Lue keskustelun säännöt.
Ei helvetti musta tuntuu, että mun maailma kaatuu!!!
27.02.2015 |
Itken vain täällä. Miehelle en ole uskaltanut edes kertoa vielä. Tänään oli ultra ja odotan KAKSOSIA! Siis oikeesti hajoan! Esikoisen vauva aika oli yhtä helvettiä! Heräs tunnin kahden välein yötäpäivää 5kk:n ikään asti, nännit oli ihan verillä, niinkuin olis raastettu jollain raastinraudalla rikki. Se kipu, se unettomuus, se epätoivo. Musta tuntuu etten selviä! Ranteetauki fiilis ;(. Vaikka juu, onhan nyt jo helpottanut kun esikoinen on jo 3v ja rakas toki. Miten mä selviän??? Kaksosten äitejä linjoilla?
Kommentit (41)
Täällä kaksosten äiti. Mun kaksoset on jo isoja, melkein 14v, mutta vauva-ajan selviytymisnikseistä on jäänyt jotain mieleen.
1. Siitä yli mistä aita on matalin.
2. Pyydä apua rohkeasti. Suurin osa ihmisistä auttaa mielellään ja saavat siitä iloa itselleen. Siis ihan arjen pikkujutuissakin; jos sulla on joku kylässä, niin pyydät vaikka viemään roskapussin lähtiessään.
3. Kaikki kikkakolmoset ja -viitoset käyttöön. Jos teillä on mahdollisuus käyttää esim ruokakaupan kotiinkuljetusta, niin käytä ihmeessä, jos koet sen helpottavan arkea. Jos taas kuulut samaan ryhmään kuin minä ja koet kaupassa käynnin YKSIN ilman yhtään lasta mukanasi henkireikänä, ota niistä kaikki irti. Josta päästäänkin kohtaan
4. Isän rooli arjessa on merkittävä. Sitä ei voi monikkoperheessä tarpeeksi korostaa. Isän on ymmärrettävä, että koko perheen hyvinvoinnin vuoksi hän todellakin osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon työpäivänsä jälkeen kaikin mahdollisin tavoin, vaivojaan laskematta. Tässä kohtaa äidin on osattava tarvittaessa pitää puoliaan, ja otettava silloin tällöin sitä omaa aikaa, vaikka sitten pitkitetyn kaupassa käynnin muodossa.
5. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hieno keksintö.
6. Joissain kunnissa on kodinhoitopalveluja monikkoperheille. Ota selvää kaikesta kotiavusta, jonka voit saada. Myös yksityisen siivoojan palkkaaminen esim joka toinen viikko on yllättävän iso apu.
7. Höllää kriteerejä. Pienet villakoirat nurkissa eivät vahingoita ketään. Yhtä puolivalmisteista väsättyä jumbokattilallista ruokaa voi ihan hyvin syödä 3 päivää putkeen. On hyvä, jos vauvoilla on neuvolakäynnillä sukat suunnilleen samaa paria, mutta kotioloissa; mitä väliä?
8. Kuivausrumpu, tiskikone ja mikroaaltouuni, nuo mielenterveyden pelastajat <3
9. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: vaikka esikoisenne oli huono nukkuja, se ei tarkoita että automaattisesti nämä kaksosetkin ovat sitä. He saattavat olla iloisia, aurinkoisia, helppoja ja hyväunisia lapsia. Usein kaksoset viettävät elämänsä ensipäivinä vähän aikaa keskolassa, jossa heidät ikäänkuin ajastetaan samaan rytmiin muun hoidon ohessa. Tämä yhteen koordinoitu rytmi kannattaa ehdottomasti säilyttää. Jos lapset pääsevät suoraan vierihoitoon, kysy henkilökunnalta neuvoja, miten saada lapset samaan rytmiin. Myös monikkoperheyhdistyksistä saat apua ja käytännön neuvoja.
Tsemppiä ja onnea! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi ihana vastaaja nro 11! Nyt itken vielä enemmän täällä! Ehkä kuitenkin jo hieman onnestakin. Kai voin siis selvitäkin, en tiedä.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 17:56"]
Oi ihana vastaaja nro 11! Nyt itken vielä enemmän täällä! Ehkä kuitenkin jo hieman onnestakin. Kai voin siis selvitäkin, en tiedä.
ap
[/quote]
Aivan varmasti selviät! Eka vuosi menee hujauksessa, ja vaikka univelkaa varmaan vähän kertyykin, saat kokea jotain ainutlaatuista. En varmasti ole ainoa kaksosten äiti, joka sanoo, että kaksoslapsilla on erityinen suhde toisiinsa. Se on jotain uskomattoman läheistä ja intiimiä, jota ulkopuolisen voi olla joskus vaikea ymmärtää. Ja kunhan lapset kasvavat, huomaat että itse asiassa pääsetkin aika vähällä: lapsilla on aina kaveri. Seija-tädin kuolettavan tylsillä 60v synttäreillä, sadepäivänä sähköttömällä mökillä, missä tahansa kaveri on aina paikalla. Itse en ole tähän päivään mennessä kuullut kaksosteni suusta lausetta "äiti mitä mä tekisin, ei oo mitään tekemistä".
t. 11
Ainakin tulee vauva-aika kerralla, jos kolme lasta olisitte suunnitelleet hankkia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 17:56"]
Oi ihana vastaaja nro 11! Nyt itken vielä enemmän täällä! Ehkä kuitenkin jo hieman onnestakin. Kai voin siis selvitäkin, en tiedä.
ap
[/quote]
Aivan varmasti selviät! Eka vuosi menee hujauksessa, ja vaikka univelkaa varmaan vähän kertyykin, saat kokea jotain ainutlaatuista. En varmasti ole ainoa kaksosten äiti, joka sanoo, että kaksoslapsilla on erityinen suhde toisiinsa. Se on jotain uskomattoman läheistä ja intiimiä, jota ulkopuolisen voi olla joskus vaikea ymmärtää. Ja kunhan lapset kasvavat, huomaat että itse asiassa pääsetkin aika vähällä: lapsilla on aina kaveri. Seija-tädin kuolettavan tylsillä 60v synttäreillä, sadepäivänä sähköttömällä mökillä, missä tahansa kaveri on aina paikalla. Itse en ole tähän päivään mennessä kuullut kaksosteni suusta lausetta "äiti mitä mä tekisin, ei oo mitään tekemistä".
t. 11
[/quote]
Voi ihana! Kiitos tästäkin, itken täällä ihan tajuttomasti. Pitää lähteä kahvin keittoon. Kohta mummo saa tietää asiasta ku tulee.
ap
Mun siskolla on kaksoset, joten kokemus ei ole ihan oma. Mutta hän ei imettänyt kaksosia juuri ollenkaan, koska lapset tarvitsivat alussa keskosille tarkoitettua erityiskorviketta. Pullolla jatkoivat sitten peruskorviketta. Pullolapsilla yleisesti rytmi löytyy nopeammin, imetetyillä kun se tissin lipittely liittyy usein muuhunkin kuin syömiseen (lohdun hakeminen jne.) ja sen takia tulee ns. turhia yöheräilyjä. Siskon kaksoset olivat aluksi keskolassa, ja kuten joku edellinenkin kirjoitti, siellä löytyi vuorokausirytmi ja yhteinen rytmi nopeasti. Kaksosten kanssa on myös ihan ok tehdä kompromisseja, sisko esim herätti toisen lapsen yöllä syömään samaan aikaan, kun eka heräsi. Ja kuten joku edellinen kirjoitti, jo hyvin pienestä lapsista on seuraa toisilleen. Jo alle puolivuotiaana nuo viihdyttivät toisiaan lattialla pitkät tovit. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoiset oli spontaanit kaksoset, tyttö ja poika. Poika lukee lakia ja tyttö markkinointia ja disainia, jo 21 v.
Se on siunaus, ei rangaistus.
Onnea!
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:26"]
Mun siskolla on kaksoset, joten kokemus ei ole ihan oma. Mutta hän ei imettänyt kaksosia juuri ollenkaan, koska lapset tarvitsivat alussa keskosille tarkoitettua erityiskorviketta. Pullolla jatkoivat sitten peruskorviketta. Pullolapsilla yleisesti rytmi löytyy nopeammin, imetetyillä kun se tissin lipittely liittyy usein muuhunkin kuin syömiseen (lohdun hakeminen jne.) ja sen takia tulee ns. turhia yöheräilyjä. Siskon kaksoset olivat aluksi keskolassa, ja kuten joku edellinenkin kirjoitti, siellä löytyi vuorokausirytmi ja yhteinen rytmi nopeasti. Kaksosten kanssa on myös ihan ok tehdä kompromisseja, sisko esim herätti toisen lapsen yöllä syömään samaan aikaan, kun eka heräsi. Ja kuten joku edellinen kirjoitti, jo hyvin pienestä lapsista on seuraa toisilleen. Jo alle puolivuotiaana nuo viihdyttivät toisiaan lattialla pitkät tovit. Tsemppiä!
[/quote]
OT, mutta jos keskosille on erityiskorvike parempi, niin miksi äidinmaitoa aina hehkutetaan korvaamattomana ja parempana kuin korviketta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:36"]
Alapeukku 19, miksi ihmeessä?
[/quote]
En tiedä, mutta epäilen että kaikki ei ymmärrä esim kohtaa "spontaanit kaksoset" oikein, vaan luulevat sen tarkoittavan spontaaniutta heidän luonteenpiirteenään. Kenties myöskään jo aikuisten kaksosten opiskeluvalintojen ei koeta olevan avuksi pikkulapsivaihetta tuskailevalle ap:lle.
Ärsy ärsy örsy.
Toiset tekee mitä ne haluu, toiset mitä osaa.
Joku ei osaa edes googlettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies soitti, että on täällä tunnin kuluttua. Voi mun rakasta, kyllä hän vaistoaa koska on asiat hyvin tai huonosti :). Rakastan miestäni, syvästi. Äitini on ihan onnessaan, sanoi jo tienneensä. Hänessä selvännäkijää. Joi kahvit ja vei esikoisen mennessään, että saadaan miehen kanssa olla rauhassa. Joutuu klo 03 lähteen ajamaan takas, että ehtii töihin. Oon kyllä vieläkin ihan sekaisin. Väliin itken onnesta väliin epätoivosta. Kiitos kaikille tsemppaajille, muut jätän omaan arvoonsa!
ap
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 18:26"]
Mun siskolla on kaksoset, joten kokemus ei ole ihan oma. Mutta hän ei imettänyt kaksosia juuri ollenkaan, koska lapset tarvitsivat alussa keskosille tarkoitettua erityiskorviketta. Pullolla jatkoivat sitten peruskorviketta. Pullolapsilla yleisesti rytmi löytyy nopeammin, imetetyillä kun se tissin lipittely liittyy usein muuhunkin kuin syömiseen (lohdun hakeminen jne.) ja sen takia tulee ns. turhia yöheräilyjä. Siskon kaksoset olivat aluksi keskolassa, ja kuten joku edellinenkin kirjoitti, siellä löytyi vuorokausirytmi ja yhteinen rytmi nopeasti. Kaksosten kanssa on myös ihan ok tehdä kompromisseja, sisko esim herätti toisen lapsen yöllä syömään samaan aikaan, kun eka heräsi. Ja kuten joku edellinen kirjoitti, jo hyvin pienestä lapsista on seuraa toisilleen. Jo alle puolivuotiaana nuo viihdyttivät toisiaan lattialla pitkät tovit. Tsemppiä!
[/quote]
OT, mutta jos keskosille on erityiskorvike parempi, niin miksi äidinmaitoa aina hehkutetaan korvaamattomana ja parempana kuin korviketta?
[/quote]
Äidinmaito n varmaan täysiaikaiselle parasta, mutta keskonen tarvitsee kasvaakseen esim. enemmän energiaa, mitä äidinmaidosta saa.
Ei sitä uskokaan miten esikoisen kohdalla väsymys on niin totaalista verrattuna muihin
Kyllä sä pärjäät! Onnea! Eka vuosi rankka, sitten helpottaa, pyydä apua jos koet tarvitsevasi, monikkoperheet onneksi suht hyvin sitä saavatkin.
Mä olisin myös aina halunnut kaksoset mutta jäi saamatta ja nyt on lapsiluku täynnä.
Kiitos tsempeistä. Mies ihmettelee kun en ole vastannut puheluihin. En ole kehdannut kun olen vaan itkenyt. Hän siis työmatkalla ja tulee vasta huomenna kotiin. Jos kerron nyt puhelimessa niin ei siitäkään tuu mitään, alan vaan itkeen enemmän ja hän huolestuu. Oon ihan sekaisin. Äitini on tulossa onneksi tänään kylään. Hänkään ei vielä tiedä. Oi ei mikä tunneryöppy! Ja tunnen itseni huonoksi senkin takia, että moni toivoisi kaksosia ja minä en ;(.
ap