Iski kauhea epäröinti, että olenko ollut hyvä äiti

Oma jaksaminen on aina ollut niin ja näin ja esim liikunta ei kiinnosta pätkääkään, edes lenkkeily. Tästä syystä en voi tuomita jölkikasvua siitä, että liikkuvat liian vähän koska se ei ole itselle ollut koskaan nro 1.

Jos nyt yritän positiivisen kautta, niin meidän völit on avoimet ja rakastavat. Olen ymmärtävöinen enkä tuomitse.

Mutta joku mua harmittaa, ehkä se että olen päästänyt itseni helpolla, liiankin. Olisi putänyt vaatia itseä liikkumaan enemmän, koska lapsi oppii esimerkistä ei sanoista.

Toki koskaan ei ole liian myöhäistä ja tämä onkin ensi vuoden teemani. Miten saan itseni liikkeelle, ehkä nuoret aktivoituu siinä samalla.