Käänteinen kulttuurishokki Suomeen palatessa - kokemuksia

Ihmisten huonot käytöstavat pistävät kyllä silmään, kun tulen Suomeen. Ei katsota silmiin, mutta tuijotetaan ja tönitään pyytämättä anteeksi. Huomaa, että täällä ei ole totuttu sosiaalisuuteen ja luonteviin käytöstapoihin tai kohteliaaseen kommunikointiin.

Hyvänä puolena se, että on tilaa ja vähän ihmisiä lähes joka paikassa. Aina kun palaan, tuntuu Helsinkikin todella pieneltä kaupungilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Palasin Englannista 90-luvulla. Siis vaikka ilmasto Englannista on suunnilleen yhtä paska ja eikä mikään paratiisi muutenkaan, niin sellaista tiettyä käytöksen kepeyttä jäi kaipaamaan. Suomessa kun saapui lentokentän terminaaliin niin kaikki olivat niin helvetin vakavia. Suomalaiset ovat täynnä loukattua omanarvontuntoa jota puolustetaan jäykästi hampaat irvessä, että kyllä mullakin jokin arvo on!

Mutta en nyt Englantiakaan juuri kaipaa. Talvi Pohjois-Englannissa on kuuden kuukauden sade. Kaikki tihkuu märkää ja kosteutta. Ilma on sellaista kun olisi sumupilven sisässä koko ajan. Suomi on Suomi, hyvässä ja pahassa. Täällä kaikki on vakavaa. Paitsi Savossa:)

Siksi savolaisia muut suomalaiset juuri vihaa. Heillä on huumorintaju, mikä käy muiden heimojen hermoille. :) Savolaisista kun ei aina tiedä ovatko tosissaan vai ei, yleensä ei. Samanlaisia kuin monet ulkomaalaiset siinä mielessä.

savolaisten huumori kohdistuu yleensä toisille nauramiseen tai toisten "kiusoitteluun", jota se kiusoittelija ei koskaan muka tarkoita tosissaan, vaan sellaisena "tykköön tykköön" synonyyminä.

käyn aika usein työhommissa etelä-karjalassa ja ihmettelen aina sitä välittömyyttä ja avoimuuta, jota heistä huokuu ja näkyy. Hymyjä näkee usein, voidaan jutella, mutta voidaan olla juttelemattakin, busseissa kuskit moikkaavat suurinpirtein aina tervehdykset ja mummelit kääntyvät penkilläään juttelemaan vieraallekin. Kun sitahtaa johonkin kauppakeskuksen kahvipöytään, joku saattaa tulla istumaan samaan pöytään tai viereiseen pöytään, vaikka tilaa olisi muuallakin (tosin toivottavasti näin ei nyt korona-aikaan ole käynyt, olen näin korona-aikaan kulkenut vain pakolliset reitit). Aina tuntui kuin olisi jossain ulkomailla käynyt kun etelä-karjalaan meni, kun ihmiset olivat niin erilaisia.

Suomi on hyvä maa meille introverteille aspergereille. On ihana istua kaikessa rauhassa hiljaisuudessa bussissa ja katsella maisemia.

Lisäksi suomalaisten eleettömyys on mukavaa. On helpompi sopeutua joukkoon täällä, kuin vaikka USA:ssa.

Talvisin on kiva keräillä voimia kesää varten. Ulos mentäessä pukeutuu sään mukaan tai sitten vapaapäivänä sisällä lämpimien peittojen alla makoilee ja katsoo jotain hyvää sarjaa.

Pimeät syysillat ja kynttilät <3

T. Introvertti asperger

Suominaisten kateus.

Olen hoikka, siro, söpö, japanilaistaustainen nuori nainen. Saan kuulla solvauksia ja olevinaan oikein ovelia haukkumisia suominaisilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pimeys. Barcelonassa asuneena Suomen harmaa syksy ja pimeä talvi on masentavaa. Auringosta saattaa nähdä pienen pilkistyksen kerran viikkoon, ehkä. Barcelonassa on talven läpi valoisaa.

Tämä. Ei ihme, että suomalaiset ovat masentuneita puolet vuodesta.

Siksi kannattaa laittaa Cheekiä soimaan, niin saa lisää virtaa ja piristyy :)

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole tehty muuta kuin syyllistetty tavallisia ihmisiä viimeiset 30 vuotta niin tekee tehtävänsä. Me suomalaiset emme osaa emmekä kelpaa mihinkään.

No, hanki selkäranka.

Kuka käskee olla munaton p@ska, jokapyörii itsesäälissä vuodesta toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on moni materiaalinen asia tosi hyvin mutta ihmiset, ei hymyä, ei kommunikointia, tosi takakireitä ihmisiä. Miksi?

Suomi on niin turvallinen maa, että meidän ei tarvitse osoittaa muille hymyilemällä sitä, ettemme ole vaaraksi. Suomessa saa pitää naamaansa lepotilassa. Ei täällä olla sen takakireämpiä kuin muuallakaan maailman pohjoisissa maissa. 

Jos suomalaiset haluaisivat hymyillä, huutaa ja huitoa, he tekisivätkin niin. Mitä päättelet siitä, että useimpien valinta on toisenlainen?

No, miksi sitten ihmiset eivät hymyile ja pidä hauskaa, jos se mielestäsi on vain ja ainoastaan omasta viitsimisestä kiinni?

Miksi kukaan ehdoin tahdoin murjottaisi kun voisi hymyillä?

Muistan kun tulin Suomeen pitkästä aikaa. Katsoin, että ihmiset ovat kauniita kasvoiltaan, huonoja ryhdiltään ja ryppyiset vaatteet. Ne asiat jostain syystä pisti silmään ihan ekana. Myöhemmin nautin puhtaudesta, joka joka paikassa Suomessa oli. Ilma, vessat, metro, kadut yms. Ja turvallisuudesta ja toimivuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä. Olen ensin yksin ja nyt perheen kanssa asunut moneen otteeseen ulkomailla, mutta ei Suomeen palatessa mitään erityistä ole tapahtunut. Tuo, että Suomessa oltaisiin jotenkin erityisen synkkiä, tuntuu aika perusteesiltä näissä ketjuissa, mutta itseäni kummastuttaa siinä kaksi asiaa: missä ihmiset arjessaan ovat koko ajan iloisia ja mikset itse ole iloinen Suomessa.

Taasen tänään kun aamulla matkasin työmatkavuorolla töihin täällä ulkomailla niin en kyllä erityisen iloisia tai värikkäitä ihmisiä nähnyt. Ehkä hieman kalliimpia vaatteita kuin Suomessa, mutta muutoin talven tyyli on kaikkialla Euroopassa samaa: tummaa ja lämmintä. Ihmiset selaavat puhelintaan tai käyvät läpi työjuttuja aika vakavalla naamalla.

Toinen huomio, joka sekin pitää yhtä lailla paikkansa Suomessa kuin ulkomaillakin, on, että omalla iloisuudella saa muutkin iloiseksi. Kuljen usein aamun työmatkan lasteni kanssa yhdessä. Meillä on hauskaa. Ilo tarttuu ja monet ihmiset hymyilevät niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sama tapahtuu jos hymyilet ystävällisesti arjen kohelluksien keskellä muille — olit sitten Suomessa tahi muualla.

Ehkäpä se onkin niin, ettet vain viihdy Suomessa ja olet siksi suruisa. Silloin totta vie kannattaa muuttaa, mutta ei sen takia, että ihmiset jotenkin iloisempia olisivat muualla. Sinä vain olet iloisempi siellä ja siksi kaikki ympärilläsikin näyttää iloisemmalta.

M41

Juuri näin.

Hymyile, niin maailma hymyilee kanssasi :))))))

Ai niin suomalaisten jurous, tervehtimättömyys unohtui puhtauden jalkoihin. Jos niille sanoi spontaanisti jotain tai tervehti pienessä tilassa, he vain mulkoilivat. Nyt asun Suomessa, en huomaa puhtautta ja mulkoilen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Suominaisten kateus.

Olen hoikka, siro, söpö, japanilaistaustainen nuori nainen. Saan kuulla solvauksia ja olevinaan oikein ovelia haukkumisia suominaisilta.

Etpä ole ainoa, niitä saa kuulla ihan kantasuomalaisetkin :)

Meinasi kerran pitemmältä työreissulla palatessa tosiaan jäädä sosiaalinen hölötysrooli päälle, mutta Helsinki-Vantaan kuppilan kassa kahto pitkään, niin älysin pistää naaman takaisin peruslukemille.

Huono asiakaspalvelu ja yleinen asioiden sujumisen vaikeus yllätti kyllä. Varsinkin puhelimessa ihmiset ovat jopa töissä melkoisia m*lkkuja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Palasin Suomeen keski-Euroopasta 5 vuotta sitten ja tajusin virheeni jo vuoden kuluttua ja lähdin takaisin.

Suomi on aneeminen maa, missä ihmisillä tuntuu olevan vähän energiaa. Keski-Euroopassa maassa kuin maassa ihmiset ovat iloisia, energisiä ja virkeitä. Siellä asuttuaan tulee oikeasti vaikeaksi palata takaisin, ikään kuin puolet energiasta lähtisi pois.

Hassua, että kaikista superankeista kokemuksista huolimatta haluat tulla keskustelemaan nimenomaan meidän energiattomien suomalaisten kanssa, vaikka sinulla on nyt ympärilläsi siellä keski-Euroopassa pilvinpimein niitä iloisia, super energisiä ja virkeitä ihmisiä :)

Vierailija kirjoitti:

Huono asiakaspalvelu ja yleinen asioiden sujumisen vaikeus yllätti kyllä. Varsinkin puhelimessa ihmiset ovat jopa töissä melkoisia m*lkkuja täällä.

Höpsistä! Arkisten asioiden hoitaminen on helppoa ja modernia. Täällä asiat nimenomaan toimii. 😅

T. Ranskassa asunut

Suomi on todella nuiva ja tylsä maa, palasin 5 vuotta sitten Suomeen.

TV:stä murtomaahiihtoa, mautonta ruokaa ja humppaa radiosta. Siinä se tavallinen suomalainen viikonloppu.

Vahvasti känniläiset pilaa ravintolat ja pubit, sitten provosoidaan ja tapellaan. Sen jälkeen pitkävihaisia ja muistellaan vuosia vanhoja asioita. Sää on yleensä melko huono ja se kuuluisa luonto on isolta osalta risukkoa ja suota; toki Lapissa ja järvillä on ihan kivaa. Kaikki on kallista ja poliitikot ja virkamiehet vielä yrittävät suojatöissään perustella maan kalleutta ja korkeahkoja veroja kaikessa sekä ihan naurettavan kallista hintatasoa. Myös koulutettujen palkat ovat matalia; BKT on jopa Varsovassa, Prahassa ja Bratislavassa parempi kuin Helsingissä.

Onneksi on asunto ulkomailla, sinne siis 10 vuoden päässä koittavalla eläkkeellä. Ja nykyään runsaat ulkomaan työmatkat helpottavat tässä junttilassa (koko maa varsinkin Helsinki mukaan lukien) olemista hiukan.

Asuin vuosikymmenen Espanjassa ja shokki palatessani oli kova. Olen luonteeltani pulppuava ja iloinen, muita luontaisesti kehuva ja tukeva. Espanjassa ei tarvinnut näitä luonteenpiirteitä piilotella kuten Suomessa ja kun palasin olin tottunut olemaan ystävällinen ja vieraanvarainen tutuille ja käyttämään elekieltä. Asuin Espanjassa ei miehen kanssa ja olin tekemisissä vain espanjalaisten kansaa.

Shokki oli kova kun Suomessa ystävöllisyyteni ymmärrettiin väärin ja suorastaan huijattiin esim.rahaa kaveripiirissä. Olin tottunut että ollaan porukassa ja kaikki osallistuvat vuorollaan kuten Espanjassa jossa on ihan tavallista että jos on buena gente niin annetaan vaikka vanhempien loma- asunnon avaimet tutun tutulle lomailua varten, ilmaiseksi tietenkin. Häälahja kaverille on vähintään 1000 e jne... Suomessa sitten minua pidettiin suunnilleen idioottina.

Lisäksi olen tuntenut aina että elämäniloni halutaan vaientaa täällä halveksomalla suoraan ja haukkumalla. Sellainen muita huomioonottava luonne olen ollut lapsesta asti,ja nyt huomaan lapsessani saman piirteen. Eli sellainen toisten kehuominen spontaanisti ja hyvä tuottaminen muille, ja keskusteluun osallistuminen jne, jonka vuoksi sopeuduin Espanjaam heti ja tunsin olevani kotona.

En ole vieläkään sopeutunut Suomeen takaisin enkä tiedä onnistuuko se koskaan. Täällä masennun kun tunnen joutuvani muuttamaan tapaani olla muiden kanssa. Tästä syystäen usko että Suomeen saadaan koskaan houkuteltua työvoimaa muualta kuin Aasiasta, tänne on vaikeaa sopeutua.

En koskaa unohda kun hyvänä pitämäni ystävä sanoi halveksivasti kun kerroin sopeutumisvaikekusistani että " sinähän olet suomalainen ja kotoisin täältä, miksi teeskentelet". Ankeus on hyvä sana kuvaamaan Suomessa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on hyvä maa meille introverteille aspergereille. On ihana istua kaikessa rauhassa hiljaisuudessa bussissa ja katsella maisemia.

Lisäksi suomalaisten eleettömyys on mukavaa. On helpompi sopeutua joukkoon täällä, kuin vaikka USA:ssa.

Talvisin on kiva keräillä voimia kesää varten. Ulos mentäessä pukeutuu sään mukaan tai sitten vapaapäivänä sisällä lämpimien peittojen alla makoilee ja katsoo jotain hyvää sarjaa.

Pimeät syysillat ja kynttilät <3

T. Introvertti asperger

Tätä ei kysytty. Mutta kiteytit hyvin miksi tänne on vaikea palata.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on todella nuiva ja tylsä maa, palasin 5 vuotta sitten Suomeen.

TV:stä murtomaahiihtoa, mautonta ruokaa ja humppaa radiosta. Siinä se tavallinen suomalainen viikonloppu.

Vahvasti känniläiset pilaa ravintolat ja pubit, sitten provosoidaan ja tapellaan. Sen jälkeen pitkävihaisia ja muistellaan vuosia vanhoja asioita. Sää on yleensä melko huono ja se kuuluisa luonto on isolta osalta risukkoa ja suota; toki Lapissa ja järvillä on ihan kivaa. Kaikki on kallista ja poliitikot ja virkamiehet vielä yrittävät suojatöissään perustella maan kalleutta ja korkeahkoja veroja kaikessa sekä ihan naurettavan kallista hintatasoa. Myös koulutettujen palkat ovat matalia; BKT on jopa Varsovassa, Prahassa ja Bratislavassa parempi kuin Helsingissä.

Onneksi on asunto ulkomailla, sinne siis 10 vuoden päässä koittavalla eläkkeellä. Ja nykyään runsaat ulkomaan työmatkat helpottavat tässä junttilassa (koko maa varsinkin Helsinki mukaan lukien) olemista hiukan.

Suosittelen lämpimästi sinulle tätä podcastia: https://areena.yle.fi/audio/1-50300812

Täytyy sanoa, että näin Alzheimeria sairastavan äitini lapsena kyllä pysäytti. Aikoinaan nimittäin vanhempanikin kovasti suunnittelivat Espanjaan muuttoa heti eläkkeelle jäätyään. No onneksi eivät muuttaneet. Nyt on äiti pääsemässä asumaan hyvään oman kuntansa upouuteen hoivakotiin. Jo pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, että mitä äidilleni olisi tapahtunut, jos hän isäni kuollessa olisi jäänyt jo dementoituneena Espanjaan yksin asumaan.

Ihmiset elävät yhä vanhemmiksi ja samalla muistisairauksista tulee entistä yleisempiä. Ei ole kiva jäädä vieraan maan hoivakotiin asumaan, kun kaikki ne vähäiset muistot mitä on enää jäljellä, ovat lapsuudesta.