Lue keskustelun säännöt.
Kiittämättömät lapsenlapset!
Mummo (68 v.)
28.11.2021 |
Ei kiitoksen sanaa kuulu, kun saavat jotakin. Aina ovat myös pyytämässä jotakin hyvää tai rahaa, ja joka kerta olen antanutkin, mutta taidan muuttaa jatkossa käytäntöä. Kyse on kuitenkin jo 12- ja 10-vuotiaista lapsista (tyttö ja poika), että pitäisi kyllä jo osata. Minä muistan omasta lapsuudestani, että silloin kiitettiin ja jopa niiattiin, kun harvoin saatiin jotain. PS. Eivät muuten onnittele syntymäpäivinäkään, vaikka tulisivat silloin pojan ja miniän kanssa käymäänkin. Muuta en haluaisi kuulla kuin kiitoksen sanan, en välitä materiasta.
Kommentit (29)
Lahjoja pitää antaa antamisen ilosta, ei kiittämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut eivät ihan oikeasti opi, vaikka niille takoisi kuinka ihan noita perustapoja. He lähtevät vaan kylmän viileästi pois sanaakaan sanomatta, kun ovat saaneet sen, mitä ovat halunneet. Narsistejako?
Mikä hemmetti siinä kiittämisessä on niin vaikeaa??? Minä opin sen taidon jo aivan pienestä pitäen, vaikka esimerkiksi isäni on erittäin huono kiittämään. Ollessani teini-ikäinen hän joskus valitti minulle, miksi kiitän siitä ja siitä asiasta? Vastasin hänelle, että kun se on minusta vaan niin luontevaa kiittää.
Ei kai ne kiitä, kun niillä on jo kaikkea. Ei ihminen tunne kiitollisuutta uudesta tavarasta tai rahasta, jos kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi jo valmiiksi. Aika perusasia. Jos oikeasti haluat kuulla kiitoksia, lahjoitusten määrää pitää lisätä huomattavasti tai vastaavasti vähentää huomattavasti. Ensimmäinen saa lapset hetkeksi tuntemaan aitoa kiitollisuutta ja jälkimmäinen taas johtaa siihen, että jos joutuvat oikeasti jossain vaiheessa kitsautesi takia itse kärsimään puutetta, ja tajuat siinä vaiheessa lahjoittaa jotain, he tuntevat silloinkin aitoa kiitollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjoja pitää antaa antamisen ilosta, ei kiittämisen.
Tämä. Jos ei halua antaa mitään, niin on sitten antamatta.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla kyse jonkinlaisesta ujoudesta? Lapset ja nuoret ovat vielä kehitysiässä, joten tilanne voi muuttua toisenlaiseksi.
Ujot ei pyydä rahaa mummolta tuolla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä hemmetti siinä kiittämisessä on niin vaikeaa??? Minä opin sen taidon jo aivan pienestä pitäen, vaikka esimerkiksi isäni on erittäin huono kiittämään. Ollessani teini-ikäinen hän joskus valitti minulle, miksi kiitän siitä ja siitä asiasta? Vastasin hänelle, että kun se on minusta vaan niin luontevaa kiittää.
Ei minullekaan tarvinnut kiittämistä erikseen opettaa tai siitä muistutella. Tai muitakaan peruskohteliaisuuteen kuuluvia sanoja ja tapoja. Siksi on niin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät tervehdi, kiitä, pyydä anteeksi, möllöttävät vain kuin amebat ikään.
Puolisoni on tällainen mölli. Kotoaan oppinut, sillä eivät vanhempansakaan osaa kiittää, äitinsä varsinkaan. Minun kanssasi on vähän oppinut tavoille ja itse ihan tahallani kiittelen appivanhempien läsnäollessa vähän turhastakin. Ärsyttää niin hitosti, kun ei ole aikuisilla, normaaleilla ihmisillä edes alkeellisia tapoja.
Aloittajana lopettaisin mukuloiden lahjomisen. Jos tulee ihmettelyjä, miksi, sanoisin, ettei minua kiinnosta antaa mitään sellaisille, jotka eivät saamaansa tai sen antajaa edes kiitoksen vertaa arvosta.
Ovatkohan naapurini lapsia? Niitten äiti aina hokee jälkikasvulleen että miten sanotaan kun saadaan jotain. Ei mitään vastausta. Menee kuin kuuroille korville.