Mitä yhteistä on ihmisissä, joiden kanssa olet ollut suhteessa?

Kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa sairastaneet psykoosin.

Kaksoset horoskooppi on sama

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 11:38"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 11:14"]

Kyllä se on ihan ihmiselle luontainen piirre pariutua ihmisten kanssa, jotka ilmentävät keskenään samanlaisia piirteitä. Nimenomaan luonteenpiirteitä ja käytösmalleja -näistä asioista on tarkoitus oppia ja kasvaa itse, ja niin kauan kuin et itse opi ja kasva, pariudut samanlaisen tyypin kanssa uudelleen. Ns. oppitunti toistuu niin kauan, että sen sisältö opitaan.

Tähän perustuu sekin, että moni pariutuu sellaisen kanssa, jolla on omia vanhempia muistuttavia luonteenpiirteitä ja käytösmalleja.

Kyllähän jatkuvasti kuulee ja näkee, miten joku vaihtaa miehiä kuin rukkasia ja ihan samanlaisia ne on koko ajan. Itse löysin erilaisen miehen (kuin edelliset mieheni) vasta kun itse tajusin, että omassa luonteessani/käytöksessäni täytyy muuttua asia X. Kun olin muuttanut sen, aloin vetämään puoleeni muunlaisia ihmisiä, sellaisia joiden ei enää tarvitse tuoda minussa esille tuota asian X muutostarvetta. He taas tuovat minussa esille muunlaisia asioita.

Mutta sanotaanko niin, että olen vihdoin oppinut, että vastakohdat todellakin vetävät toisiaan puoleensa siksi, että niiden on tarkoitus täydentään toisiaan.

Tämän tosin tajusin vasta luettuani tämän kirjan, on selitetty aika hyvin näitä asioita: http://www.tunnelukkosi.fi/

[/quote]

Minä olen se ensimmäinen vastaaja. Minun kohdalla on pikemminkin niin, että en ole matemaattinen enkä hirveän käytännöllinen, enemmänkin reaaliaineissa hyvä. Toisaalta luulen tämän myös johtuvan siitä, ettei matematiikka vain kiinnostanut. Olin se kasin opppilas, joka ei vaivautunut edes kirjoittamaan matikkaa yo-kirjoituksissa. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että olisin voinut olla siinäkin hyvä, mutta kaikki ns. tyttöjen aineet (filosofia, psykologia, historia jne) kiinnostivat enemmän.

En itseasiassa edes usko, että pitäisi olla täysin samanlaiset lahjakkuusprofiilit tullakseen toimeen toisen kanssa. Enemmän kyse on elämänasenteesta ja arvoista. Ja vähän erilainenkin pitää olla, ettei kävisi ihan tylsäksi :)

[/quote]

Niin pointtini oli nimenomaan, että sitä ihan tarkoituksella hakeutuu vastakohtiensa pariin, siis alitajuntaisesti tiedostamatta. Esim. loogisesti ja rationaalisesti ajatteleva vs. enemmän tunnepohjalta ajatteleva. Koska ne vastakohdat täydentävät toisiaan ja jos molemmat ovat valmiita kasvamaan ihmisinä, niin vastakohdat tuovat toisiaan lähemmäs sitä kultaista keskitietä. Jos eivät ole valmiita kasvamaan, niin tulee luultavasti riitaisa ja syyttelevä suhde joka päätyy eroon. Ja sitten päätyy uudelleen yhteen jonkun ihan samantyyppisiä ominaisuuksia ilmentävän tyypin kanssa.
[/quote] Totta.
[/quote]

Viisaita sanoja. Minä ja mieheni ollaan toistemme vastakohdat. Minä enemmän tunteiden vietävänä ja hän itse järkevyys. Kuitenkin kun ymmärrystä toista kohtaan löytyy, niin pärjätään hyvin toistemme kanssa :)

Sukupuoli. Ovat kaikki olleet epäsopivia.

Pitkiä, miehekkäällä tavalla komeita, erittäin perhekeskeisiä, kovia tekemään töitä ja käteviä käsistään. Lojaaleja ja tunnollisia. Hyviä rakastajia.

Mun seurustelukumppaneista 90% on ollut muusikkoja. Joukkoon on mahtunut klassinen pianisti, alttoviulisti, rumpali, hevikitaristi, popkitaristi, huono kitaristi, sekä nykyiseni, kihlattuni, joka on laulaja-kitaristi-basisti-biisintekijä. Joku noissa kitaristeissa näköjään viehättää :) Mainittakoon vielä että ainut todella riitaisa ja vaikea ero oli ei-muusikosta.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:56"]Mun seurustelukumppaneista 90% on ollut muusikkoja. Joukkoon on mahtunut klassinen pianisti, alttoviulisti, rumpali, hevikitaristi, popkitaristi, huono kitaristi, sekä nykyiseni, kihlattuni, joka on laulaja-kitaristi-basisti-biisintekijä. Joku noissa kitaristeissa näköjään viehättää :) Mainittakoon vielä että ainut todella riitaisa ja vaikea ero oli ei-muusikosta.
[/quote]

Ai niin... Ja näistä muusikoista 90%:lla on ollut iso nenä! Enpä edes tullut ajatelleeksi!

Maanläheisiä, kilttejä, pari hyvin fiksua, melko hyvännäköisiä, melko varakkaita, melko hyvin mun tossun alla.

Kummelihuumori ja peliriippuvuus.

Ovat olleet hyvin pitkälti samanlaisia kuin isäni. Myös muiden mielestä. Ja kyllä, olen ollut aina isän tyttö.

Mun poikaystävät on ollut tosi erilaisia ulkonäöllisesti, koulutustaustaltaan ja kiinnostuksen kohteiltaan. Yhdistäviä tekijöitä on ollut luotettavuus, sosiaalisuus (kaveripiirissä pidettyjä tyyppejä) ja se että he kaikki ovat kohdelleet mua hyvin.

Laji, sukupuoli ja rakastuminen.

Kilttejä, fiksuja, hauskoja

Koulukiusattuja. Ja en mitenkään tarkoituksella tietenkään ole sellaisia etsinyt. Ei saa psykoanalysoida tällä perusteella! En usko, että tykkäisin tuloksistanne...

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 17:14"]

Koulukiusattuja. Ja en mitenkään tarkoituksella tietenkään ole sellaisia etsinyt. Ei saa psykoanalysoida tällä perusteella! En usko, että tykkäisin tuloksistanne...

[/quote]

Ei tietyntyyppisiä kumppaneita tarkoituksella etsitäkään, vaan nimenomaan alitajuntaisesti.

Kaikki miehet joista olen ollut kiinnostunut/seurustellut ovat kaikki olleet ns. vaikeita luonteeltaan. Äkkipikaisia, tempperanmenttisia, omapäisiä ja hieman välinpitämättömiä. Toisin sanoen isäni kopioita.

Molemmat ovat paljon keskivertoa älykkäämpiä, empaattisia, uskollisia, rehellisiä ja omalla tavallaan herkkiä miehiä. Molemmat myös valinneet opiskelualansa pikemminkin mielenkiintonsa kuin uran luomisen pohjalta, eli kumpikin pienituloinen akateeminen niinkun minäkin :) Eksäni kanssa mulla on vieläkin hyvät välit ja arvostan häntä kovasti ihmisenä, vaikka meidän suhde ei toiminutkaan. Toivottavasti nyksän kanssa käy paremmin :)

Ovat alle 40-vuotiaita, etnisesti eurooppalaisia ja enemmän tai vähemmän nörttejä. Oikeasti ihan hirveästi yhteistä ei löydy. Lasken tähän yhteensä 5 miestä.

Matemaattisuus ja musiikkimaku. Ensimmäinen mieheni kirjoitti pitkästä matikasta laudaturin, muusikkimaku hieman punk. Toinen oli enemmän verbaalisesti lahjakas, mutta myös äärimmäisen fiksu ja musiikkimaku laaja ja hyvä. Kolmannella olisi ollut kaikki elämäneväät, matematiikassa luokkansa paras ja kielissäkin hyvä, mutta vaikea lapsuus ja haista vittu -asenne tekivät elämänkoululaisen. Musiikkimaku myös laaja ja hieman punk.

Tämä on hassu asia, että hyvinkin erilaisissa ihmissä on ollut jotain samaa.

Kaikki on samanlaisia paskiaisia loppuusa.