Miksi ”kaikki” bi-naiset aina päätyy yhteen miehen kanssa?

Samaa ihmettelen nykyisistä panseksuaalinaisista.

Ehkä vaan huomaat ne bi:t ja ohitat naisen kanssa seurustelevat?

Tarjontaa on myös enemmän näin päin - siis naisista pitäviä miehiä on vaan enemmän kuin naisista pitäviä naisia.

On helpompaa rakastua mieheen jos on homofobinen perhe. Loppujen lopuksi se on ihan sama kumpi se on, mies vai nainen kunhan on sopiva ihminen. Bi-naisen on helpompi tavata heteromiehiä kuin lesboja.

Vai oisko niin päin että lesbot on ennakkoluuloisia bi-naisia kohtaan

Mun kaikki bi-tutut on sitä mieltä että tulee paremmin toimeen naisten kanssa. Välillä ihmetellään kun tuntuu että miehet puhuu niin eri kieltäkin että miten on mahdollista tulla mitenkään ymmärretyksi suhteessa puolin tai toisin.

Useimmat seurusteleekin naisten kanssa mutta onhan se totuus että naisista kiinnostunut mies on helpompi löytää kuin naisista kiinnostunut nainen.

Naisilla parinvalintakriteerinä puolison ominaishaju on kaikista tärkein tutkitusti. Bi-naisena olen huomannut, että viehkeältä tuoksuvia naisia löytyy hankalammin kuin kiihottavalta tuoksuvia miehiä, en sitten tiedä mistä johtuu. Lisäksi nämä tuoksukoherentit harvemmin ovat naisista tai minusta kiinnostuneita. Paljon todennäköisempää on siis löytää sopiva miesehdokas.

Voiko ihminen olla "bi-romanttinen" ja monogaaminen? Eli kumppaniksi voi valikoitua mies tai nainen ja sitten hänen kanssaan ollaan enemmän tai vähemmän monogaamisesti. Vai onko niin että lähes aina bi on nimenomaan bi-seksuaalinen ja silloin esim. bi-nainen suhteessa miehen kanssa kaipaa välillä naista ja suhteessa naisen kanssa kaipaa välillä miestä eli on lähtökohtaisesti ei-monogaminen.

Varmaan yksilöitä löytyy joka starttiin, mutta miten isommassa kuvassa te bi-seksuaaliset ihmiset näette asian toteutuvan keskuudessanne?

Vierailija kirjoitti:

Karseimpia on nää ”Ei mun miestä yhtään haittaa vaikka olisin toisen naisen kanssa. Sitä ei lasketa” jne.

Eli voi olla ”avoinsuhde tms” mutta vain naisen kanssa.

Eikä nää naiset muka näe mistä on kysymys… 🙄

Eli mistä on kysymys?

31-vuotias bi. Nainen ei voi saada minua raskaaksi ja haluan (biologisesti omia) lapsia. Ajatus lääkärin luona tehdystä hedelmöityksestä ei herätä lämpimiä tunteita joten homma ei toimisi.

Tämä sekä se, että nuorempana jokaiselta naiselta jonka kanssa olin kiinnostus loppui heti kun joku mies antoi heille huomiota. En ole päässyt edelleenkään yli ensimmäisestä (naispuolisesta) ihastuksestani, opin vain elämään sen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö bi muka olemaan täysin ilman suhteessa sitä toista sukupuolielintä. Moni naisen kanssa oleva mies vaikuttaa olevan kovin sen peeniksenkin perään ja sitten jollain kolmen kimpan varjolla yritetään saada sitä munaakin.

Mihin elimiä tarvitaan? Käyttäisivät vaikka mielikuvitusta muodoissa.

No jos sä kiihotut myös vaikka paloautoista niin et kai sä pelkästään eiffeltornin kanssa pärjää kun välillä tekee paloautoakin mieli.

Useimmat naiset haluavat että heidän lapsensa toinen vanhempi on biologinen vanhempi.

Kenen hyvänsä naisen ympärillä on moninkertainen määrä heteromiehiä verrattuna siihen miten paljon on lesbonaisia. Jollei hän siis asu nunnaluostarissa.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi bi-henkistä naista, koska olisi päivänselvää, että hän pettäisi jossain vaiheessa naisen kanssa.

Minulle tuo ylempänä kirjoittanut bi-nainen joka haluaa vain harrastaa seksiä naisten kanssa mutta elää miehen kanssa olisi täydellinen.

Jos se haluaisi harrastaa välillä seksiä naisen kanssa tämä ei olisi IMHO edes pettämistä vaan masturbointia jonkin sellaisen lelun kanssa joka tuottaa sellaista nautintoa johin minä en pysty.

Jos se kiihottuisi naisen kanssa harrastetusta seksistä niin että kävisi uudella kiihkolla minunkin päälleni niin suorastaan yllyttäisin sitä hankkimaan vakituisen tyttöpanon.

Vierailija kirjoitti:

Karseimpia on nää Ei mun miestä yhtään haittaa vaikka olisin toisen naisen kanssa. Sitä ei lasketa jne.

Eli voi olla avoinsuhde tms mutta vain naisen kanssa.

Eikä nää naiset muka näe mistä on kysymys 🙄

Mun mies on sanonut, että "on ok jos olen naisen kanssa, kunhan on hyvännäköinen nainen ja hän saa katsella" ja olemme naureskelleet mitä tapahtuisi jos Milla Jovovich kävelisi ovesta sisään, mutta olen suoraan sanonut että laskisin sen samalla tavalla pettämiseksi kuin toisen miehenkin kanssa olemisen eikä mieheni ole ikinä "ruinannutkaan" (tai edes ehdottanut) että olisi jonkin sortin kimppakivaa

Vierailija kirjoitti:

Aikaisemmin naisilla ei myöskään ollut oikeutta omiin rahoihin, ei äänestysmahdollisuutta, opiskeleminen tai taiteen/tieteen harjoittaminen oli käytännössä mahdotonta. Ehkäisyäkään ei juuri ollut tarjolla.

Ei ollut muita vaihtoehtoja pysyä yhteiskunnassa, kun se naimisiinmeno ja lastenhankinta. Nykyään kun naisella on useimmissa länsimaisissa valtioissa yhtäläiset ihmisoikeudet kuin miehillä ja mahdollisuus vaikuttaa lisääntymiseensä, niin raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvät ongelmat ja negatiiviset vaikutuksetkin alettiin tunnistamaan ja hyväksymään eri tavalla. Eli nykyään voit valita, ja naisena se lastenhankintaa on huomattavasti isompi riski kuin miehenä. Terveydellisesti ja taloudellisesti.

Miksi ihannoitte avioliittoa kun näette miten raakoja miehet on naisia kohtaan? Kuka ne oikeutenne vei? Miehet :D silti vaan nimet vaihtuu ja akat palvoo poikiaan. Tosi romanttistahhh on avioliitto. Avioidutte vielä kirkossa joka on vastustanut kaikkia naisen oikeuksia, mukaan lukien VAPAUTTA valita oma sukunimi. Kumma juttu! Tehän kilpaa kaakatatte miten se on niiiiiiiin vapaa valinta. Sekin piti taistella ja nyt kun se on, ei kukaan sitä vapautta käytä.

Nämä on vain huomionhakuisia heteronaisia, ei mitään muuta. Miehenne on pahin turvallisuusuhka. Bi-nainen on kaikilla markkinoilla naurunaihe, pelkkiä panoreikiä.

Karu totuus, mutta sukulaiset hyväksyy naisparin huomattavasti helpommin, jahka lapset on tehty. 

Sain kovaa vastustusta perheeltäni teini-iässä ensimmäisten tyttöystävien kanssa. Täysi-ikäiseksi tullessa seurustelin enää vain miesten kanssa, perustin perheen ja sain lapset. Kun pitkä suhde kariutui ja seuraava miesystävä tappoi miehiin kohdistuvat seksihalut väkivaltaisuudellaan, päädyin vakinaiseen suhteeseen naisen kanssa.

Elämämme on rauhallista ja onnellista. Suku ja lapset tukevat suhdettamme. Toivon kovasti tämän olevan loppuelämän suhde. 

Bi:nä olo on muuten jatkuvaa todistelua siitä, että olet bi. Valitsit kummin tahansa, sinut luokitellaan aina heteroksi taikka lesboksi. Onko se oikeasti niin vaikeaa ymmärtää, että bi ihastuu/rakastuu ihmiseen, ei siihen sukupuoleen?

Vierailija kirjoitti:

Minä taas tiedän useita "bi-naisia", jotka ovat naisen kanssa, koska niillä on joko hemmetin huono itsetunto tai sitten traumoja jännämiehistä.

Niin. Minun lesbo-naisystävälläni on trauma miehistä. Hän on lapsuudessa koetun joukkoraiskauksen uhri. Ei minulla ole silti mitään tarvetta edes yrittää käännyttää häntä "takaisin heteroksi" eikä jonkun sivullisen mielipide hänen lesboutensa aitoudesta merkitse mietään. Hän saa olla lesbo tai miksi itsensä sitten ikinä haluaa määritellä. Puolisona koetan tukea häntä, sillä nuo pahat kokemukset eivät unohdu. 

Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin ettei naiseen rakastumisessa( jos niin olisi sattunut käymään) olisi ollut ongelmaa. Pari viime vuotta naiset ovat pääosin käyttäytyneet minua kohtaan, siinä määrin paskasti ja kauniimmin sanottuna kettumaisesti ettei tulisi mieleenkään ja pelkkä ajatus naisesta miehen sijaan kumppanina on vastenmielinen.

Joillakin naisilla on erilainen logiikka, kuin miehillä. Ja toisilla ei. Sitä kysymystä ei voi kiertää.

Ja voi tulla tunne sormien vastakkainasettelusta, vaikka ne tulisi olla "symbioosissa" limittäin.

luulen että munaa on kivempi imeä kuin märkää pillua joka haisee sitäpaitsi