En voi sietää yllätysvieraita!!! Päivä pilalla!!!

Voi miten voikaan raivostuttaa! Kihisen oikeen raivosta. En ole ikinä pitänyt yllätysvieraista, enkä itsekään ikinä ole mennyt kenekään luokse kylään kutsumatta. Olen mielestäni tätä myös toitottanut ystävilleni sekä sukulaisille hyvin selkeästi! Tänään kuitenkin perheemme päivä meni pilalle yllätysvierailun takia!

Pojallani on tänään nimipäivä ja meillä on tapana että aina lasten nimipäivänä kokkaillaan yhdessä päivänsankarin toivomaa ruokaa (ei ole varaa käydä aina ravintolassa) ja sen jälkeen käydään yhdessä esim kirppiksellä tai Hoplopissa tai muussa suht edullisessa paikassa. Tänään kokkailimme sitten pojan toivomuksesta pizzaa ja sen jälkeen oli suunnitelmissa lähteä uudelle isolle kirpputorille katsomaan jos löytyisi pojalle jotain kivaa. Toki tytöille myös jotain pientä. ( Meillä on siis poika ja kaksi tyttöä).

No juuri kun pizzat oli saatu uunista ja jokainen sai eteensä hartaudella täyttämänsä pizzan, niin eikös ovikello soinut.... Sieltä yllättäen änki sisään ystäväni kahden poikansa kanssa! Olivat päättäneet tulla onnittelemaan kuulemma poikaani kun kerta olivat lähistöllä. Siinä sitten istuivat pöytään ja lapset tietysti huomattuaan meidän lastemme pizzat, alkoivat huutamaan: Jee, pizzaa! No ei muuta kun lasten omat pizzat sliceiksi jotta vieraillekin riittäisi. Ystävän lapset söivät loppupeleissä suurimman osan pizzoista ja huomasin kuinka omia lapsiani harmitti :(

Sanoin ruokailun jälkeen ystävälleni, että olemme lähdössä kirpputorille. No eikös hän sitten siihen että: Hyvä idea, mehän lähdetään mukaan! Siinä korjattaessa pöytää ym, lapset hetket touhusivat keskenään ja siinä ehtikin jo pari lelua mennä rikki ystäväni villien poikien toimesta. Siinä vaiheessa jo sappeni kiehui. No lähdimme kirpputorille omalla autollamme ja he omallansa. Kirppikseltä poikani löysi heti ensimmäiseltä pöydältä aika isokokoisen lelun ja kertoi haluavansa sen. Ehdotin kuitenkin että katsotaan muitakin pöytiä ja tullaan ottamaan kyseinen lelu jos muuta ei löydy. No muuta ei löytynyt ja kun menimme etsimään kyseistä lelua, sitä ei enää ollut. No kappas vaan, ystäväni poikahan siellä oli kassalla äitinsä kanssa ostamassa tätä lelua!! Olimme kierrelleet kaikki aluksi porukallaja ystäväni ja hänen poikansa olivat paikalla kun oma poikani oli ihaillut tätä lelua. Ehdin jo ajatella, että he ostavat varmaankin pojalleni tämän lelun lahjaksi! ( Eivät olleet tuoneet mitään nimipäivälahjaa mukanaan). Mutta ihan omalle pojalleen ystäväni lelun sitten ostikin!!! Todella törkeää!

Poikani ja tytötkin olivat kiukkuisia koko kotimatkan ajan ja päivä oli heidän mielestään mennyt kokonaan pilalle. Tarkoituksena kun oli syödä kiireettömösti perheen kesken ja höpötellä ja sen jälkeen kierrellä hyvillä fiiiliksillä kirppiksellä. Päivä meni totaalisen pilalle ystäväni ja hänen lastensa takia. Ystävä taasen hehkutti kotiin lähtiesdään, että olipas mukava päivä!!!!

Kotiin mentiin korvaukseksi mäkkärin kautta,mutta kyllä lapsista silti näki harmituksen ja niin harmittaa (suorastaan raivostuttaa) minuakin!!! Liten voi olla olemassa noin moukkia ystäviä!!!!