Lue keskustelun säännöt.
Äitiys ei muuttanut minua
26.02.2015 |
Olen 8 -kuukautisen vauvan äiti. En koe, että lapsen saaminen olisi muuttanut minua. Ennen vauvan syntymää pelkäsin myös, että erkaantusin ystävistäni, mutta näin ei ole onneksi tapahtunut. Olen voinut tavata heitä yhtä usein kuin ennen vauvaakin. Usein sanotaan, että vanhemmuus muuttaa ihmistä. Milloin ja miten näiden muutosten tulisi näkyä? Ihmettelen vain, että enkö ole huomannut muutoksia vai enkä vain muutu. Onko jollain samoja kokemuksia tai mietteitä?
Kommentit (40)
Henkinen muutos tapahtuu normaaleille äideille. Ap listasi ulkoisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon muuttunut, mutta se ei näy välttämättä ulos päin kovin paljon. Muutos on ajattelutavassa jne.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:24"]Henkinen muutos tapahtuu normaaleille äideille. Ap listasi ulkoisia asioita.
[/quote]
Miten pitäisi muuttua henkisesti?
No, ap, sulla on takana 8 kuukautta 18 VUODEN maratonista. Palataan asiaan sitten, kun maaliviiva häämöttää. ;)
Ihanaa, että kaikkitietävät äidit dissaa myös toisia äitejä eikä aina vaan veloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tullut ahdistus herkempi. Järkyttäviä uutisia en pysty lukemaan, koska ne pyörivät sen jälkeen päässä monta päivää. Elämä on jollain tavalla saanut uuden merkityksen lasten synnyttyä. Ehkä olen piirun verran epäitsekkäämpi kuin ennen, ainakin omien lasten tarpeet menevät omieni edelle. Mutta ihan sama ihminen tässä kuitenkin ollaan, kuin ennen lapsia
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:46"]
No, ap, sulla on takana 8 kuukautta 18 VUODEN maratonista. Palataan asiaan sitten, kun maaliviiva häämöttää. ;)
[/quote]Loppuiän maratonista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:57"]
Ihanaa, että kaikkitietävät äidit dissaa myös toisia äitejä eikä aina vaan veloja!
[/quote]
Ihan samoilla ajatuksilla täällä! "Et ola tarpeeksi äiti kun lapsi ei vielä ole sen ja sen ikäinen"... huhhuh!
En usko että kaikki muuttuu. Etenkään jos ei koe itse tarvetta sille tai on riittävän hyvä itsetuntemus ja -tunto, ettei anna sen muuttaa. Minua se muutti mielestäni parempaan päin. Minusta tuli positiivisempi, lämpimämpi ja empaattisempi. Toisaalta ei lai voi sanoa sen muuttaneen minua, koska en ollut aivoton objekti, vaan aktiivinen subjekti. Äitiyden myötä koin, että haluan luopua tietyistä piirteistä ja aktiivisesti aloin luopumaan niistä. Tämä näkyy myös ammatillisella puolella kehityksenä parempaan suuntaan. Työskentelen erityisopettajana, jossa lisäpehmeys joissain asioissa voi olla etu. Tosin edelleen olen vielä kovanahkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni se ei ole mikään valintakysymys, muuttuuko ihminen saatuaan lapsia tai ylipäätään iän karttuessa. Sitä muuttuu kyllä ihan luonnostaankin, mutta kun se muutos on itselle mieluista, sitä ei välttämättä edes huomaa. Eikä lasten aikuistuttua voi enää tietää, mikä muutos itsessä on vanhemmuuden tuomaa, mikä vain ihan iän tuomaa. Tai jos on pysynyt samanlaisena omasta mielestä, onko se varsinaisesti tottakaan. Voi olla toisten mielestä muuttunut tosi paljon.
Minun lapseni ovat jo täysi-ikäisiä. Olen monessa mielessä samanlainen omasta mielestäni kuin parikymppisenä, mutta ajatusmaailmani on kyllä muuttunutkin, mistä se johtuu, en minä sitä osaa sanoa. Lapsista, ajasta vai ihan siitä, että yksinkertaisesti tiedän jostain asioista enemmän tai en vain välitä jostain enää, tai ihan mistä vaan. En voi sanoa, että vanhemmuus olisi se merkittävin asia, joka minua on joko muuttanut, tai pitänyt samanlaisena. Eikä sillä oikeastaan ole mitään väliäkään.
Mä pidän vähän surullisena jos äitiys ei muuta yhtään.
Jos jatkaisin esimerkiksi omia menojani kuten ennen, olisin ehkä yhtenä iltana viikosta kotona. Totta kai lasten isä voi ja osaa hoitaa lapsia, mutta haluan enemmän olla perheen kesken kuin nähdä ystäviä. Näen toki kavereitakin, mutta en tosiaan jaksa käydä kuin pari kertaa vuodessa ulkona, äitiys on muuttanut minua ainakin väsyneemmäksi.
Äitiys on muuttanut arvomaailmaani sekä tärkeysjärjestystä, enkä pitäisi minään kunnia-asiana että äitiys ei muuta mitään.
Omasta persoonastaan, harrastuksistaan tai unelmistaan ei tarvitse luopua, mutta usein nämä "lapsi ei muuta meidän elämää"-ihmiset ovat niitä, jotka roikuttavat väsyneitä lapsia festareilla, aikuisten kaupunkilomilla tai sitten dumppaavat jonkun puolivuotiaan viikoksi mummolaan kun on aikuisten jokavuotisen seksiloman aika.
Musta on ihan okei, että tää pikkulapsiaika mennään lapsen ehdoilla ja lasten tarpeita ajatellen, sitä vartenhan me heidät haluttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 06:46"]
No, ap, sulla on takana 8 kuukautta 18 VUODEN maratonista. Palataan asiaan sitten, kun maaliviiva häämöttää. ;)
[/quote]
No eiköhän tuossa ajassa tapahtuva muutos ole paljon muutakin kuin vanhemmuuden tuomaa muutosta. Meinaatteko ettei esim lapseton 40-vuotias ole muuttunut yhtään 20-vuotiaasta?
Monet on myös jo tosi kypsiä ennen lasta. Siis ne ulkoiset asiat saattaa muuttua (rutiinit, kaverit, harrastukset jne), mutta sisäiset asiat ei niinkään, koska elämän arvot ja prioriteetit ovat jo perheessä valmiiksi. Sitten siitä tapahtuva muutos on normaalia iän ja elämänkokemuksen myötä tapahtuvaa muutosta. Toki vanhemmuudessa tulee yksi ihmissuhde lisää, parisuhde ei ole enää vain parisuhde, ja paljon rakkautta, mutta henkisesti siihen saattaa olla jo valmis. Toisilla puolestaan äitiyden myötä muuttuu se arvomaailma paljonkin. Tuli vähän sekavasti, mutta peruspointtini on, että kyllähän normaali ihminen kypsyy ja muuttuu jatkuvasti ilman lastakin.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 07:36"]
Mä pidän vähän surullisena jos äitiys ei muuta yhtään. Jos jatkaisin esimerkiksi omia menojani kuten ennen, olisin ehkä yhtenä iltana viikosta kotona. Totta kai lasten isä voi ja osaa hoitaa lapsia, mutta haluan enemmän olla perheen kesken kuin nähdä ystäviä. Näen toki kavereitakin, mutta en tosiaan jaksa käydä kuin pari kertaa vuodessa ulkona, äitiys on muuttanut minua ainakin väsyneemmäksi. Äitiys on muuttanut arvomaailmaani sekä tärkeysjärjestystä, enkä pitäisi minään kunnia-asiana että äitiys ei muuta mitään. Omasta persoonastaan, harrastuksistaan tai unelmistaan ei tarvitse luopua, mutta usein nämä "lapsi ei muuta meidän elämää"-ihmiset ovat niitä, jotka roikuttavat väsyneitä lapsia festareilla, aikuisten kaupunkilomilla tai sitten dumppaavat jonkun puolivuotiaan viikoksi mummolaan kun on aikuisten jokavuotisen seksiloman aika. Musta on ihan okei, että tää pikkulapsiaika mennään lapsen ehdoilla ja lasten tarpeita ajatellen, sitä vartenhan me heidät haluttiin.
[/quote]
Eihän ap sanonut, että lapsi ei muuttanut elämää, vaan että se ei muuttanut sitä syvintä itseään. Eli omia arvoja, ihmissuhteiden merkitystä jne.Kukaanhan ei voi kasvattaa lasta, niin ettei elämä muutu, mutta minun mielestä tässä oli nyt ihan eri asioista kyse, eli siitä omasta kokemusmaailmaista, unelmista, prioriteeteistä.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 07:36"]
Mä pidän vähän surullisena jos äitiys ei muuta yhtään. Jos jatkaisin esimerkiksi omia menojani kuten ennen, olisin ehkä yhtenä iltana viikosta kotona. Totta kai lasten isä voi ja osaa hoitaa lapsia, mutta haluan enemmän olla perheen kesken kuin nähdä ystäviä. Näen toki kavereitakin, mutta en tosiaan jaksa käydä kuin pari kertaa vuodessa ulkona, äitiys on muuttanut minua ainakin väsyneemmäksi. Äitiys on muuttanut arvomaailmaani sekä tärkeysjärjestystä, enkä pitäisi minään kunnia-asiana että äitiys ei muuta mitään. Omasta persoonastaan, harrastuksistaan tai unelmistaan ei tarvitse luopua, mutta usein nämä "lapsi ei muuta meidän elämää"-ihmiset ovat niitä, jotka roikuttavat väsyneitä lapsia festareilla, aikuisten kaupunkilomilla tai sitten dumppaavat jonkun puolivuotiaan viikoksi mummolaan kun on aikuisten jokavuotisen seksiloman aika. Musta on ihan okei, että tää pikkulapsiaika mennään lapsen ehdoilla ja lasten tarpeita ajatellen, sitä vartenhan me heidät haluttiin.
[/quote]
Eihän ap sanonut, että lapsi ei muuttanut elämää, vaan että se ei muuttanut sitä syvintä itseään. Eli omia arvoja, ihmissuhteiden merkitystä jne.Kukaanhan ei voi kasvattaa lasta, niin ettei elämä muutu, mutta minun mielestä tässä oli nyt ihan eri asioista kyse, eli siitä omasta kokemusmaailmaista, unelmista, prioriteeteistä.
19
[/quote]Toisaalta, niiden arvojen mukaanhan sitä kai yritetään elää? Jos elämä muuttuu, niin ne arvotkin kai, tai toisinpäin.
Ei minullakaan äitiys muuttanut mitään erikoista. Olen toki muuttunut vuosien varrella, mutta elämä yleensäkin muuttaa.
Ehkä löysin itsestäni sen huolehtivan puolen. Ennen lapsia en koskaan touhottanut, mutta nyt kun lapset ovat jo isoja, niin huolehtiminen on taas mennyt pois. Eli eri elämäntilanteet vain nostavat esiin eri puolia meistä.
Minä kyllä ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Toisaalta sohaisit muurahaispesään, koska on paljon ihmisiä, joiden mielestä äitiys on jotain mystistä, ihmistä muuttavaa, elämän tarkoitus, eli siis suurin asia yksittäisen ihmisen elämässä. Totuushan on, että lapsetkin ovat vain lainassa, ja loppujen lopuksi elämme omaa elämäämme. Lapsi ei ole osa meitä, vaan erillinen olento tunteineen ja tarpeineen, vaikka toki aivan alussa symbioosissa eletäänkin. Ihmiset myös muuttuu elämän aikana paljon, omat ajatukset, tunteen ja halut kokevat muutoksia, vaikka tietynlainen käsitys elämästä pysyy pääsääntöisesti samana kokoajan. Jos katsot taaksepäin elämää 45-vuotiaana äitinä, niin totta kai olet muuttunut, mutta onko se lapsen tuomaa muutosta? Minä itse uskon vakaasti, että äitiys muuttaa paljon niitä, joilla on tarvekin muuttua äitiyden myötä. Se on luonnollista, joudumme muuttamaan ajatusmaailmamme, jotta sinne mahtuu lapsi. Toisilla on ollut jo ennen lasta tilaa sille henkisesti. Toisia on ahdistanut jo ennen lasta maailman tilanne, olleet empaattisia, lämpimiä, mutta silti jämäköitä. Riippuen siis ihmisestä. Äitiydestä voi tulla myös sosiaalinen kilpailu, koska sellaisia me ihmiset olemme; kuka tietää eniten, kuka on uhrannut eniten, kuka on muuttunut eniten. Yksi tällainen tapa tehdä toista vielä alemmaksi äidiksi on "Kyllä sinäkin sitten tiedät, kun.." Sillä se ei ole totta, ajan myötä et välttämättä koe siltikään maailmaa samanlaisena kuin toinen äiti, sillä teillä on erilainen elämänhistoria ja ajatusmaailma alunperinkin. Äitiyttä ei voi suorittaa tietyllä standardilla. vaan se tehdään aina omalla persoonalla.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:14"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 07:36"]
Mä pidän vähän surullisena jos äitiys ei muuta yhtään. Jos jatkaisin esimerkiksi omia menojani kuten ennen, olisin ehkä yhtenä iltana viikosta kotona. Totta kai lasten isä voi ja osaa hoitaa lapsia, mutta haluan enemmän olla perheen kesken kuin nähdä ystäviä. Näen toki kavereitakin, mutta en tosiaan jaksa käydä kuin pari kertaa vuodessa ulkona, äitiys on muuttanut minua ainakin väsyneemmäksi. Äitiys on muuttanut arvomaailmaani sekä tärkeysjärjestystä, enkä pitäisi minään kunnia-asiana että äitiys ei muuta mitään. Omasta persoonastaan, harrastuksistaan tai unelmistaan ei tarvitse luopua, mutta usein nämä "lapsi ei muuta meidän elämää"-ihmiset ovat niitä, jotka roikuttavat väsyneitä lapsia festareilla, aikuisten kaupunkilomilla tai sitten dumppaavat jonkun puolivuotiaan viikoksi mummolaan kun on aikuisten jokavuotisen seksiloman aika. Musta on ihan okei, että tää pikkulapsiaika mennään lapsen ehdoilla ja lasten tarpeita ajatellen, sitä vartenhan me heidät haluttiin.
[/quote]
Eihän ap sanonut, että lapsi ei muuttanut elämää, vaan että se ei muuttanut sitä syvintä itseään. Eli omia arvoja, ihmissuhteiden merkitystä jne.Kukaanhan ei voi kasvattaa lasta, niin ettei elämä muutu, mutta minun mielestä tässä oli nyt ihan eri asioista kyse, eli siitä omasta kokemusmaailmaista, unelmista, prioriteeteistä.
19
[/quote]Toisaalta, niiden arvojen mukaanhan sitä kai yritetään elää? Jos elämä muuttuu, niin ne arvotkin kai, tai toisinpäin.
[/quote]
Tarkoitan sitä, että et voi jättää lapsen aamuruokaa antamatta, vaippaa vaihtamatta, piettämällä sylissä kun itku tulee tai muuten vaan, olla huomioimatta, halaamatta, pussaamatta, leikkimättä, jättämättä isää vastuuseen välillä jne, mikäli kasvatat lasta. Suurimmalla osalla äideistä on halu kasvattaa lapsi, vaikka oma persoona olisi millainen, ja arvot millaiset. Saatat edelleen arvostaa omaa harrastustasi tai uraasi, ja silti hoitaa lapsesi kasvatuksen. Saatat edelleen haaveilla huippu-urheilijaksi/professoriksi tulemisesta, ja silti kasvatat lapsesi. Useimmilla lapsilla on myös isä täysipainoisena kasvattajana mukana, joten äideillä on tilaakin itselleen. Totta kai kiintymyssuhde muodostuu niissä perheissä jossa äiti on vanhempainvapaalla, lapsen ja äidin välille, mutta sekään ei estä omistamasta esim kolme kertaa viikossa tuntia-paria itselle ja muille hommilleen. Puhumattakaan siitä, että voit edelleen tehdä toisella tavalla ja haaveilla toisista asioista. Voit kasvattaa lapsiasi, pistää uran ym tauolle, ja samaan aikaan kuitenkin mielessäsi miettiä niitä muita asioita mitkä ovat tauolla. Ei äidillä pidä olla mielessään ja ainoana elämäntavoitteena lapsi, se ei ole tervettäkään mitä enemmän lapsi kasvaa. Sillä yksikään ihminen maailmassa ei kestä sitä taakkaa, että on toisen ainoa elämäntarkoitus ja -sisältö.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:14"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 08:13"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 07:36"]
Mä pidän vähän surullisena jos äitiys ei muuta yhtään. Jos jatkaisin esimerkiksi omia menojani kuten ennen, olisin ehkä yhtenä iltana viikosta kotona. Totta kai lasten isä voi ja osaa hoitaa lapsia, mutta haluan enemmän olla perheen kesken kuin nähdä ystäviä. Näen toki kavereitakin, mutta en tosiaan jaksa käydä kuin pari kertaa vuodessa ulkona, äitiys on muuttanut minua ainakin väsyneemmäksi. Äitiys on muuttanut arvomaailmaani sekä tärkeysjärjestystä, enkä pitäisi minään kunnia-asiana että äitiys ei muuta mitään. Omasta persoonastaan, harrastuksistaan tai unelmistaan ei tarvitse luopua, mutta usein nämä "lapsi ei muuta meidän elämää"-ihmiset ovat niitä, jotka roikuttavat väsyneitä lapsia festareilla, aikuisten kaupunkilomilla tai sitten dumppaavat jonkun puolivuotiaan viikoksi mummolaan kun on aikuisten jokavuotisen seksiloman aika. Musta on ihan okei, että tää pikkulapsiaika mennään lapsen ehdoilla ja lasten tarpeita ajatellen, sitä vartenhan me heidät haluttiin.
[/quote]
Eihän ap sanonut, että lapsi ei muuttanut elämää, vaan että se ei muuttanut sitä syvintä itseään. Eli omia arvoja, ihmissuhteiden merkitystä jne.Kukaanhan ei voi kasvattaa lasta, niin ettei elämä muutu, mutta minun mielestä tässä oli nyt ihan eri asioista kyse, eli siitä omasta kokemusmaailmaista, unelmista, prioriteeteistä.
19
[/quote]Toisaalta, niiden arvojen mukaanhan sitä kai yritetään elää? Jos elämä muuttuu, niin ne arvotkin kai, tai toisinpäin.
[/quote]
Tarkoitan sitä, että et voi jättää lapsen aamuruokaa antamatta, vaippaa vaihtamatta, piettämällä sylissä kun itku tulee tai muuten vaan, olla huomioimatta, halaamatta, pussaamatta, leikkimättä, jättämättä isää vastuuseen välillä jne, mikäli kasvatat lasta. Suurimmalla osalla äideistä on halu kasvattaa lapsi, vaikka oma persoona olisi millainen, ja arvot millaiset. Saatat edelleen arvostaa omaa harrastustasi tai uraasi, ja silti hoitaa lapsesi kasvatuksen. Saatat edelleen haaveilla huippu-urheilijaksi/professoriksi tulemisesta, ja silti kasvatat lapsesi. Useimmilla lapsilla on myös isä täysipainoisena kasvattajana mukana, joten äideillä on tilaakin itselleen. Totta kai kiintymyssuhde muodostuu niissä perheissä jossa äiti on vanhempainvapaalla, lapsen ja äidin välille, mutta sekään ei estä omistamasta esim kolme kertaa viikossa tuntia-paria itselle ja muille hommilleen. Puhumattakaan siitä, että voit edelleen tehdä toisella tavalla ja haaveilla toisista asioista. Voit kasvattaa lapsiasi, pistää uran ym tauolle, ja samaan aikaan kuitenkin mielessäsi miettiä niitä muita asioita mitkä ovat tauolla. Ei äidillä pidä olla mielessään ja ainoana elämäntavoitteena lapsi, se ei ole tervettäkään mitä enemmän lapsi kasvaa. Sillä yksikään ihminen maailmassa ei kestä sitä taakkaa, että on toisen ainoa elämäntarkoitus ja -sisältö.
[/quote]Hyviä pointteja. Minulla ei varmaan ole vaan ollut koskaan noin suurta eroa sen suhteen, mitä haluan tai mistä haaveilen ja sen mitä olen saanut. En oikein hahmota, että miten tuo lasten ruokkiminen siihen kuuluu, eihän se voi olla kenenkään arvojen vastaistakaan, ruokkia avutonta lasta.
Lisään vielä sen, että mikäli lapsi on haluttu ja suunniteltu, niin kyllä naisella (ja miehellä) on jo siinä vaiheessa ollut omissa arvoissaan perhe vahvasti. Harva hankkii lapsen, niin että sen hankkiminen ei todellisuudessa kiinnosta. Toki jotkin näin tekevät, mutta perusolettamus on, että kun jätät ehkäisyn pois, niin sinulla on myös vahva halu saada perhe, ja todennäköisesti tuo halu on ollut jo kauan.
19&24
1,5 vuotta ja en ole muuttunut. Samat kaverit ja samanlainen elämä menoineen kuin aiemminkin. Lapsella on isä myös, joka hoitaa yhtä lailla.