Ulkosuomalainen, joka muutit takaisin Suomeen; kuinka olet pärjännyt?

Vierailija kirjoitti:

Täällä kanssa yksi joka miettii paluuta, yli kakskyt vuotta olen asunut ulkomailla. Suomessa kuitenkin vielä perhettä ja hyviä ystäviä. Olisin palannut jo ajat sitten jos sieltä saisi jotain inhimillistä työtä ja palkka ei laskisi 60-70%. Suomalaiset yritykset ei näytä kovasti arvostavan ulkomaista kokemusta, ja tuntuu että siellä halutaan vain vastavalmistuneita töihin.

Tuota, työnantaja palkkaa mieluummin henkilön, joka tulee viranomaisten maksamalla "palkkatuella" ja tekee työtä orjan asemassa 900 euron kuukausipalkalla. Kun työjakso on ohi, työnantaja palkkaa  seuraavan henkilön yhtä huonolla palkkatuella.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset pari vuotta oli kuherruskuukautta.

Muutin helsinkiin, jossa en ennen ollut asunut. Kaikki oli outoa, mielenkiintoista ja hassua. Ihmiset oli veikeitä, kun ne oli niin vaivautuneita, kun heille jutteli - tuntemattomille siis. Kaikki vaikuttaa jotekin skeptisiltä toisiaan kohtaan, mutta kummasti lämpeni, kun en heitä "pelännyt" kun suomalaiset yleensä.

Sen jälkeen tosiasiat alkoi iskeä, kaikki on pirun kallista (toki tämä tuli huomattua aikaisemmin), ulkona ei voi enää syödä kuin pitsaa, hampurilaista ja pastaa. Mitään en oikein voi ostaa "kun tiedän että tämä on puoleen hintaan siellä". IHmiset tuntuu äkäisiltä. Kaikkialla on ihan liian hiljasta. Ratikoissa ääneen puhuu vain juopot ja ulkomaalaiset.

Alkuun kävin entisessä kotimaassa 2-3krt vuosi, jolloin teinkin kaikki ostokset mutta Korona aikaan jouduin pariin otteeseen nöyrtymään Suomen hinnoille.

Palkka on parempi(yleensähän se on huonompi), mutta verot ihan järkyttävät. Perusterveydenhuolto ei toimi lainkaan Suomessa, ehkä jotkut vakammat taas paremmin - jahka hoitoon pääset. 

Suomi on kiero maa, jossa avoin "hyvä veli" -systeemi ja korruptio rehottaa. Rasismi on suuri erityisesti isoissa / keskisuurissa kaupungeissa. PIenissä taas osataan olla. 

Haluaisin muuttaa vielä maahan, jossa toisia ihmisiä ei karsasteta niin paljoa, perhe ja ystävät ovat tärkeitä, ja sosiaalinen kulttuuri on rikasta. Täällä kaveri pitää pyytää puoli vuotta ennen kahvilla, kun kaikki muu menee ystävien edelle.

Joku voi suhtautua vieraan henkilön rupatteluyritykseen nuivasti vain siksi, että on aikaisemmin joutunut taskuvarkaiden uhriksi. Täällä on vuosien ajan toiminut ammattivarkaita,, mm lähialueelta tullut kivan oloinen mummo-tytär-lapsenlapsi -porukka, joka putsasi ihmisiä kulkuvälineissä. Kun tuntematon puhuu minulle julkisella paikalla, muutun heti valppaaksi. Se ei tarkoita, että olen epäystävällinen.

Tämän nostin, koska olen alkanut miettiä, että muuttaisinkohan sittenkin takaisin suomeen. Kertokaa!