanssa. Riippuu sitten siitä mitä seuraavaksi.

En haluaisi olla mitenkään pikkumainen ja liian herkkä joka ei elämää kestä, mutta ihan kamalan vieras ajatus että minusta olisi luonnollista että toinen saa haukkua minua kirosanojen saattelemana ja käskeä minun naisena tukkimaan turpani. Tällä hetkellä tuntuu että vaikka yrittäisin niin en saa sitä väännettyä normaaliksi tavaksi jutella puolisolle. Tai yhtään kenellekään.

Ap

No sulla nyt näköjään koko ajan lisääntyy ja suurenee nämä miehen sanomiset, että kuinka se nyt oikeasti meni? Mitä se sanoi?

Vierailija kirjoitti:

No estäminen minun osaltani oli varmasti epäkypsää. Toisaalta olisiko minun sitten pitäny tyytyväisenä kuunnella loukkauksia joihin toinen ei edes antanut mahdollisuutta vastata? Emme ole suhteessa joten en nähnyt mielekkäänä siinä hetkessä tuhlata aikaani mielipahaan kun oli muutakin tekemistä illalle.

Mielipiteitä nyt on tullut molempiin suuntiin. Osan mielestä minä olen ehdottoman herkkä ja kaikki haukkuvat joskus puolisoaan ja osa sanoo ettei tuollaista pidä sietää. Olen vähän kahden vaiheilla.

Mieheltä ei anteeksipyyntöä ole tulossa sillä hän ei näe tehneensä mitään väärää. Ei hän väitä minunkaan tehneen. Hänen mielestään keskustelu oli normaali. Itse olen ihan sekaisin nyt ajatusteni kanssa että kuvittelinko muka vain koko jutun.

Ap

Selvästi sinun rajojesi yli on kävelty ja kunnolla. Ei sillä ole mitään merkitystä, kumpi oli oikeassa tai oletko liian herkkähipiäinen. Sinä olet niin herkkä kuin olet, ja sinä määrittelet itse, millainen käytös sinua kohtaan on OK. Ei sitä tarvitse miehen kanssa sopia. Mies loukkasi sinua, sinulla on paha olo, haluat että mies tunnistaa asian. Hän ei sitä tee joten tulee varmasti noin toimimaan jatkossakin.

Huomaa, että sinulla on takana vaikeita kokemuksia, koska et osaa vaatia itsellesi kunnioitusta. Haet heti syytä itsestäsi, kun sinua loukataan. Se on epäterve toimintamalli.

Suosittelen sinua ilmaisemaan miehelle tiukkaan sävyyn, että sinulle ei puhuta noin, se ei yksinkertaisesti käy päinsä. Jos mies ei asiaa ymmärrä niin jatkakaa eri suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka täällä väittää etteivät itse koskaan ole puhuneet puolisolleen loukkaavasti puhuvat paskaa.

Eivät puhu. Olen ollut puolisoni kanssa 20 vuotta kimpassa, eikä kumpikaan ole koskaan haukkunut tai solvannut toista. Erimielisyyksiä on toki ollut. Kumpikaan ei ole koskaan kuitenkaan nimitellyt tai loukannut toista tahallaan.

Minulle sellainen olisi täysin mahdotonta sietää.

Sanoinko, että tahallaan?

Estäisin sen nyt lopullisesti ja jättäisin siihen. Ei kuulosta hyvältä ihmiseltä ihan oikeasti.

Miehen lopputulema oli että minä olen sekaisin ja ilmeisesti olen paisutellut ongelman päässäni turhan suureksi. Eipä tässä minun puolestani ole enempää materiaalia keskustelulle. Jouduin hänelle hyvästit jättämään sillä selkeästi emme puhu samaa kieltä ja ei se siitä toimivaksi muuttuisi kun jo alussa takkuaa näin pahasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No estäminen minun osaltani oli varmasti epäkypsää. Toisaalta olisiko minun sitten pitäny tyytyväisenä kuunnella loukkauksia joihin toinen ei edes antanut mahdollisuutta vastata? Emme ole suhteessa joten en nähnyt mielekkäänä siinä hetkessä tuhlata aikaani mielipahaan kun oli muutakin tekemistä illalle.

Mielipiteitä nyt on tullut molempiin suuntiin. Osan mielestä minä olen ehdottoman herkkä ja kaikki haukkuvat joskus puolisoaan ja osa sanoo ettei tuollaista pidä sietää. Olen vähän kahden vaiheilla.

Mieheltä ei anteeksipyyntöä ole tulossa sillä hän ei näe tehneensä mitään väärää. Ei hän väitä minunkaan tehneen. Hänen mielestään keskustelu oli normaali. Itse olen ihan sekaisin nyt ajatusteni kanssa että kuvittelinko muka vain koko jutun.

Ap

Kun mies ei näe käytöksessään mitään väärää saat samanlaista ja pahempaa tekstiä vastaisuudessakin. Ja sanat muuttuvat ajan saatossa lyönneiksi. Itse en mokomaa enää katselisi enkä kuuntelisi. Mieti nyt hyvänen aika!

Miksi tässä pitää miettiä sitä kuka on oikeassa ja kuka ei? Jotain sellaista tapahtui, joka saa sinut pois tolaltasi. Miehen mielestä tapahtunut oli normaalia, eli tulee toistumaan. Riippumatta siitä, oliko tapahtunut objektiivisesti tarkastellen törkeää vai tavanomaista, oli se kuitenkin sinulle liikaa.

Ainoa pohtimisen aihe on siis se, haluatko tuollaista jatkossakin? Onko miehessä muita niin hyviä puolia, että ne ajavat tapahtuneen ohi? Vai oliko tämä niin iso asia, että et voi elää sellaisen kanssa?

Ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan ainoastaan sinun oma vastauksesi ja päätöksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään tuputtanut lohdutusta, ajattelin että hän varmaankin kaipaa myötätuntoisia sanoja kun halusi kertoa huonosta päivästään. Aihe siirtyi myös hänen huonontuneeseen terveydentilaansa ja kun ehdotin lääkäriin menoa (olen huono henkilö terveysasioihin ottamaan kantaa) niin siitähän se raivo sitten syttyi.

Hän tosiaan sanoi niin rumasti että enpä siinä hetkessä nähnyt muuta mahdollisuutta kuin eston. Minulle ei noin puhuta vaikka mikä olisi.

Nyt sitten harmittaa. Haluaisin tavallaan puhua asian selväksi, mutta toisaalta mietin että sotiiko se omaa itsearvoani vastaan. Olen vasta etsimässä omia rajojani ja tutustumassa deittimaailmaan huonon lapsuuden jälkeen.

Stressaavaa olla näin kiinni omissa mielenliikkeissä.

Ap

Hoida se lapsuus pois alta ensin ennen kuin alat parisuhteeseen.

Hölmö, sitä ei ”hoideta pois”, se pysyy koko elämän mittaisena taakkana. Sen kanssa oppii elämään, mutta silti se vaikuttaa joka sekunti, joka hengenveto, joka hetki. Ja olen kohta 50v

Ap teit oikein, pidä erittäinn hyvä huoli rajoistasi. Älä anna talloa. Älä soita perään. Sinä tunnet helposti liikaa syyllisyyttä lapsuutesi takia, ja siksi mietit että pitäisikö soittaa miehelle tai pyytää anteeksi. Ei pidä. Unohda se.

Vierailija kirjoitti:

Miehen lopputulema oli että minä olen sekaisin ja ilmeisesti olen paisutellut ongelman päässäni turhan suureksi. Eipä tässä minun puolestani ole enempää materiaalia keskustelulle. Jouduin hänelle hyvästit jättämään sillä selkeästi emme puhu samaa kieltä ja ei se siitä toimivaksi muuttuisi kun jo alussa takkuaa näin pahasti.

Ap

Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. Sinulla on oikeus pitää rajasi vaikka muut väittäisivät sinun olevan sekaisin, liian herkkähipiäinen, turhasta kitisijä. Sinun ei tarvitse alentua sellaista kuuntelemaan. Olet parantumisen tiellä. Tsemppiä!